• Ruoka
  • Vierailu aidan paremmalla puolella – Wistub Alsace

    Pari viikkoa sitten illastimme Food Club Bloggers -porukan kanssa Laukontorilla sijaitsevassa ravintola  Wistub Alsacessa. Alsacelaisiin makuihin ja hyviin viineihin painottava tunnelmallinen ravintola tuntui itselleni jännästi merkittävältä paikalta, vaikken siellä ollut aikaisemmin käynytkään.

    Wistub Alsace sijaitsee nimittäin kymmenisen metrin päässä ensimmäisen kämppäni rapusta, jonka ovella on muinoin ropellettu aika rankasti. Pahimmat (itsestäni johtumattomat!!) ropellukset aiheutuivat samassa rapussa asuvasta sukunimikaimasta, jonka summeria kaikki ystäväni ja jatkovieraat aina ensin painoivat. Omassa summerilaatassani luki vain etunimeni, mutta se ei sekoilussa suuremmin auttanut nimeni ollessa toiseksi alin nappula ja toisen Asikaisen komeillessa summeririvin ylimmäisenä. Pahoittelin ihan saatanan vihaisten Asikaisten ovella ystävieni aiheuttamia summeriterrorisointeja niin monta kertaa, että lopulta toinen Asikainen alkoi jopa pitää minusta. (Siitä huolimatta hänellä saattaa silti olla osuutta saamaani legendaariseen taloyhtiön älä-loju-asfaltilla-kirjeeseen)

    Joka tapauksessa – kulkiessani päivittäin lähiravintolani ohi luin monesti Wistub Alsacen menun todeten voivani opiskelijabudjetillani vain haaveilla Alsacen hienovaraisista mauista ja painuin kahdenkymmenenviiden neliön luukkuuni lämmittämään pussinuudeleita. Kesällä katsellessamme Wistub Alsacen aurinkoisella terassilla kylmää valkkaria siemailevia asiakkaita, sovimme Hipin kanssa vielä joskus menevämme naapuriraflaan syömään sitten-vielä-jonain-päivänä.

    No, minä nyt jo huippubloggaajana pääsin ylittämään Wistub Alsacen terassiaidan Food Clubin porukan siivellä! Juhuu!

    Parkkeerasin pakkasessa jäätyneen rämähtäneen polkupyöräni ravintolan eteen ja kurkistelin ravintelin ikkunoista torille toivoen, että vihainen Asikainen kävelisi ravintolan ohi huomaten _minut_ uskomattoman fancyssä viini-tasting-mäti-eating -seurueessani. Että täällä ollaan. Että se El Tiempon juominen viinin maistelu kerrostalon sisäpihalla oli asiantunteva harrastus ja ne öiset jatkot verkostoitumistilaisuudet siivittivät pääsyni piireihin. Että terkkuja vaan taloyhtiön ”hallitukselle” aidan paremmalta puolen.

    Ja kyllä: kun Wistub Alsacen ystävällinen henkilökunta tarjosi lasilliset kuohuvaa, jonka jälkeen pian keittiöstä kannettiin lautastolkulla mätiä ja smetanaa sekä toinen toistaan parempia herkkuja notkuvia vateja sekä mätsäävämpiä viinejä, teki mieleni kipaista painamassa väärää summeria kertoakseni Asikaiselle sekä muulle taloyhtiön hallituksen edustajille:

    Että vedän täällä bliniä ja kuohuvaa nauttien elämästäni -lähes yhtä paljon kuin asuessani naapurissanne.

    Tosiaan, alkupalaksi aidan paremmalla puolella nautimme sesongin herkkuja: blinejä lohenmädillä, punasipulisilpulia sekä savuporo-moussea. Aivan ihanaa, voisin syödä blinejä ja mätiä joka päivä. Alsacen blinit olivat sopivan ohuita ja rapeapintaisia, klassiset täyteet saivat vähän vauhtia savuporosta, joka sopi hienosti annokseen.

