Aamulla katson paniikissa päiväkodista annettua lomaketta ennen ensimmäistä varhaiskasvatustapaamista. Yritän miettiä asiallisia kysymyksiä, jotka aina unohtuvat Pojan juostessa kuraeteiseen. Yritän olla aikuinen ja muistaa, mikä se päiväuniasia oli, mistä piti sanoa… Yritän miettiä Pojan päiväkotipäivien kannalta tärkeitä pointteja. Kellon tikitys voimistuu. Pojalta piilottamani kuulakärkikynät ovat näköjään helvetin hyvässä kätkössä.
Paniikki.
Aamukahvi potkii. Silmä sukkahousuissa juoksee kovempaa kuin minä ympäri kämppää etsien kampaa ja kynää löytämättä kumpaakaan, ei helvetti! Yritän miettiä asiallisia asioita. Olla vanhempi. (Kuin kaksivuotias.)
No niin lomake. Mieti asiallisia asioita varhaiskasvatussuunnitelmaan. Suunnitelma. MIETI.
Kasvatus. Varhais. Kasvatus. No. Niin. Kasvatus on tärkeää.
Lasta ei saa pakkosyöttää ..ööh..no ei kai ne muutenkaan siellä pakkosyötä, kai. No öö. Ei saa pakottaa, noin yleisesti muutenkaan mihinkään, muttei syömäänkään. Tai saa kannustaa, muttei pakottaa....ööh..ei ****u, miten tän nyt tähän laittaa fiksusti ja korrektisti? Ei *****u.. Apua! Toivottavasti mää en kiroile siellä! Voi helvetti varmana kiroilen. Ööh. Nyt ryhdistäydy saatana. Vastaan ensin jostain muusta kuin syömisestä…mitäs tässä kysyttiinkään..
Pukeutuminen. Noni. Pukeutumisesta olen sitä mieltä, että..mitä MÄÄ LAITAN PÄÄLLE sinne! Voi ei! Voinkohan mää olla siellä tää pipo päässä, mulla on ihan paskanen tukka, en mää voi tätä enää poiskaan ottaa. Ne kysyy siellä, että voisitko itse joskus käydä suihkussa samalla kun lapsesi käy.
Jos mää sanon, että tää on mun työasu tää pipo, sillain heh he hee, oon menossa töihin tästä, siksi tää pipa check! Pitää olla tiäkkö cool ja nuorekas, muzabisnes hei yo päikky-women yo! Meillä on kaikilla pipo toimistossa, se on meidän juttu yo …. tosi noloo, teinipipo. TEIIINi. Wannabe-teini ja äiti, todella noloo. Onkohan mulla jotain hattua..Pipo..hattu..pipo..hattu..pipo..hattu..merirosvohattu toki tukee kielenkäyttöäni! Ny nää sukkahousut on rikki, perkele!
Ei saa kiroilla!
SEURAAVA KOHTA!
Noni! Yhteisöllisyys..Hmm..kommuuni, kommunismi, eli Kommarihommat! ööh ei..Jumalauta mitä näitä nyt on..ryhmä..ryhmä.. ryhmähali. Kommunistinen ryhmähali..eööh.
SEURAAVA KOHTA!
Kyllä on!
Olen erittäin huolissani sukkahousuistani, kielenkäytöstäni, hiustenhoidostani, cooliudestani, identiteetistäni, kahvistani, teinipipostani, aikatauluttamisestani, hattuni dramaattisuudesta, uskottavuudestani vanhempana, yhteisöllisyydestäni, toimistopukeutumisestani, arjenhallinnastani, ajantajustani…
ööh, keksi nyt jotain päiväkodista..ööh..kasvatus..TÄSTÄ VARHAISKASVATUSSUUNNITELMASTA!
OLEN ERITTÄIN HUOLISSANI LAPSENI VARHAISKASVATUKSESTA. AUTTAKAA!
Käsiheippa!
Aaaaargh! Hyvää kasvatuskumppanuutta kaikille!
