Tietoa mainostajalle ›

Ootko sää fiksu?

Kenkäosastolla alennun kiristämään maassa makaavaa väsynyttä kolmevuotiasta kovilla panoksilla. No niin! Nyt äiti vie tän Ryhmä Hau -paidan takasin tonne ja tätä ei sitte osteta, kus sää et sovita näitä kenkiä, niinku sovittiin! Vauva itkee auto-ostoskärryn korissa turvaistuimessa, koska hävisin ekan matsin kolmevuotiaalle marketin aulassa tuloksin autokärry 6 – vauvanistuinkärry 0. Useita kenkäpareja sovittanut Poika makaa uupuneena maassa repien villasukkaa jalastaan. En sovita! Mää en laita tätä villasukkaa! Tää kiristää!

Kyllä. Kiristää. Huutavan vauvan seurana ostoskärryissä ei ole vielä yhtäkään maitotölkkiä pitkältä ostoslistalta, jonka ensimmäisellä rivillä lukee talvikengät (huomenna pakkasta!!). Kuin banaani takapenkkiimme, mössääntyivät Sinkkosen ohjeet ja maalaisjärki autokärryjen pyörien alle jo leluosaston kohdalla, jolla trio eipäs-juupas-tonttu-kattoo! pysähtyi seitsemäntoista kertaa.

Nonni! Nyt äiti sitte vie tän Ryhmä Hau -paidan pois! Voit sanoo Vainulle heipat. Heippa! Poika hätääntyy itkemään. Ohi kävelevät ihmiset katsovat huutava-vauva-kärry-seonnut-äiti-ryhmähau-paita-maassa-makaava-lapsi -yhdistelmää kiinnostuneena. Mulkaisen takaisin No-haistakaa-te-ny-itte-vittusaatana! -psykoilmeellä heilutellen hullunkiilto silmissä henkaria, jossa Ryhmä Haun Samppa ja Vainu ovat valmiina toimintaan, niin kuin olen minäkin vauhti päällä valmis viemään unelmien paidan typerine rakkeineen takaisin rekkiin, mistä tulivatkin, jos ei sana kuulu mitä häh, häh?

– Äiti. Ootko sää..ootko sää fiksu?

– …Mitä että?

– Että ootko sää fiksu? Ja ootko sää kiva?

– No..tota..hmm..No…

Kaikki-ihmiset, Samppa, Vainu ja Poika katsovat porukalla mahtipontisuuteni romahtamista kenkäosaston lattialle Pojan ampuessa omilla opeillani kuinka ollaan toisille kivoja, reiluja ja fiksuja tyyppejä. Vilpittömästi kysyvät silmät tuijottavat vastausta odottaen, koska pieni ihan tosissaan haluaa tarkennuksen tilanteeseen.

Laitan paidan takaisin kärryyn, vauvalle tutin suuhun, otan toppatakin päältäni, katson muita ihmisiä hätääntyneemmällä No-painukaa-ny-helvettiin-täällä-oo-enää-mitään-nähtävää! -ilmeellä ja istun lattialle pyytämään Pojalta anteeksi. Äitillä lähti vähän hanskasta, anna anteeksi. Mutta kun tää kauppa menee kiinni ja meijän pitäs ostaa vielä ruoat ja me tarvitaan ne kengät huomiseksi ja vauva itkee, kussillä on kuuma. Niin ny pitäis vaan jaksaa sovittaa vielä. Niin mää vähä tässä väsyin ja hermostuin, kussää makasit lattialla, kussääki väsyit siihe sovittamiseen ja ymmärrän sen. Mutta emmää ois saanut tollain huutaa ja heilutella sitä paitaa. Voisiksää antaa mulle anteeks?

– Ei se mitään, äiti. Sää saat anteeksi.

– ..kiitos. 

– ..sää saat anteeksi, JOS mää saan sen Ryhmä Hau -paidan, nii sää saat sitte anteeksi sitä, ku sää et ollu fiksu.

– !!?

