Tietoa mainostajalle ›
  • Asikaine
  • Juhlaputki

    Huolimatta alkuviikon flunssastani, viime viikko meni ihanassa juhlahumussa. Juhlallisuuksia tuppasi olemaan jopa niin paljon, että yhdet nimipäiväkekkerit uhkasivat täysin unohtua -onneksi ukki muistutti asiasta soittamalla edellisenä iltana.

    Juhlaksi järjestyi kellarista kaivettu lahja, Hipin herkullinen lasagne, leikkimään kutsutut päikkykaverit + nurkissamme pyörinyt Risto sekä Konditoria Marista ostettu päätä isompi, noin kahdeksalle henkilölle riittävä, melko kreisi jättilaskiaispulla! Kesken ruokailun Pikkuveli totesi onnellinen hymy naamallaan Ihanaa, kun täällä meillä on paljon ihmisiä syömässä!

    Ystävänpäivää juhlimme oman perheen kesken pitsalla. Katoimme ruokailuhuoneen pöydän kauniisti ja ihastelimme päikystä saatuja sydänkortteja. Naapurin muija oli jättänyt postilaatikkoon suklaata lahjaksi ja minä ostin Hipille ruokakaupasta kimpun tulppaaneja.

    Perjantaina vietimme isoja yllätysjuhlia, joita en olisi missannut mistään hinnasta! Ystävälleni järkättiin uskomattomat yllätys-babyshower partyt hienossa kattosaunassa Tampereen kattojen yllä! Parasta oli, kun juhlakalu ei vielä juhlapaikalle saavuttuaankaan yhtään tajunnut kyseessä olevan hänelle järjestetyt bileet. Tai edes kyseenalaistanut, miksi vittumaiset ystävänsä lähettävät juuri raskaana olevan yksin hakemaan shampanjaa Tammelan Alkosta (koska Stockmannin remontti). Mää vaan luulin, että tää on niin perus, että mut vaan pistetään tonne loskaan käveleen tän mahani kanssa..

    Hulppeat kattosauna-baby showerit olivat hersyvät ja iloiset juhlat, ihan sankarin näköiset! Kauniita lahjoja, yllätyksiä, hyvää ruokaa, hauskoja ihmisiä, saunomista ja höpöttelyä. (Insta Storissani vilahtanut askartelemani vaippakakku herätti kyselyjä, sen ohje löytyy täältä!)

    Lauantaina Nekalan muija piti synttäribileet, joissa oli ohjelmassa hyvät löylyt puusaunassa, kevätrullien pyörittelyä, fondueta, viiniä sekä Huoran ja Pää Kiin keikat Olympiassa. En ole ehkä pitkään aikaan nauranut ja hihittänyt yhden illan aikana niin rankasti ja ärsyttävästi kuin lauantaina. Mutta minkäs teet, kun kaveri täyttää 40 jotain ja on niin helvetin hauskaa.

    Kaiken tämän jälkeen olisi luulleen eilisen aamun auenneen jotenkin nihkeänä, mutta jännästi koko viikon kestänyt flunssa ja kurkkukipu ovat oikeastaan poissa ja pystyin taas huutamaan ääneen katsoessamme Sillan päätösjaksoa.

    Voihan Saga Norénin ja kaikkien hauskojen pippaloiden jättämät aukot sydämessäni. Mad Menistäkin on jäljellä vain viimeinen jakso, yhyy.

    Että sellainen juhlaputki – olen valmis uuteen viikkoon!

    Season 7 Peggy GIF - Find & Share on GIPHY

    Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

     

    PS. Pahoittelut blogissa olleista teknisistä ongelmista! Olen selvittänyt asiaa teknisen tuen kanssa, kaistaa on lisätty ja toivon, että nyt kaatuilu olisi saatu kuriin.

    Lue myös:

    Vaippakakun ohje

    Share
  • Asikaine
  • Miltä oman lapsen sairastuminen tuntuu?

    Tänään on hyvä päivä poikkeuksellisesti antaa kirjoitusvuoro parhaalle ystävälleni! Rakas naapurin muija kertoo palan kummipoikani tarinasta, joka on syvästi koskettanut meitä kaikkia ja koko naapurustoamme viime vuosien aikana.

    ”Meidän perheen ajanlasku jakautuu kahteen aikakauteen. Aikaan ennen ja jälkeen esikoisen sairastumisen.  Jälkimmäinen aikakausi alkoi maaliskuisena päivänä 2014 armoa antamatta pitkittyneen nuhakuumeen jatkoksi. Olimme saaneet lääkäriltä sairaalaan lähetteen keuhkokuumeen takia. Sairaalassa ensimmäisen vuorokauden aikana tehtiin lisää tutkimuksia ja esikoisen vointi alkoi yllättäen huonontua. Seuraavana iltapäivänä kaksi lääkäriä hakivat meidät vanhemmat huoneeseensa sanoen haluavansa keskustella kanssamme. Kalpeina istuuduimme lääkärin kääntäessä itkien tietokoneen näytön meitä kohti. Kuvassa oli esikoisen rintakehästä otettu viipalekuva. Kuvassa näkyi iso musta möykky, joka täytti koko vasemman puolen hennon 8-vuotiaan ylävartalosta. Saimme kuulla, että pojallamme on iso kasvainmassa rintakehässä, ja vasen keuhko on jo kokonaan painunut kasaan sen tieltä.

