Olemme käyneet laivalla ja tehneet lasten kanssa paljon kotimaan reissuja, mutta Italian matkalla olimme ensimmäistä kertaa koko porukalla pidemmällä. Lapsemme osoittautuivat reippaiksi matkustajiksi niin lentokoneissa kuin myös junissa ja busseissa sekä monen päivän pitkissä kaupunkikäppäilyissä. (Joo joo, hei olin juuri Italiassa, jos on mennyt joltain ihan ohi, en olekaan tainnut mainita asiasta, paitsi _joka päivä_ monella eri tavalla! Muutan kohta koko bloginkin Italiasta kertovaksi matkablogiksi, jota kirjoitan italiaksi.)
Lähtöpäivänä lentokoneen myöhästyttyä useita tunteja lapset ottivat Helsinki-Vantaan lentokenttää haltuun positiivisella asenteella, vaikka jatkuvassa odottelussa pienet itkupotkuraivarit olisivat mielestäni olleet täysin ymmärrettäviä
.. toivottavasti Norwegianin asiakaspalvelu on samaa mieltä. Myönnän jossain vaiheessa lentoyhtiön asiakaspalvelijan taidokasta vastuunvälttelyä homman vähän livenneen lapasestani. Ei ehkä ihan niin pahasti kuin alakerran vessaremontin aikoihin, jolloin kerroin A-lehtien mediamyynnille pyyhkiväni perseeni blogiyhteistyöpalkkiollani. Kyllä keskustelu nytkin liippasi melkein yhtä läheltä persettäni kuin lentokentän edustajan minulle ojentama aanelonen, jossa luki kapulakielellä lentomatkustajan lailliset oikeudet suomeksi ja ruotsiksi (edelleen täysin tyrmistyneenä ihmettelen kaupallisten yhteistöiden vähäistä määrää blogissani).
Jep. Huolimatta perseilystäni ja lentosekoilusta, jonka seurauksena olimme Roomassa Suomen aikaa vasta puolilta öin, lapset käyttäytyivät koko matkan aika ihanasti! Asiaa auttoi huomattavasti se, että vastoin kaikkea yleistä improvisointiamme ja elämän epähallintaa, olimme etukäteen varustautuneet lasten kanssa matkustamiseen mahdollisimman hyvin.
Lueskelin netistä rattaiden kanssa matkustamisesta ja lentämisestä. (Esimerkiksi Rimma+Laura -blogissa on käytännönläheisesti kerrottu lentokentällä asioimisesta pienten lasten kanssa sekä kivoja vinkkejä taaperon kanssa lentämiseen!)
Ennen reissua tilasimme lapsille Eurooppalaiset sairaanhoitokortit, joista olisi ollut apua sairastumisen hetkellä. Kaikkien reissailijoiden kannattaa hakea Kelalta kortit koko porukalle.
Naapurin muija neuvoi, että lapsille olisi hyvä olla koko ajan evästä ja juotavaa mukana, ettei nälkä tai jano pääse pitkinä matkustuspäivinä yllättämään. Neuvo oli hyvä ja mahan kurnimisten sekä päiväunien tarpeiden ennakointi oli varmasti yksi syy, miksi reissuseurueemme pysyi pääosin leppoisena.
Suurin syy rentoon ja iloiseen meininkiin oli kuitenkin mukana reissussa olleet Hipin siskot ja isovanhemmat, jotka olivat lasten mielestä tietysti parhainta seuraa! Lisäksi extra aikuisten läsnäolo helpotti suuresti kaikenlaisia siirtymiä, odotteluja, vessareissuja ja ruokailuja. Aina riitti syliä ja huomiota jokaiselle.
Koska Italiassa pääsiäiskelit vastasivat Suomen kesää, kaivoin poikien kevät- ja kesävaatteet ajoissa esille. Teeppareita, shortseja sekä ohuita pitkähihaisia ja leggareita. Viileitä iltoja varten otin molemmille pojille neuletakit ja farkkutakit, jotka puimme Suomesta lähtiessä päällekäin. Lisäksi hankin etukäteen molemmille myös pränikät kesäkengät, Pojalle punaiset ja Pikkuveljelle siniset kevyet kangastossut*.
