Viikko sitten ajelin parin kaverini kanssa Helsinkiin hermoja raastavan merkkiäänen siivittävänä. Kuskin turvavyön hälytysääni piippaili jatkuvasti, vaikka olin visusti vöissä. Bling! Bling! Bling! …****u! Bling…bling..bling..
Kyydissä istuvat oman elämänsä autoinsinöörit alkoivat ratkaisemaan ongelmaa heti, jahka valkkarin juonniltaan kerkesivät. Joo, se on kuulemma tyyppivika tässä autossa, mutta hei! Sen voi korjata ite…öö.. Pitäis vaan etsii jotkut piuhat penkin alta ja katkoo sieltä yksi piuha…ja sitten se on niinku.. ööh..
Kilkatuksesta huolimatta selvisimme railakkaasta reissustamme hengissä. Kerroin helvetin perkeleen raivostuttavasta tyyppiviasta Hipille.
– Joo, mie korjasin sen.
– Ai? Osasiksää?
– Joo, joo. Ei se enää hälytä. Siinä pittää vaan tehhä sellane jippo.
– Jippo?
Ei ole ongelmaa, jota Nippusidemies ei osaisi korjata!
Parempaa maanantaita! …ei ole tänään kuin poksahtanut pyörästä rengas ja uponnut orapihlajapiikki tennarin läpi jalkaan. Juhuu. Kohti tiistaita!