Katselin eilen illalla Yle Fem -kanavalta dokumenttielokuvan 112 hääparia. Jenkkiläisessä dokkarissa kaksikymmentä vuotta häitä kuvannut valokuvaaja Doug Block palaa hääparien luokse katsomaan, veikö elämä pariskuntia toivottuun suuntaan. Happily ever after vai miten se meni?
Leffassa on nauhoittain itkettävän onnellista häävideomateriaalia: huntuja, kermakakkuja, väpättäviä leukoja, valuvia maskaroita, tanssivia sukulaisia, pappien kaapuja..
Vielä enemmän nautin aikahypyistä kymmenen vuoden päähän papin aamenesta. Arkisista sohvista, sylissä pyörivistä lapsista. Onnellisista tyypeistä, toistensa päälle puhuvista pariskunnista, jotka kameran edessä yrittävät diplomaattisesti kertoa, ettei ole helppoa. Mikään. Itkin, kun toisilla homma meni ihan puihin aviomiehen ostettua maanispäissään tuhansilla dollareilla lastenkirjoja viikon aikana.
Elokuvassa on monta tarinaa, koskettavia myötä- ja vastoinkäymisiä.
Houkuttelin Hipin viettämään kanssani leffailtaa, jos vaikka sattuisin joskus pääsemään naimisiin. Pitkätukka nukahti suunnilleen kolmannen hääparin itkuisten sormusten vaihdon kohdalla syötyään ensin kaikki DaCapot, tarjottuaan minulle karkkipapereista taittelemiaan muhkuraisia ’feikkikarkkeja’ ja naureskeltuaan naama suklaassa itseensä tyytyväisenä, ettei hän ainakaan ole menossa naimisiin. No sie voit kattoo tästä leffastaki, että eihän siitä ny mitään tuu. Tai tietäähän sen jo kahtomattaki!
En olisi samaa mieltä!
Dokumenttielokuva 112 hääparia on Yle Areenassa katsottavissa vielä 13 päivää.
Suosittelen!
Photo: Bob Krasner, courtesy of HBO