Päiväkodin ennakkotietolomakkeen täyttö sujui paljon paremmin…
Älä stressaa. En usko, että siellä kukaan pahastuu jos et ole kirjoittanut romaania joka aiheesta. Etenkin jos sinulla ei ole mitään erityisempiä toiveita. Toivottavasti missään ei pakoteta syömään. Jos lapsi ei esimerkiksi meinaa illalla nukahtaa mitenkään ja siksi toivot ettei nukkuisi päiväunia tai nukkuisi vaikka vaan puolituntia niin sellaset asiat kannattaa kirjoittaa. Ammattilaiset siellä toivonmukaan osaa ohjailla keskustelua 😀 päiväkotiin voi myös mennä pipo päässä siellä kyllä tiedetään, että pienen lapsen kanssa elämä on hektistä. Eikä ne ehkä kiinnitä sun asuun huomiota. Ei ressiä 😀 isoja sanoja mut ei se ole niin vakavaa. Terveisin päiväkodintäti
Hei Lustu, kiitos ihanan kannustavasta ammattilaisen kommentista! 🙂
Ja kyllä joo siellä ammattilaiset hienosti ohjaili keskustelua pipostani huolimatta! Muutenkin ihan huipputyyppejä kaikki tapaamani päiväkodintädit tuossa meidän päikyssä. He eivät ole aiheuttaneet tätä sekoiluani…
..Sitä vaan saa usein tyhjästä pienen kriisin, kun menee ekaa kertaa johonkin tämän tyyppiseen, esim. vanhempainiltaan tai joskus aikoinaan neuvolaan jne. Että mitenkäs mää nyt tämän asiani tähän paperille muotoilen fiksusti ja samalla tulisin kuulluksi askarruttavan asian kanssa..sitten alkaa tuijottamaan isoa reikää sukkansa kantapäässä, mitäköhän noi miettii..koittaa paikata tilannetta laittamalla asiallisen jakun..ja siitä sitten se homma lähtee lapasesta..
Mukavia työpäiviä! 🙂
Huutonaurua, taas, aina. Pärjäät ihan mistä vaan.
Usein tulee itsellekkin sellanen ”apua mitä nyt pitikään kysyä” olo 😀 vaikka olis miten monta keskustelua pitänyt. Ja sitten yrittää tehdä tilanteesta mahdollisimman rennon kun usein vanhemmilla on vähän sellanen suorastaan anteeksi pyytelevä asenne vaikka eihän siellä missään nimessä tarkoitus ole ketään syytellä 😀 kohta pääsen pöydän toiselle puolelle itsekin kun palaan mammalomalta töihin. Hyvä että oli mukavaa porukkaa!
Ai että minä olen nyt rakastunut tähän sun blogiin. Ja sinuun ja Hippiin ja Poikaan. Niin ja Nekalaan ja teidän taloon. Ja Hipin porukoihin. Ja teidän tapeteihin. Muun muassa. Onneksi sain parissa päivässä luettua koko blogin alusta lähtien – alkoi meinaan jo oma perhe-elämä kärsiä, parisuhde rakoilla ja lapsi huutaa huomiohuutoa sitterissään. Hälyttävin merkki addiktiostani oli se, kun en viime yönä meinannut saada unta ja mun päässä pyöri päivän tapahtumat sun blogikertojaäänellä selostettuna. Joo, hel-vetin pelottavaa. Mutta päivitä vastaisuudessakin usein, niin saan uutta luettavaa. Tää on oikeesti paras blogi ikinä. Kiitos jo nyt kaikesta ja pitkää ja menestyksekästä blogouraa!
🙂 olen niin iloinen näistä kommenteista! Tuhat kiitosta!!
Hei, hauska kuulla! 🙂
Mukavaa töihin paluuta ja kivoja vanhempien kohtaamisia! Toivottavasti eivät kovasti skitsoile 😉
No, jos tälläisen ihanan kommentin tänne saa, on juuri saavuttanut menestyksekkään blogouran!! 🙂
Voisin lopettaa nyt huipulla, mutta en pysty, koska on niin hyviä läppiä kerrottavana..hekoheko.
Hei KIITOS tästä tuli uskomattoman hyvä fiilis!! Toivottavasti klikkailet tänne jatkossakin!