    Tämä uutinen tuntui, kuin joku olisi repinyt sydämeni irti rintakehästä ja tallonut sen maahan. Kuin joku olisi lyönyt minua palleaan ja potkaissut jalat alta. Hoin mielessäni, ettei tämä voi olla totta. Ei näin voi käydä oikeasti, että tämän täytyy olla joku kamala painajainen, josta herään kohta.

    En herännyt, ja siitä päivästä alkoi 8-vuotiaan esikoisemme kaksi vuotta kestäneet sytostaattihoidot syövän nujertamiseksi. Syöpä täsmentyi mediastinaaliseksi t-solulymfoomaksi, jota hoidettiin suonensisäisillä, selkäytimeen laitettavilla sekä suun kautta otettavilla sytostaateilla. Syövän kerrottiin olevan varsin aggressiivista sorttia, ja kasvaimen kasvaneen muutamissa viikoissa.

    Muistan edelleen tuon lopputalven ja kevään alkuöiden tuoksun sairaalan pihassa. Muistan siellä itketyt kyyneleet, jotta sain taas kerättyä itseni ja palattua takaisin osastolle. Luultu yhden yön visiitti venyikin kuudeksi viikoksi, ja edessä siintävät kaksi vuotta tuntuivat maratonilta potenssiin miljoona. Elimme ensin yksi minuutti, sitten tunti ja lopulta päivä kerrallaan.

    Ensimmäistä kertaa esikoinen pääsi kotiin vapun kynnyksellä muutamaksi tunniksi. Sairaalaan lähteneestä urheilullisesta pojasta oli jäljellä 19,5 kiloinen kalju luiseva varjo, joka ei pystynyt edes kävelemään. Rankat lääkkeet olivat surkastuttaneet lihakset, yleiskunto oli romahtanut ja kävelykyky oli mennyt. Niinpä pakkasimme sairaalasta saadun uuden pyörätuolin autoon ja kiitimme onneamme, että kodin ja sairaalan välillä oli vain 4 kilometriä.

    Kotipihaan saapuessamme isä kantoi poikansa sisälle olohuoneen sohvalle lepäämään. Se hetki tuntui hienolta, koska olimme jo pelänneet, ettemme ikinä enää saisi tuota lasta kotiin. Seuraava juhlanaihe oli, kun hän alkukesästä jaksoi tulla ulos pienten sisarusten kanssa hiekkalaatikolle. Maailmanympärysmatkan veroiseksi kokemukseksi muodostui Tammelan torin grillillä käyminen, jossa hän tilasi joka kerta pienet ranskalaiset ja maidon.

    Valtaosan ensimmäisestä hoitovuodesta vietimme sairaalassa. Ensin olimme siellä esikoisen kanssa läpi vuorokaudet, sitten aamuvarhaisesta iltamyöhään. Jäin hänen omaishoitajakseen ja mies sairaslomalle omasta työstään. Kotona odotti huolenpitoa myös kaksi alle kouluikäistä sisarusta.

    Lapsen sairastuminen ei kosketa vain sairastunutta, vaan koko hänen lähipiirinsä elämä mullistuu. Syöpähoitojen takia vastustuskyky oli todella heikko, ja esikoinen eli kaksi vuotta infektioeristyksessä. Hän ei voinut mennä yleisiin sisätiloihin, julkisiin kulkuneuvoihin, uimahalleista ja laivareissuista nyt puhumattakaan. Kaikki ystävät ja läheiset kokivat ulko-ovellamme tiukan tulohaastattelun, ja vain täysin nuhteeton tautitausta edeltäviltä viikoilta johti sisäänpääsyyn.

    Sairastamisen rankimpina hetkinä koin esikoisen kesäkuisen toiveen 2014, kun hän toivoi minulta nimipäivälahjaksi kuolemaa. 8-vuotiaan lahjatoive kuolemasta tuntui aallon pohjalta, ja kolme kuukautta kestänyt alkutaistelu oli saavuttanut lakipisteensä. Mitä sitä äitinä sellaiseen voi vastata? Onneksi muutaman viikon kuluttua vointi oli jo vähän parempi, ja kun hän toivoi lahjaksi frisbeegolf-kiekkoa, minun teki mieli mennä ostamaan koko Prisma niistä tyhjäksi.

