Poika toivoi synttärilahjaksi suklaata ja leijaa, josta oli haaveillut jo pari kuukautta. Lahjahankinnat kuitenkin unohtuivat lastenkutsuhässäkässä, eikä meillä lopulta ollut oikean syntymäpäivän aamuna yhtäkään pakettia sankarille. Lupasimme Pojan pääsevän itse lelukauppaan valikoimaan mieleisensä leijan lahjaksi.
Innoissaan pojat lähtivät porukalla lahjaostoksille Ideaparkkiin, josta palasivat pari tuntia myöhemmin tyhjin käsin. Hippi totesi, ettei reissu menny ihan putkeen..vaan meni aika klassisesti.
– !!??
Pojan hartaudella valikoima leija oli jäänyt lelukaupan kassalle, sillä Hipillä ei ollutkaan rahaa. No oisit soittanu, nii mää oisin siirtäny teille rahaa! No eihän Hippi voinut soitella kaupasta, sillä pitkätukan puhelin on toista viikkoa kiinni Pikkuveljen näpyteltyä puhelimen pin-koodit solmuun, eikä Hippi ole toistaiseksi pitänyt minkäänlaista kiirettä kysyäkseen PUK-koodia puhelimensa avaamiseksi.
Tyyppi on itseasiassa smoothisti siirtynyt kahdeksankymmentäluvulle, jossa etukäteen sovitaan tapaamisajat tai tarvittavat asiat soitellaan eteisen lankapuhelimella (=minun puhelimellani). Välillä on käynyt mielessä hermostua Hipin vaikeastitavoiteltavuudesta sekä bändikavereiden yhteytenotoista (Vittu mää oo mikään saatanan sihteeri!), mutta miettiessäni puhelimiinsa uppoavia puolisoita, olen arvostanut elämäntapainkkarini valintoja sekä iloinnut saadessani Melodyn pelaajista uusia facebook-ystäviä.
Jotenkin ajauduin sivuraitelle tässä hommassa. Olen pahoillani, taas mennään.
Niin, ne klassikkotraumat.
Rahaton Hippi ei juu voinut soitella ja Pojan synttärileija jäi lelukauppaan, jonka lisäksi kolmikko oli koko ajomatkan jännittänyt, riittäisikö bensa Nekalaan asti. Että semmoinen reissu. Vähän huolestuneena kyselin esikoiseltani, mitä hän tuumasi lahjafarssista. No mites teille ny sillain, eikö isällä sitte riittänytkään rahat siihen leijaan?
– Eiku ei se sillain menny!
– No mites se meni?
– ..no sillain, että isällä ei ollu YH TÄÄN rahhaa!
Poika nauroi ja heilutteli jalkojaan ilmassa olkkarin lattialla maaten.
Tulipahan taas opeteltua elämän perus coelhoa, että ei lahjat vaan juhlat, raha ei tuo onnea, bensalla pääsee, atk on toisarvoinen ja mitä näitä nyt oli.
Ihanaa sunnuntaita kaikille! Me toivumme juhlien ja rakkauden täyteisestä viikonlopusta ja ehkäpä lähdemme lennättämään leijaa.
Ennenkin sekoiltu siellä Ideaparkissa:
Hippi anto sitte pojalle synttärilahjaksi polliisimuseokäynnin? Sehän on ilimanen. ;D Hyvä museo se on, alkukesästä käytiin.
Hahahahahhahahaa! Jos tämä liittyy tuohon kuvaan, niin se on Mäntän kuvataideviikoilta!
Mää en kestä! <3
Emmääkään aina 😀