• Asikaine
  • Eikä kukkaa huomaa mittää

    – Ei helevetti..

    – Mitä?

    – Eiku..tuota, eikummiulla..

    – MITÄ?? On vähä kiire!!

    – …

    – Unohiksää pakata sun juhlakengät??!?

    – Emmie.. kummie..

    – Mää sanoin sulle viä lähtiessä, että muista pakata myös sun omat juhlake..

    – Ommiulla kengät!

    – No hyvä!

    – Mutta…

    – NII?

    -…nää on eriparia!

    – MITÄ??

    – Joo. Mie oon ottanu eri parin kengät..

    – Oikeesti!?!?

    – No joo joo.

    – Ei vittu!!

    – …

    – Voi VITTUUH!!!

    – Joo, tuota…

    – Ei oo vittu mahdollista, nää on ihan erilaiset kengät!!! Ei kelleen käy näin!!

    – No miulle kävi.

    – Aaarrgh!! Nää on ihan erilaiset keskenään, tässä toisessa on terävä kärki ja valkoset tikkaukset, tälläset dandyt!! Ja tää toinen on niinku seistkytluvun kenkä, jossa on korko!! Nää on iha eri korkusetki!! Ooksää niinku sokee!! 

    – No emmie kahtonu, mie vaan otin nää ja..

    – Voi VITTU!

    – No mie meen näillä, mitkä miulla on jalassa..

    – Näytä, mikkä sulla on!?

    – …

    – Joo et ainakaa mee noissa kirkkaan sinisissä lenkkareissa sinne arkulle pyöriin!! Meijän pitää koko perheen mennä sinne eteen!!

    – No sitte mie laitan nää miun juhlakengät!

    – !!!

    – !!!

    – No voi helvetti. No onko ne kuitenki… eri jalan kengät?

    – Ootas..on!

    – JES!!!!!

    – Joo, huh! Mie meen näillä. Kukkaa ei huomaa mittää!

    Mitä enemmän yritän yhtään missään virallisissa tilaisuuksissa tai sukulaiskinkereissä karistaa perheemme yllä leijuvaa suitsukkeenkatkuista ”vähän sellaisen epämääräisen boheemin perheen” leimaa, sitä sohlaantunempina homssuina paikalle saavumme ja sitä vimmaisemmin lapsemme tappelevat ja pyörivät mutaisella nurmikolla kirkon edessä.

    Mutta olimme paikalla. Ja laskiessamme kukkia arkulle, olin kuulevani pitsein koristellun puukannen alta tutun ja lämpöisen naurun. Kuule väliäkö tuolla, mitä pienistä! Ja kyllä muutkin eriparikulkurin aiheuttamat ilahtuneet naurut tulivat surullisissa juhlissa ihan tarpeeseen.

    Onnellista viikonloppua kaikille!

    Lue myös:

    Voiko tälläistä edes sattua?

    Taisteluni

    Mitään ongelmaa

    Kengät

    Lakerikengät jalassa lehmän paskaan pyörimmään

    Share
  • Asikaine
  • Terveiset syyslomalta

    Vaikken tänä vuonna pystykään töiltäni pitämään syyslomaa, on irtiotto ruskaisen luonnon helmassa todellakin tullut tarpeeseen. Saavuimme Savoon pimeän tihkusateen ja kyyneleideni saattelemana, suoraan hautajaisista mustissa vaatteissamme ja Hippi eriparisissa (kyllä, on mahdollista!) juhlakengissään. Painelin silmät turvonneina suoraan sänkyyn tuntien painavaa väsymystä, johon en ajatellut nukkumisen edes suuremmin auttavan.

    Mutta pitkien unien jälkeen oli seuraavan päivän sieniretkellä jo helpompi hengittää. Kantsuja, eikä mustia torvisieniä löytynyt ollenkaan, mutta sen sijaan poimimme hyvän saaliin rouskuja ja vaaleaorakkaita, joita itseasiassa luulin lampaankääviksi. Mutta ei se mitään -orakkaat osoittautuivat herkullisiksi ja syksyisen metsän otettua osan murheistani kannettaviksi, en jäänyt kaipaamaan sen suurempia vastalahjoja. Ja rouskuista teimme jälleen ihanaa sienisalaattia!

    Katiskan ahvenien lisäksi Poika virvelöi meille jälleen päteviä kalansaaliita, joita Hippi perkasi ruoaksi tuulisessa rannassa. Appiukon highteck-paneelivirityksien avulla sain läppärin ladattua päivän töitä varten ja lopulta päätimme jäädä Hipin kanssa kaksin vielä pidemmäksi aikaa mökille.

    Kylmässä järvessä pulikoiminen, säkkipimeässä saunominen, hyisessä tuulessa taitetut kalareissut, hiljaiset seikkailut ruskaisessa metsässä, kynttilänvalossa kaksin hömötetyt illat, uusi kirja ja sipsipussi sekä kirpeällä kuistilla hörpityt pannukahvit ovat antaneet juuri nyt kaivattua happea ja tehokasta väriterapiaa tummasävyiseen syksyyni. Vaikka välillä vähän soittelinkin anopille viniseviä valituspuheluja, koska ei ole edes paljua!! Terveisin nihkeä miniä.

    Ihanaa syysviikkoa kaikille!

    PS. Onneksi tänä vuonna tajusin syystiloissani eristäytyä säkkipimeälle saarelle mökkiin mököttämään, sillä hämärästi muistan myös viime syyslomalla olleeni jonkinlaisen ”irtioton tarpeessa” ja ihan vähän aiheesta napsahtaneeni anoppilassa.

    Share