    Vaikeaa oli myös kohdata sisarusten kysymykset ja ikävä poissaolevaa äitiä kohtaan. Kuoleeko esikoinen? Miksi te olette aina esikoisen kanssa? Miksi se saa aina uusia legoja? Miksei me voida koskaan mennä mihinkään? Selitimme, että hoitaisimme samalla tavalla teistä ketä tahansa jos tilanne vaatisi. Ja että nyt isoveli on tosi hyvässä hoidossa ja saa lääkkeitä parantuakseen. Pidimme omana tietonamme ne osaston kohtalotoverit, joiden taistelu ei päättynyt yhtä onnekkaasti.

    Ja niin isoveli onneksemme parani. Sairastuminen opetti meitä elämään hetkessä. Ei niin pientä syytä olekaan, ettei sitä voisi vähän juhlia. Etenkin ensimmäisenä sairasvuotena vietimme jokaista juhlapäivää kuin viimeistä, koska emme voineet olla varmoja kuinka monta niitä saamme yhdessä viettää.

    Tänä päivänä aika on haalistanut varsinkin nuoremmilta sisaruksilta muistoja pois, mutta nykyään 12-vuotiaan esikoisen kanssa koetusta tulee juteltua usein. En jaksa vieläkään sympatiseerata facebookissa nuhaansa valittavia (esikoisen tilanteen ollessa pahimmillaan tajusin kiukkuni johtuvan kateudesta heitä kohtaan, jotka saivat murehtia nuhaansa), enkä ota asioista kovin helposti pulttia. Jos ei siihen kuole, se ei ole kovin vakavaa. Näin ajattelin esimerkiksi kuullessani keskimmäisen vaikeudesta oppia kirjaimia, iloisella retkellä murtuneesta nilkasta tai naarmuuntuneesta auton kyljestä. Sen opin, että elämä on toisinaan hauras lahja, ja on lottovoitto sairastua Suomessa!

    Selvisin rankoista vuosista puolison, ammattitaitoisen henkilökunnan, isovanhempien, ystävien, keskusteluavun ja vertaistuen ansiosta. Saimme sairaalasta muutaman hyvän ystäväperheen, joiden kanssa pidämme edelleen yhteyttä.

    Vertaistuessa on voimaa ja sitä edesauttamassa Sylvalla on iso rooli.

    Sylva ry ja lasten syöpiin erikoistuneet paikallisjärjestöt tekevät tärkeää työtä. He levittävät tietoisuutta sekä keräävät syöpätutkimukselle varoja jotta yhä useampi sairastuneista lapsista osattaisiin parantaa. Lisäksi he järjestävät vertaistukitapaamisia ja tapahtumia, jotka ovat infektioeristyksissä elävälle lapselle lähes ainoita sosiaalisia tilanteita joihin voi osallistua sekä kokea yhdenvertaisuutta.

    Meidän perhe osallistui kaikkeen mahdolliseen toimintaan viikonloppukurssista tuettuun lomaan ja pikkujouluihin. Lisäksi Syli ry:llä (Pirkanmaan paikallisjärjestö) on sairaalan läheisyydessä asuntoja, joita hoidoissa olevien läheiset voivat käyttää lapsen ollessa sairaalassa ja kodin kaukana.

    Näiden järjestöjen toimesta sairaalan taukotila oli viihtyisästi kalustettu ja olipa yksi talvi tarjolla edullista hierontaa vanhemmille sairaalan tiloissa Sylin maksaessa suurimman osan hierojan palkkiosta. Joskus järjestettiin infektioeristyksissä oleville lapsille mahdollisuus päästä HopLopiin tai kauppaan ennen niiden avautumista muille. Elinpiirin ollessa kapea tällaisilla tapahtumilla on valtavan suuri merkitys. Sylva ry paikallisjärjestöineen tekee korvaamattoman arvokasta työtä sairastuneiden ja heidän läheistensä elämänlaadun parantamiseksi niin psyykkisesti kuin taloudellisestikin.   

    -Sini

    Huomenna 15.2. vietetään kansainvälistä lasten syövän päivää, jonka tarkoitus on levittää tietoutta lasten syöpäsairauksista ja sekä nostaa esille vakavan sairauden vaikutuksia koko perheeseen ja lähipiiriin. Samalla kerätään varoja valtakunnallisesti ja paikallisesti yhdistysten ja kerhojen toimintaan, jolla tuetaan sairastuneen perhettä arjessa.

    Keräämme kaikki tämän postauksen latauksista kertyneet tuotot Sylva Ry:n toiminnan tukemiselle! Muutkin voivat tehdä lahjoituksia  toiminnan tukemiselle Sylvan sivuilla.

    Kiitän tämän tärkeän tarinansa jakamisesta parasta ystävääni, joka jaksaa aina iloita pienistä asioista ja on muitenkin uskomaton asennemuija, sekä tietysti rohkeaa kummipoikaani, joka on esikoiseni idoli.

     

    Share