Toki mukaan pakattiin tietysti aurinkorasvaa ja uv-asut. Pojalle sain Jollyroomilta kätevän uv-haalariuikkarin* ja Pikkuveljelle kaivoin veljensä vanhan uv-asun. Punapään kanssa sai hellepäivinä olla erityisen tarkka ja aurinkorasvaa kului huolella. Herkkähipiäisen silkkiapinan kanssa kaikki uv-suojat olivat tarpeen!
Mukaan otettuja lääkkeitä tarvitsimme muutamaan otteeseen, mutta onneksi lapset pysyivät suhteellisen terveinä koko matkan.
Hoitolaukkuun pakatut nessut ja kosteuspyyhkeet tulivat myös tarpeeseen. Läheskään kaikissa vessoissa ei ollut paperia ja herra hymysuun poskilla oli joka päivä eriväristä jäätelöä.
Suurin hankintamme reissua silmällä pitäen oli näppärämmät rattaat rikkinäisten yhdistelmävaunujemme tilalle. Jollyroomilta suositeltiin meille helposti osiinmeneviä, mutta tukevia Beemoon Maxi Travel Lux -matkarattaita*. Ensin epäilin Beemoon rattaiden olevan turhan raskaat ja harkitsin niiden ja kevyiden sateenvarjorattaiden väliltä, mutta Italiassa kärrytellessämme jyrkkiä mukulakivikatuja pitkin, olin tyytyväinen päädyttyämme kuitenkin ihan vankkarakenteisiin rattaisiin, joissa oli kunnolliset pyörät ja nostettavan jalkaosion takia hyvä nukkua päikkäreitä.
Pikkuveljen lisäksi rattaiden kyydissä oli yleensä eväsreppua, hoitolaukkua ja skeittilautaa, alakorissa oli hyvin tilaa kaikelle tarpeelliselle. Pidempien kaupunkipäivien uuvuttamana kyydissä nukkui välillä 4-vuotiaskin (vastoin rattaiden painorajoituksia tosin).
Beemoon matkarattaat saa helpoilla napsautus- ja taittomekanismeilla nopsaan kasaan ja osiin. Annoimme rattaat osissa check innin erikoisrahtihihnalle samalla kun jätimme muut matkatavaramme. Turvatarkastuksen jälkeen otimme Pikkuveljelle hetkeksi lentokentän rattaat, joissa itseasiassa lopulta itse istuin läppäri sylissäni hoitamassa työasioita ja googlettamassa Roomasta hotellia seuraavaksi yöksi.
Helpolla kliksautuksella kahteen osaan menevät rattaat helpottivat matkatavaroidemme säilytystä myös täysissä junissa ja autoissa. Koko matkaseurueemme nauroi uudenkarheille ja tyylikkäille rattaille, joihin emme olleet vielä muussanneet yhtäkään banaania. – Noi ei ihan näytä teijän rattailla, kun ne on jotenkin niin hienot ja puhtaat… Ja pikkuveli heilutti keisarina kyydissä onnellisena kaikille kanssamatkustajille. Itali! Itali!
Koska muutamaksi päiväksi oli luvattu sadetta, pakkasimme kesäisten vaatteiden lisäksi lapsille mukaan myös sadeasut. Yleensähän ei taivaalta tipu pisarakaan, jos sadetakki on repussa ja toisekseen Pikkuveljen leopardiasu* on niin taatanan zöpö, että otan sen tästä lähtien mukaan kaikkialle, satoi tai paistoi. Aaargh!
Ja taika tosiaan piti kutinsa: aurinkoinen sää helli meitä lähes koko loman, paitsi tietysti ainoana päivänä retkeillessämme ilman asianmukaisia varusteita Firenzeen, saimme sateen niskaamme.
Onneksi appiukko piffasi koko porukalle eriväriset muovipussisadetakit, joissa rapisimme värikkäänä ryhmänä valokuvaamassa keskiaikaista Ponte Vecchiota.
