Bloggaajan rankka elämä

Huomiseksi sovittu yhteistyöpostaus ei varsinaisesti tullut yllätyksenä. Olin jopa itse ehdottanut postauspäiväkseni maanantaita, jotta ehtisin vinkkaamaan lukijoilleni Biodellyn ystävänpäivä kamppiksesta (MAINOS: 14.2. kaikkiin Biodellyn tilauksiin saa kaupan päälle Avrilin vedenkestävän ripsarin!). Myöskään se, että jätin sovitun postauksen valokuvien hoitamisen viimeiseen päivään, ei yllättänyt, eikä oikeastaan sekään, että heräsin aamulla päivällä uskomattomassa darrakoomassa kaksi iltaa alla.

Sen sijaan olin vähän yllättynyt, miten monta kertaa olin ehtinyt ennen pilkkua laulamaan karaokea sekä random-biisivalinnoistani sekä siitä, etten mennyt Terolle jatkoille, vaan menin suoraan kotiin, viideksi. Vähän yllättävää.

Onneksi herättyäni oli vielä muutama tunti aikaa valokuvata päivänvalossa.

Jos vain olisin keksinyt, missä ja mitä ihonhoitoa ja -kosteutusta käsittelevän postaukseni kuvitukseksi kuvaisin. Lavuaarin reunalla tai vessan hyllykössä kauniit purtilot ja tyylikkäät tuotteet eivät haastavassa valaistuksessa pääsisi oikeuksiinsa. Lopulta sulkeuduin yläkertaan asettelemaan tuotteita omituisesti eri pöytien kulmille, lattialle takan eteen ja päiväpeitolle, joista jokainen näytti toistaan oudommalle purnukkalokaatiolle. Tää niinku makais täällä sängyssä näitten seerumipullojen kanssa, niin nää ois tässä! Eiku tää laittaiskin näitä voiteita tässä lautalattialla, sillä ois nää kaikki purkit lattialla. Nää ois niinku huolettomasti tähä ripoteltu. Lempparikseni valikoitui kuva, jossa voidepurkit olivat siistissä rivissä lastenhuoneen ikkunalaudalla ja naapurin muija näkyi taustalla naapuritalon ikkunassa. Ööh…

Epätoivoisena mietin, mistä saisin ruusunterälehtiä tai muuta eteeristä luontoshittiä ripoteltavalksi rekvisiitaksi kuviini, mutta onnistuin löytämään vain pikkukiven ja mammani vanhan, semisti nuupahtaneen joulukaktuksen, jonka olemus oli yhtä epätoivoinen ja apua-anova kuin viime öisten karaokeuhrieni katseet.

Ja tokihan olin suunnitellut myös kuvaavani freesin ja täysin meikittömän naamani postaukseen, jonka idea on kertoa tuotetestailujen tuloksia. Kuva kuitenkin kertoisi enemmän kuin tuhat sanaa ihonhoitotuotteiden toimivuudesta ja tehokkuudesta. Mutta nyt saakelin naamani huusi hoosiannaa kilpaa sieluni kanssa ja naapurin muijan letittämä edellisillan kampaus näytti kuivalta harakanpesältä. Otsani oli tulipunainen jouduttuani lyömään siihen joka kerta päähäni pälkähtäessäni eilisestä uusia fläshbäkkejä, joista useampi sai huutamaan ääneen. Lopulta jatkoin säilytän-näitä-purkkeja-aina-pitsipäiväpeiton-päällä sessioitani naamassani kosteuttava maski, joka tuhri kamerani, josta loppui akku ja aloin huomata, että vaikka päivä on pidentynyt, se ei ole vielä tarpeeksi pitkä.

Etsiessäni laturia meinasin saada noin seitsemän sydäriä säikähtäessäni maskinaamaista itseäni joka kerta kulkiessani peilin ohi. Rakennettuani Pikkuveljen lelukoirasta ja Puuha-Pete -eväsrasiasta kamerallani jalustan ja hylättyäni ajatuksen olla kuvissa raikas pyyhe tai erikoinen terveysturbaani päässäni (KOSKA AINA KAIKILLA KOSMETIIKKAKOSTEUSHENKILÖILLÄ ON VALKOINEN RAIKAS PYYHE PÄÄSSÄ, KOSKA KAIKKI AINA SATTUVAT ENNEN KUVAUSTA JUURI TULEMAAN JOSTAIN ETEERISESTÄ SUIHKUSTA), Hipin bändikaveri halusi keskustella kanssani puhelimessa noin kolmekymmentäseitsemän minuuttia, joka oli yli puolet jäljellä olevasta päivänvalosta.

Kymmenenminuuttisen tonninseteli au naturel -kuvaussessioni keskeydyttyä ensin noin viisi kertaa Pikkuveljen jatkuvasti vaadittua takaisin kameranjalustalelujaan, sessio keskeytyi lopullisesti ystäväni tupsahdettua kylään.

Hän tuli tuomaan _joululahjaa_.

Auringon laskiessa hänen selkänsä taa.

Että se siitä päivänvalosta ja tonninsetelistä sitten.

MUTTA. Astuessaan olkkariin Satu sanoi, Miten sää näytät niin nätiltä, sää ihan hehkut? Miten sun iho on jotenki tosi hyvässä kunnossa.. 

Whaat. Noot. Darrassa täällä ilman meikkiä heilun ja itsestäni valokuvia otan  ja ruusunlehtien ja raikkaan rekvisiitan puutoksessa riudun.

Kerrottuani käyttämästäni tuotesarjasta ja darralooks-kuvaussessiostani Satu pyysi saada nähdä käyttämäni tuotteet ja sanoi heti tilaavansa samat. Coolisti tietysti kehoitin huomenna lukemaan blogistani kaikki infot, mutta Satu pyysi hakemaan (ikkunalautakuvauslokaatiosta) seerumini ja hyaluron maskini räpsäistäkseen niistä kännykällään kuvat, koska ei kuulemma välttämättä voisi talven karhentaman ihonsa kanssa odottaa.. ööh huomiseen!?

Näin. Että ei meikällä muuta. Tonninseteli toivottaa kosteuttavaa sunnuntaita (ei kuitenkaan ihan niin syväkosteauttavaa kuin oma viikonloppuni oli, HEH HEH)!

Huomista postausta odotellessa. (KATSO TÄSTÄ, millainen siitä tuli!)

Lue myös:

Blogien klassikkopostaukset

Blogin käsikirjoitustiimi paljastunut