PA070438.JPG

Poikani kasvattaa minusta vielä ihan fiksun, reilun ja kivan tyypin, vaikka välillä tiukassa paikassa joutuu käyttämään kiristystä ja lahjontaa. Mustemmilta hetkiltä vältytään, kun muistaa tarkistaa verensokerini ja tarvittavan määrän unta.

Sitä saa, mitä tilaa. Practice what you preach. Metsä vastaa. Peiliä käteen, Ootko sää fiksu?

 

Fiksua keskiviikkoa! Muistakaa olla reiluja ja kivoja tyyppejä, tontut kattoo!

 

Share

7 kommenttia

  1. Amma kirjoitti: Vastaa

    Ärsyttävän tarkkoja nuo lapset. Mullekin välillä paukkaa kysymystä ”äiti, mikki tää oot ilkee?” No kun en kyllä ole ilkeä, mutta kun hermo menee kun makaat siinä lattialla ja meidän pitäis olla jo menossa..

    Että en ole en. Varsinkaan kun olen ollut kaksi kuukautta käytännössä lapsen yksinhuoltajana miehen ollessa reissutöissä. Eilen illalla se tuli kotiin ja ilmoitin, että hän voikin sitten huolehtia loppuvuoden lapsen kaikista tarpeista. Minusta reilua on se. Että ehkä kun saan pari kertaa joogattua ja hengähdettyä, niin en ole enää ilkeä.

  2. inkkux kirjoitti: Vastaa

    Tää oli niin ihana teksti, että melkeen tuli itkut. Mullakin on tollanen fiksu viisvuotias, ja toka vauva masussa tulossa ja oon niin kauhuajatellut valmiiks kaikki noi tilanteet, et miten vaikeiks ne voi just mennä sen vauvakaukalon kanssa, mut nyt alko tuntuu, et ehkä ei sittenkään liian vaikeeks. Kiitos tästä :).

  3. chaura kirjoitti: Vastaa

    Voi Asikaine sä oot maailman ihanin äiti!! Et siks että oisit aina rento ja cool ja pullantuoksuinen ja hauska, et sä oo, ei kukaan aina oo. Vaan siks et tollasessa tilanteessa ja tunnetilassa sä otat takin pois ja meet sanomaan sun lapselle noin <3 just siks sun pojasta on kasvamassa blogin perusteella hieno mies josta oot syystäkin ylpeä. Kiitos kun jaat meidän kanssa näitä inhimillisiä välähdyksiä teidän kaikenlaisesta arjesta!

    Voi kun musta tulis ikinä ees puoliks niin hyvä äiti kun sä oot. 

    (Ja ei, emmä itke, täällä sataa räntää.. hemmetin hormonit. Ja hemmetin valehtelijat, ”melkein tuli itku”, eikö kukaan muu muka oikeesti vollota avoimesti toisella puolen ruutua 🙁 )

  4. Aaaa kirjoitti: Vastaa

    Mää vollotan ihan täysillä <3

  5. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Joo, kyllä niille aina jää kiinni, jos toimii omia neuvoja vastaan. Yksi päivä Poika taas ojensi mua, kuinka ruokapöydässä ei saa huutaa. Ja oli ihan oikeassa..

    Mutta huh huh, toivottavasti pääset pian joogaamaan ilkeytesi pois : / 

    <3

  6. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Kiitos ihanasta kommentistasi!

    Hyvin ne menee, yleensä. Välillä vähän lipsuu, mutta niistäkin selviää 🙂 Onnea odotukseen! <3

  7. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Hei kiitos ihanasta kommentistasi!

    En kyllä tiedä tästä mun touhusta, ei aina mene ihan putkeen ja pinnakin kiristyy liian usein, jolloin kaikki ennalta päätetyt opit unohtuvat..mutta parhaani yritän! 🙂 Ja poika on niin hieno tyyppi, että sen kanssa on mukava äiteillä.

    Ja sää oot just hyvä ja paras äiti jo nyt tulevalle lapsellesi! Onnea paljon odotukseen <3 <3

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.