• Asikaine
  • Toinen vuosi ilman vaatteita DONE

    Juhannuksena päättyi toinen vuoden vaateostolakkoni, jonka periaate oli sama kuin aikasempanakin lakkovuotena: olla vuoden ostamatta uusia vaatteita (ainoana poikkeuksena alusvaatteet ja käytetyt vaatteet). Hikipajojen Feminist-teeppareista ryöpsähtänyt raivo kantoi koko vuoden ihan kevyesti, uusien vaatteiden ostamiseen ei ollut houkutustakaan..Raivo, tuo väärinymmärretty voima!

    Oikeastaan koko lakkoa ei edes suuremmin tullut mietittyä ennen kuin pilasin lempifarkkuni skeittipoolissa tai hukkasin toisen sandaalini uimarannalla – niistäkin selvittiin kaivamalla kaappia vähän tarkemmin. Toki jo alla oleva vuosi ilman shoppailuja oli muuttanut elämäntapoja, eipä nykyisin tule alennusmyynneissä paljon haahuiltua.

    Lakkoilu tosiaan toimii, suosittelen kaikille heräteostostelijoille!

    Rakkauteni vaatteisiin ja muotiin ei kuitenkaan ole ostolakkojen myötä sammunut. Mutta vaatehankintoihin on vakiintunut uusia tapoja, kuten vaatteiden lainaaminen ystäviltä ja secondhand-liikkeiden tai kirppisten siirtyminen ensisijaisiksi ostopaikoiksi. Toki mieltymykseni menneisiin vuosikymmeniin ja ihaniin vintageunelmiin on varmasti osaltaan helpottanut kahden vuoden lakkoiluani.

    Jos jotain tilaisuutta varten ei ole meinannut kaapista löytyä sopivaa asua, olen marssinut lemppari vintagepuotiini, Yesterdayhin, tai käynyt vaikka Hipin kaapilla lainaamassa gaalavaatteita.

    Ja kun ei ostele uusia vaatteita, tulee myös omaa kaappia ammennettua eri moodilla. Parasta ostolakoissa onkin ollut vaatekaapin vanhojen helmien tutkiminen uusin silmin! Vanhoista kreisestä vaatekappaleista löytyy usein uutta potentiaalia ja kuluneen vuoden aikana olen löytänyt monia uusia luottovaatteita oman kaapin unholasta.

    Lisäksi ostosteluuni on tullut ihan helvetisti malttia ja harkintaa. Nykyisin tosiaan on aikamoinen kynnys kiikutella kassalle mitä tahansa hetken kukkamekkoa. Vaikka pakko myöntää, että lakon loputtua olin aika nopsaan tamperelaisen Uhana Designin liikkeessä täysin TÖRSÖÖLLÄ!

    Tokihan lähes vuoden harkinnan jälkeen voi jo hyvillä mielin ratketa ihanaan banaanipaitaan ja muutamaan muuhunkin kotimaiseen luomukseen.

    Ja kotimaisia pieniä merkkejä kaikkien juuri tulisikin vähän törsööllä tukea ja kannattaa, jotta hikipajojen kledjuille löytyisi yhä enemmän eettisempiä, hienoja vaihtoehtoja!!

    Esimerkiksi Uhanan viime keväinen GRL PWR ja Girl Gang -mallistot ovat olleet ihan lemppareitani.  Meikä on ostellut mallistosta aika monet korut ja paidat. Myös kesällä ostamaani Uhanan banaanipaitaa olen pitänyt varmaan joka viikko, se on aivan ihana ja sopii niin arkeen kuin vähän juhlaankin. Vielä vähän mietin myös saman malliston Bananas Jumpsuitin hankintaa..hmm. Värikäs banaaniasu huutaa nimeäni syksyisessä tuulessa, kuulen sen kutsun.

     

    Värikästä tiistaita kaikille!

     

    Ylin kuva ja neljäs kuva ylhäältä: Laura Satamo / Mamma rimpuilee

    Lue myös:

    Toinen vuosi ostolakossa – Retkahduksia, mutta pysyvä vaatevallankumous?

    Miten meni vuosi ilman vaatteita?

    Vuoden ostolakosta ja ihana Second Hand -verkkokauppa

    Retkahduksia ja vintagelovea – Vuoden vaatelakon puoliväli

    Share
  • Asikaine
  • Retkahduksia ja vintagelovea – Vuoden vaatelakon puoliväli

    Jahas, taas on reilu puoli vuotta vierähtänyt juhannuksena starttaamaani, toista vuoden vaateostolakkoani. Toisin kuin ensimmäisen lakkovuoden aikana, nyt en ole enää edes kitissyt asiasta tai jaksanut muistutella lakostani, itseäni tai lähipiiriäni.