    Ensimmäiseksi pääruoaksi tarjoiltiin päivän kalaa, eli Längelmäveden kuhaa sekä juuriselleriä, puikulaperunaa ja voivalkoviinikastiketta. Herkullinen ja maistuva annos oli pääruoista oma suosikkini! Raikas, rapea ja sopivan suolainen.

    Kuhan jälkeen pääruokia kannettiin lisää isoissa tarjoiluvadeissa, joista saimme itse annostella. Seuraavaksi maistoin ankanrintaa, punajuuriohrattoa, pikkelöituä kurkkua ja portviinikastiketta. Maalaishenkinen annos oli lempeä ja maukas, portviinikastike oli aivan parasta.

    Lisäksi tarjolla oli myös Viljakan tilan karitsaa, jota nautimme..

    ..linssien sekä minttuisen jugurttikastikkeen ja fenkolin kanssa. Ihania makuyhdistelmiä, joita ei ehkä tule maisteltua joka päivä, mutta kuitenkin valmistettuna ilman erikoista kikkailua. Ihania olivat molemmat pääruoat!

    Repsahdin ottamaan monta kertaa lisää, vaikka jo blinien kanssa oli lähtenyt lapasesta.  

    Jälkkäriksi valkkasin sitruunakakkua, sorbettia ja greippiä. Annos näytti saapuessaan vaatimattomalta, mutta lopulta jälkkäri oli illallisen musta hevonen. Hemppis sitrusjälkkäri oli yksi herkullisimmista jälkkäreistä, joita olen maistanut! Raikas, kirpeä ja yllättävä!

    Meillä oli kiva ilta Wistub Alsacessa. Ruoka oli todella herkullista ja kaikki viinit sopivat annoksiin täydellisesti. Pienessä Alsacessa on kotoisa tunnelma ja ravintola sopii varmasti täydellisesti myös romanttisille illallisille. Vielä toteutan yhdeksän vuoden takaisin suunnitelmamme ja vien Hipinkin sinne syömään! Toivottavasti pian!

    Suosittelen poikkeamaan!

    Herkullista sunnuntaita!

     

    Kuvista kiitos: Mansen muijat

    ja Titanic / 20th Century Fox

    Share
  • Asikaine
  • Aleksanterinkadun baarikierros

    Viime viikolla kävimme Food Club Bloggers -porukan kanssa Naughty Burgerissa syömässä, jonka jälkeen teimme kierroksen saman kadun kivoissa baareissa ja ravintoloissa. Aleksanterinkadulle on hiljattain auennut uusia kivoja ravintoloita, eläväisellä kadun pätkällä on laaja skaala erilaisia baareja ja ruokapaikkoja, joissa on mukava seilata tunnelmasta toiseen.

    Muu porukka ehti jo ennen Naughty BRGR -visiittiämme istahtaa glögeillä legendaarisessa Cafe Europassa, itse liityin seurueeseen vasta ennen Naughtyn hamppareita.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Purilaisten jälkeen poikkesimme meksikolaishenkiseen, jopa autenttiseen, Barmaciaan.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Ravintoloitsija Leon Aguilera otti meidät lämpimästi vastaan ja pyöräytti drinksuja toiveidemme mukaan.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Nillitin Leonille saatuani tilaamaani Bloody Maryyn sellerin sijasta kurkkua, mutta Leon heitti jauhot kurkkuuni toteamalla hyvää selleriä olevan vain kolmen kuukauden ajan saatavilla ja koska Barmacian kaikki drinksut ja ruoat valmistetaan tuoreista raaka-aineista, oli sellerini korvattu kurkulla. So, that´s why.

    – Well then! Okay then! Maybe I can drink this!  Imin drinkkini pitäen turpani kiinni sellereistä sekä vuosistani baarimikkona (harvoja fiksuja valintojani kyseisenä iltana!). Jatkoin tosin juttujani Leonin itsemaustamien mezcalien jälkeen. Tujujen mezcalien makuskaala Barmaciassa oli aikamoinen. Suosittelen maistamaan!