Tärkeintä oli ottaa mukaan mukava asenne ja pitkää pinnaa. Lapset jaksavat hyvin pidempiäkin retkiä ja odotteluja, jos porukalla on hyvä ja leppoinen meininki. Lasten ennakkoluulottomasta ja kiinnostuneesta asenteesta voisi itsekin vähän ottaa mallia, Poika tutustui avoimin mielin ikäisiinsä, vaikkei yhteistä kieltä oikein ollutkaan. Uno momento, uno momento! Ja äkkiä hakemaan sisältä vesipyssyä uudelle kaverille. Lisäksi itsekin tuli katseltua näkemäänsä erilaisista näkökulmasta ja googleteltua lisätietoja tulivuoresta pienen tutkijan koko ajan tarkistellessa lisätietoja.
Suosittelen reissailemaan pientenkin lasten kanssa, niin mukavaa matkaseuraa!
*= tuote saatu blogin kautta Jollyroomilta!
Lue myös:
Hei! Mukava tämä sinun blogisi. Olen tehnyt ohjeellasi monta kertaa härkispihvejä, ne ovat kyllä uskomattoman hyviä 🙂
Olen miettinyt hankkivani Beemoo Travel Lux-rattaat meille (mahdollisesti tulisivat jokapäiväiseen käyttöön). Onko teillä edelleen nämä rattaat? Mitä olet tykännyt niistä?
Moikka! Hei kiitos palautteesta ja lukemisesta, ihan mahtava kuulla!
Joo meillä on edelleen nuo Beemoot ja ne ovat meillä ainoat rattaat. Ne on ollu tosi kätevät matkoilla (oli juuri mukana myös Kanarialla, tosi kätevät!!) ja muutenkin ne on hyvät. MUTTA, ne on pienien ja kääntyvien etupyöriensä takia vähän hankalat lumessa ja loskassa. Silloin niitä on hankalampi työntää kuin jykevämpiä rattaita. Samoin kuin huonokuntoisilla, kaltevilla teillä, ne eivät ole niin helpot.
Mutta kaupunkimaastossa, hyvillä kävelyteillä ja reissussa ovat olleet hyvät ja kestävät myös!!
Kiitos nopeasta vastauksestasi. Itseasiassa asun aika pohjoisessa ja meillä on paljon lunta talvisin ja pitkälle kevääseen asti myös.. Ainakin nykyisin myytävillä olevassa mallissa on kääntyvät eturenkaat, jotka saa tarvittaessa lukittua. Hmm.. Teidän rattaissa ei saa siis niitä lukittua, että menisivät vain eteenpäin, vai eikö lukituksesta ole lumessa ja loskassa hyötyä? Olisin todella kiitollinen, jos pystyisit vielä tähän ottamaan kantaa, kiitos 🙂
Saa ne kyllä lukkoon! Ehkä se on vaan siinä, että ne on edessä aika lähellä toisiaan, niin ohjaus tuntuu lumessa vähän haasteelliselta (tosin niin se ehkä tuntuu välillä kaikkien vaunujen kanssa ;D! )
Meillä edelliset oli tosi leveät jykevät vaunut, joissa kovat kääntymättömät pyörät. Niihin nähden Beemoot on keposemmat, mutta sitten myös monessa tilanteessa paljon kätevämmät. Hei, löysin tälläisen postauksen, tsekkaas vielä tämä. ? http://fitfatmama.fitfashion.fi/avainsana/beemoo-maxi-travel-lux-2017/
Ja anteeksi vielä, onko sinun mahdollista mitata renkaiden koko (etu-ja takarenkaat, halkaisija). Tuhannet kiitokset etukäteen!
Oon nyt pari päivää etsinyt mittaa ja kun löydän, mittaan ne renkaat sulle!
Kiitos kovasti kaikista tiedoista, mitä olet antanut ja vaivannäöstä asian suhteen. Voin kysyä valmistajalta renkaiden koon, sinun ei tarvitse enää enempää nähdä vaivaa. Kiitos ja mukavaa kevään jatkoa 🙂