– Äiti ooksää jo hereillä?
– En…
– Herää äiti, mää kirjotin sulle kirjeen!
– ..ok..
– Siinä kirjeessä lukee, että tee tee Poika, tee tee isi, tee tee Pikkuveli, tee tee äiti, tee tee apina.
– Aha. No aikamoinen kirje.
– Niin on.
– Mitäs se tee tee oikein tarkottaa?
– No se tarkottaa että te kaikki ootte apinoita!
– No mutta tuu ny äitin mukaan, se ois musta tosi kivaa.
– En tuu, ku mää haluun olla vaan isän kanssa!
– No mutta ku me ei olla koko päivänä tehty mitään yhessä.
– Ei, ku mää haluun olla isän kanssa.
– No mutta etkö yhtään haluis viettää aikaa munkin kanssa? Se ois musta tosi kivaa.
– Mutta ku mää en tykkää naisista!
– Mitä? Mikset?
– No ku mää en oo yhtää tottunu naisiin!
– !!?
– Aikuisena sitten mää totun naisiin.
– !!?
– Nyt mää tykkään vaan miehistä. Ja tytöistä. Ja miehistä. Mutta en naisista.
– !!?
– Niin siks mää en nyt voi lähtee sun kanssa.
– Äiti, voinko mää sitte aikuisena mennä sillain häihin?
– Ai naimisiin jonkun kanssa? Tarkotatko sillain niin kun yleensä kirkossa mennään? Naimisiin?
– ..öö..niin..
– Voit sää aikuisena mennä jonkun kanssa naimisiin, jos sää haluat.
– Ai vaikka sun kanssa?
– No ei omien sukulaisten kanssa voi mennä. Jonkun muun kanssa, kenen kanssa sää ite haluat.
– No mää meen sitten isän kanssa.
– No sekin on sun sukulainen, että et sää voi senkään kanssa mennä..
– Mutta ootko sää isän kanssa naimisissa?
– No en..
– Ai ku seki on sukulainen?
– Ei.. ku ei me vaan olla naimisissa. Monien vanhemmat tai äidit ja isät on kyllä yleensä naimisissa, mutta me ei vaan olla. Kyllä me voitais, mutta en tiä, haluaako isä..tai mää..tai..
– Älä höpötä äiti, sää aina höpötät.
– !!?
– Määki haluun mennä sitte isän kanssa naimisiin kanssa tai sen sukulaisen kanssa, enkä sun kanssa.
– ööh..!!?
– Mutta sitte vasta ku mulla on karvakainalot ja ajokortti, sitte mää meen sinne naimisiin.
– Me käytii tänää Viinikan kirkossa.
– Aijaa! No sehän on kiva. Oliko siellä hienoo?
– Joo oli. Se meni korkeelle asti…
– Ai jaa..
– Meneekö se ihan taivaaseen asti?
– No kyllä kirkot ja korkeet rakennukset ylettyy vähä niinku taivaaseen asti.
– Niin mutta ei sinne korkeeseen pimeyteen saa mennä.
– Ai mihin? Tarkotatko avaruutta? Se, mitä tulee taivaan jälkeen.
– Ei kun siellä kirkon katossa oli pimeys. Sellanen…sellanen.. jännittävä maalaus. Sellanen pimeys.
-!!?
– Sinne ei saa ihmiset mennä, sinne korkeelle, missä on se pimeys.
– !!?
– Vaan se saa mennä, joka soittaa.
– Tarkotatko sitä, kun ihmiset ei voi mennä toisten luo taivaaseen tai sinne ei voi soittaa.
– Ei! Kun vaan se saa mennä sinne ylös, joka soittaa.
– Ai kanttori vai?
– Nii! Se soitti meille siellä lauluja siellä pimeydessä.
– Määki söin tänään aamulla puuroo.
– No se on hyvä!
– Arvaa mitä mää laitoin siihen…tsih hih tshi hih..
– No??
– Sokeria ja mansikkahilloa ja hunajaa!
– No oho, sepä oli varmasti hyvää!
– Niin oliki.
– Isikö sulle anto ne?
– Nii..
– Niinpä tietysti…
– Mutta mää olisin halunnu laittaa vielä ite, koska mää olisin halunnu keskustella niitten hunajapurkkien kanssa.
– Ai jaa? Mitä sää oisit niille sanonu?
– No että antaa lisää! Ja lisää!
Kaunista päivää!