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Myös Barmacian kaikki ruoat, nachoista lähtien valmistetaan paikan päällä itse. Olimme kaikki aivan liian kylläisiä Naughty BRGR:n jäljiltä, mutta emme voineet vastustaa Leonin tarjotessa kokkaamiaan sienitäytteisiä tamaleita. Hyvää oli, ihana street food -meininki. Barmaciaan täytyy todellakin mennä pian ajan kanssa, syömään ja drinkeille, istumaan iltaa. Tunnelmallinen ja lämmin ravintola, henkilökuntansa näköinen ja makuinen. Aivan mahtava baari!

    Barmaciasta siirryimme kadun toiselle puolelle Arto Rastaan uuteen Dining 26 -ravintolaan, jossa en ollut vielä kertaakaan käynyt. Edelleenkin ihmettelen, miksi.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Ihanasti valaistu, kaunis ravintola, jonka välimerelle kallistuvalta listalta löytyy mukavasti jaettavia annoksia, ihan mahtavaa. Harmi, ettemme tulleet edelleenkään syömään, mutta täytyihän jotain maistaa sielläkin.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Rastas tarjosi meille parmesaani-rosmariinileipää ja tzatsikia sekä egyptiläistä moombar-makkaraa, ihan mahtavaa! Etenkin rapea ja suolainen leipä oli niin hyvää, että saatan tällä viikolla viedä Hipinkin Dining 26:seen. Herkullsta leipää on pakko saada lisää ja lisäksi tunnelmallisen ravintolan listalta löytyvät jaettavat annokset houkuttelivat romanttisille illalliselle.

    Meillä on Hipin kanssa treffeillä usein tapana tilata useampia jaettavia annoksia ja vuosien varrella olen kehittynyt jo pitämään puoleni tapas-pöydissä rakkaani kanssa.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Dining 26:sta otimme Rastaan mukaan ja palasimme kadun toiselle puolelle Majavaan, joka oli ravintolakierroksemme kippoloista oma vakkarini. Kalliosta Tampereelle levinnyt rokkihenkinen ja viihtyisä Majava-baari on hienosti napannut paikkansa Tampereen rokkikuppilaskenessä.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Olin kuulevani joukostammme pientä ennakkomuminaa valitsemastani ravintolasta, mutta lopulta porukka viihtyi mutkattoman Majavan hanajuomien ja vinkkupullojen ääressä hienosti, itseasiassa pilkkuun asti.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Majava on mainio baari. Ehkä ruokabloggaajien ja kokkien on helpompi vaihtaa vapaalle, kun ei tarvitse kiinnittää huomiota pöytäliinan puhtauteen, juoman hapokkuuteen tai keiton koostumukseen. Sellaisissa mestoissa itse viihdyn! Toki tykkään syödä hyvin, mutta viihdyn keskihölmön ääressä peruskippoloiden meiningissä. Kukapa ei viihtyisi Majavassa.

    Suosittelen maukasta ja hauskaa Aleksanterinkadun baarikierrosta esimerkiksi pikkujouluporukoille ohjelmanumeroksi. Tuikkivalla kadunpätkällä on mahdollisuus trippailla vaikka Meksikosta Välimeren kautta Kallioon, syödä fiinisti, streetisti tai fastisti sekä nauttia laadukkaita drinksuja ja letkeitä juomia.

    14925257_1259584300770135_8805945115702367847_n

    Kiitos kaikille ravintoloille hauskasta ja maukkaasta illasta.

    Ihanaa iltaa kaikille!

     

    40 metrin baarikierroksestamme voi lukea myös Sivumaku-blogista, Kipparin morsian -blogista, Mansen Muijat -blogista  ja Savusuolaa-blogista.

    Alin kuva: Sami Sänpäkkilä

    Share