    Aikas moitteetta ja todella kevyesti on puoli vuotta mennyt, myös sallitut second hand -ostokset ovat pysyneet ihan maltillisina. Jo ekan ostolakkovuoden aikana pääsin kaikesta turhasta kiertelystä, huuhailusta, verkkokauppojen selailuista ja outletien aiheuttamista satunnaismanioista irti. Ei tule mentyä, ei tule ostettua, ei kuulu tapoihin.

    Olen kartuttanut hyviä vintage-liikkeitä, second hand -verkkokauppoja ja kotimaisia merkkejä, jotta jatkossakin etsisi ensin kierrätysvaihtoehtoja tai kotimaisia merkkejä, ennen säntäämistä ostamaan huomiseksi siistiä paitaa tai pakollista gaala-asua. Nyt en ole ostanut mitään uusia vaatteita, niin kuin en ensimmäisenkään vuoden lakkoilun aikana.

    Lisäksi olen jälleen lainaillut vaatteita, lähinnä Hipin siskolta, ja itseasiassa ”unohtanut” palauttaa ne. Sori, paitsi not sori. Välillä olen käynyt myös poikaystävän kaapilla. Tiedättehän ihania, vähän löysiä ja kuluneita boyfriend -jeanseja ja muhkeita norjalaisvillapaitoja? EN MINÄKÄÄN!

    Lähinnä olen hädissäni leikellyt Hipin riekalefarkkujen jämistä sukkahousujen kanssa pidettäviä mikroshortseja, joihin olen aivan liian vanha ja joiden kuulin kehä kolmosen sisäpuolella olevan pirishortsit. Onneksi olen pitänyt ”uusia” kekseliäitä vaatteitani vain Turussa ja Tampereella, joissa niitä kutsutaan pirtsakoiksi shortseiksi. Myös The Blog Awardsiin lainasin semiasukriiseissäni Hipin 70-luvun puvun kulmahousut, jotka kyllä sopivat vintage-kenkieni ja -paitani kanssa ihan mainiosti.

    Retkahduksia on tapahtunut muutaman kerran: rockfutiksessa retkahdin ostamaan pipan futiskentän anniskeluteltassa (olin aika kännissä ja muutenkin jo edellisenä iltana unohtanut kaikki lakot ja kiellot). Jouluna palkitsin itseni Wanhasta Tapista ostetulla Nekala-pipalla, joka mielestäni oli pakkohankinta ja Pietarista ostin tyylikkään punaisen hatun. Mitä helvettiä?! Näköjään spontaaneja päähinehankintoja en kykene saamaan kuriin, vaikka muiden vaateostosten suhteen olenkin viime aikoina ollut melko puritaani jeesus.

    Ehkäpä voisin nyt luvata, etten seuraavan puolen vuoden aikana retkahda enää pipoihin tai hattuihin(KAAN). Pipalakko!

    Farkuista pukkaa vähän kriisiä. Menin hieromaan aktiivikäytössäni olevat ainoat (sopivat) mustat pillifarkkuni Kuivaamon skeittipoolin johonkin laastiin, joka ei todellakaan lähde pesussa. Argh! Mustat luottohousuni näyttävät nyt siltä kuin olisin jännästi lentänyt perseelleni vastavalettuun betoniin (ja käytännössä teinkin niin monta kertaa). Sopivia mustia farkkuja ei tietenkään tule kirppiksillä vastaan. No, onneksi on pirtsakat pirishortsit, voin pitää niitä töissä.

    Edelleen suosittelen pidempiä ostolakkoja! Itse olen (jo ekan lakkoiluvuoden aikana) saanut ratkaisevasti muutettua ostokäyttäytymistäni, toivottavasti pysyvästi. Kyllä edelleen rakastan vaatteita, hyviä löytöjä, sovittelua ja uudista asuista tulee hyvä mieli, mutta – olisi todella korkea kynnys mennä hetken mielijohteesta ostamaan satunnainen hikipajavaate tai joku ihan kiva alennusmekko, koska halvalla.

    Puolisen vuotta totaalilakkoa jäljellä, se menee helposti.  Ja jatkossa maltillisia, hyviä hankintoja ja kekseliäisyyttä vaatekaapilla.

    Mahtavaa keskiviikkoa kaikille!

    Lue myös:

    Vuoden ostolakosta ja ihana second hand -verkkokauppa

    Miten meni vuosi ilman vaatteita

    Taas vuosi ilman vaatteita

     

    Share