Miksi juuri silloin, kun on seikkailumielisessä flänägänässä kiipeämässä salaa aidan yli lempiklubilleen epätoivoisesti jonon ohi päästäkseen, törmää pitkäaikaiseen ihastukseensa, joka on tietysti absolutisti-vegaani-puritaani-jeesus-elämäntavoissaan skarppina ja kauniina liikenteessä, kun itselle s-kirjaimen ääntäminen on tuottanut shuuria vaikeuksia jo vhiishi tuntia ja sukkahousut on rikki molemmista polvista, jotka ovat verillä ja likaiset?

Miksi juuri silloin, kun on aamuisessa Yo! -asennepuuskassa läpällä pukeutunut jättimäiseen blingbling-nyrkkirautakoruun ja PMMP:n fanipaitaan, jossa lukee isolla Vittu jee!, saapuu toimistolle yllättäen teatterinjohtaja tärkeään työtapaamiseen?

Miksi juuri silloin, kun on ravintolassa koko perheen voimin syömässä ja ajautunut pelaamaan Hippi ja huora -nimiseen tietovisaryhmään lapsen nukahdettua pöytään ranskalaisannoksensa viereen, paikalle saapuu joukko päiväkodin hoitajia?

Miksi juuri silloin, kun itkee liikennevaloissa naama turvoksissa aurinkolasit päässä ja ruikuttaa puhelimeen, etten mää pääse sinne arkulle, jos sää et määrää mulle jotain rauhottavia. Mää tarvin jotain, mää en selvii, huomaa vieressä seisovan neuvolan tädin?

Miksi juuri silloin, kun päättää jättää muovikassin ostamatta ja seisoo kaljatölkeistä ja äidinmaidonkorvikepurkeista koostuvat ostokset sylissään, hissiin  kiirehtii samassa kerroksessa asuva pappi?

Miksi juuri silloin, kun on vuoden äitiyslomaleppostelun jälkeen potkinut itsensä naama punaisena raahautumaan verkkareissa lenkille, törmää huoliteltuun mustatukkamuikkikseen, jonka takia on joskus heitellyt tavaroita parvekkeelta ja juonut puoli pulloa portviiniä?

Miksi juuri silloin, kun lattemutsin unelmavauva päättää poikkeuksellisesti haluta rauhassa syömään rinnalle tunniksi, pöräytellä kakat niskatukkaansa sekä oksentaa litran maitoa kaikkien päälle, on ravintolassa sushilounaalla ystävän kanssa, joka ei koskaan halua lapsia, koska vauvojen ja taaperoiden kanssa elämä muuttuu niin hankalaksi?

Miksi juuri silloin, kun ääliöpoikaystävä juo äidinmaitopurkista kahvia, hissiin ehtivät naapurit, joille aina avaa heränneenä alusvaatteisillaan oven heidän soittaessa ovikelloa kertoakseen avaimiemme taas kerran roikkuvan ulko-oven lukossa?

Miksi juuri silloin, kun on ollut siivoamatta viikon ja valvotun yön jälkeen heittänyt remontti- ja vaipparoskat ovesta portaille, eikä ole pakkasesta huolimatta  jaksanut hakea kellarista puita, koska Kauniiden ja rohkeiden katsominen viltin alla tuntuu vauvelin päikkäreiden ajan niin paljon mielekkäämmältä idealta, kylään saapuu oman elämänsä tupatarkastaja, jonka nenänvarsi loppuu pahasti kesken jo eteisessä?

Miksi juuri silloin, kun on yöllä kävelemässä kotia kohti käsikynkässään uusi kesäheila, joka pyörii kiemuraisessa iggypoppi-kännissä ilman kenkiä ja paitaa, törmää eksän kaveriporukkaan?

Miksei kukaan koskaan tule käymään, kun olemme urakalla siivonneet, keittiössä tuoksuu tuore leipä ja ikkunalaudalle on sytytetty tuikkuja. Hippi on kammannut tukkansa ja itse säihkyy sattumoisin uudessa mekossa.

Missä helvetissä nyksien eksät, eksien nyksät, yllärivierailijat, papit ja hoitohenkilökunnat silloin pyörivät!?

Onneksi on blogi, jossa voi antaa elämästään ja itsestään haluamansa kuvan.

Täällä ei yhtään ole remonttikaaos, vauvanvaatelajittelukaaos, eikä aamuisia paahtoleipiä pyöri sohvalla tai lattialla. Teen jopa seksikkäästi jakku päällä töitä pöydän ääressä samalla, kun lapsi ei ollenkaan oksentanut päällensä testattuaan, kuinka syvälle kurkkuun saa sormensa. En ole ollenkaan räjähtänyt, vaan täällä on ihan saatanan ihanaa.

Ja raskaus vain kaunistaa minua täydellisesti ja olen eteerinen sekä hyvällä tuulella. SÄIHKYN!

Eteeristä torstaita! Vittu jee!

Lue myös

Hei nyssi! 31.1.2020

Tuommosesta miun ei tarvii lukkee yhtää mittää 4.1.2020

Kohti joulua 22.12.2019