päiväkoti

Päiväkodin aloitus on iso muutos Pojalle, mutta myös minä olin uuden arkihaasteen kanssa alkuun kujalla. Pikku hiljaa opin jättämään nimikoidut(!!) kumpparit kuraeteiseen, varaamaan pikku Fjällräveniin tarvittavat vaihtovaatteet sekä lukemaan päivän leikit ja ruokalistat käytävän kansiosta. Yhä useammin muistan napata pyykkipussin mukaan keinuhevosella koristellulta hattuhyllyltä. Vanhempainilloissa ja myyjäistouhuissa olen vielä vasta-alkaja, mutta pienistä seikoista huomaan jo olevani aika pro!

10 asiaa, joista huomaan olevani inessä päikkyskenessä

1 . Tägään _kaikkiin_ vaatteisiin nimen textmarkilla. Pakkomielteisesti tarkastelen pesulaput ja etsin mustista kengistä vaaleampaa kohtaa, johon saisi tägättyä edes nimikirjaimet. Kuraeteisessä vertailen muiden vanhempien luovia merkkausratkaisuja: erityispisteet sekä kateelliset saakelin supermutsi! tuhahtelut kirjotägääjille.

2. Haarukan osuessa lautasen reunaan tai lasin kilahtaessa laulan herkällä äänellä Aamupiiri alkaa! (Jatkoilla hitti!).

3. Katson ajoissa huomisen sään ja pakkaan sopivat hanskat tarhareppuun. (Ennen en koskaan katsonut edes saman päivän säätä. Olen se tyyppi, joka värjöttelee lyhyessä nahkarotsissa pakkasessa ja hikoilee kevätauringossa villapipo päässä. No on kuuma, muttei sitä ny enää voi ottaa pois, tukka menny lyttyyn!)

4. Töissä pipostani löytyy kiiltokuvia ja lego-ukkoja, koska se on LORUPUSSI

5. Kyttään puhelintani, jos vaikka jotain on sattunut. Saanko mää hei ladata mun puhelinta, mulla on lapsi! Päiväkodissa! Ymmärräksää mulla on hei lapsi!

6. Pulmuset, Oravaiset, Pikkuruiset, Omppuset, Kukkaset ja Muikkupuikkuset ovat mielestäni vakavasti otettavia. Ihmisiä.

7. Tiedän, mitä tarkoittaa VASU*. (Testi: oletko Sinä inessä skenessä?)

8. Kuljettuani mistä tahansa portista, haluan pakonomaisesti lukita perässäni hakasen, ketjun, salpalukon, munalukon, turvalukon ja varmistaa vielä kerran, ettei kukaan seuraa kannoillani

9. Syvään hengittäessäni tunnen sydämeni sijainnin tarkemmin

10. Reteä kenkätyylini on saanut lisää ug-uskottavuutta.

* VASU= Varhaiskasvatussuunnitelma

KLING Aamupiiri päättyy!

Lue myös 11 kommenttia

Tampereen Nekalassa koettiin tänä aamuna erikoinen tilanne, kun 2,1-vuotiaan tamperelaislapsen nähtiin menevän päiväkotiin mielellään. Silminnäkijöiden mukaan lapsen nähtiin hymyilevän rattaissa ja riisuutuvan päiväkodin eteisessä hyväntuulisena. Lapsi on käynyt päiväkodissa elokuun alusta asti: kolmiviikkoisen tutustumisjakson vanhempien mukana ollessa, jonka jälkeen hän on syyskuun alusta alkaen jatkanut käyntejä yksin. Mukavasta ja asianmukaisesta hoitoympäristöstä huolimatta, lapsen on havaittu kärsivän sopeutumisvaikeuksista. Tavoittamamme hoitajana työskentelevä erikoisasiantuntija kommentoi tilannetta kaksi viikkoa sitten:

– Joo, emmää kylä oo kolmekymmenisen urani aikana nähny näin hankalasti sopeutuvaa lasta. Niin, no ihan tosi, en o. Emmää tiä mitä tekisi. Niin kaisse siitä, huomenna sitten taas. Nii.

Sopeutumisesta havaittiin muutamia merkkejä jo muutama viikko sitten lapsen välillä lakatessa huutamasta hoidossa, jonka lisäksi eilen päiväkodista haettaessa lapsi leikki iloisesti muiden joukossa.

– Joo, tänään oli kylä niin reipas poika. Voi kyllä! Nauro ja leikki, ihan onny joku lukko auennu. Hyvin meni, vaikka oli toi syyslomaki tossa välissä, kommentoi asiantuntija erikoista tapausta.

Tilanne kärjistyi tänä aamuna 2,1-vuotiaan mennessä päiväkotiin ensimmäistä kertaa hyvällä mielellä. Lapsen saattajan huomannut silminnäkijä oli havainnut tämän aamuisessa tapauksessa muutakin aikaisemmasta poikkeavaa:

– Aika normaalisti se äiti tosta sitten lähti. Tänä aamuna se ei ollenkaan jääny tohon pihaan poraan. Vähän näytti, et sen oli kylä vaikee hillitä itteensä. Teki sellasia…mitä makareenoja nää ny nykyaikana tekee… no sellasia twerkkausliikkeitä ja heilutteli käsiään. Hyppeli tyhmännäköisesti, vaikkei se meitä kylä mitenkää häiriny. Hyvä hälle. Juu. Kyä o hyvä.

Työmatkalta tavoitettu äiti kommentoi yllättävää tapausta:

– Tää tuli niin yllättäen, niin vaikea vielä sanoo tähän mitään. Ei vielä uskalla oikein iloita, vaikka tosi hyvältä tuntuu. Tilanne saattaa huomenna taas olla ihan toinen, ei uskalla yksittäistapauksen perusteella vetää johtopäätöksiä.

Toisaalta aamuinen tapaus herättää tärkeän kysymyksen äitien tarpeellisuudesta. Kuinka paljon äitejä tulevaisuudessa tarvitaan tai tarvitaanko niitä jatkossa ylipäänsä mihinkään? Sitä meidän on kaikkien syytä miettiä.

Mahtavaa keskiviikkoa!

Lue myös 6 kommenttia

10 asiaa, joista tiedän olevani inessä päikkyskenessä

2-vuotias meni mielellään päiväkotiin Tampereella