Eilen illalla telkussa keskusteltiin ylihuolehtivista vanhemmista, jollainen en itse ole. Olenhan smooth ja rento muija, joka asustelee semikommuunissa. Antaa lapsen leikata hedelmäveitsellä ja leikkiä portaissa.
…niin.
..eilen _rennosta_ pilvisemikommuunilinnastani kuitenkin romahti vähintään taas kaksi tornia. Ensimmäiset iskut napsahtivat tajutessani käyttäneeni ylioppilaslahjarahojani pesukoneen hankintaan. Millainen ihminen tekee jotain niin äärettömän typerää? Varmaan olen laittanut loput lahjamassit eläkesäästökassaan, Ecco-kenkiin tai muuhun vastaavaan mulla-ei-ole-elämää-tai-jos-onkin-niin-sen-tarkoitus-ei-ole-pitää-hauskaa-vaan-nipottaa -sijoitukseen.
Pesukonefarssin pistin kuitenkin nuoruuden hölmöilyjen piikkiin Ehkä se oli joku tapa itsenäistyä, muutin silloin omilleni, ehkä vaan halusin saada kirppariretkuni puhtaaksi! Oikeasti olin tosi vaarallinen tyyppi, vaikka välillä pesinkin pyykkiä!
Mutta homma paheni iltaa kohti käytyäni lääkärissä vauvan kanssa diagnosoimassa itseni vainoharhaiseksi äidiksi. Tutkimuksissa selvisi toisen huolestuttavista oireista olevan vauvan naurunkiljahduksia, tapa iloita. Havainnon jälkeen kaivoin hautaani selittämällä lääkärille, etten _oikeasti_ ole ylihuolehtivainen tai vainoharhainen äiti. Kuinka minulla on toinenkin lapsi, jota en ole _koskaan_ vienyt turhaan lääkäriin..
Lääkäri hymyili ystävällisellä katseella, jossa mielestäni kimmelsi piikkuriikkinen etpä vissiin niin -pilke, joka sai tarttumaan lapioon uudestaan ja kaivamaan hautani humps Kiinaan asti..
…paaitsi kerran me tosiaan vietiin se esikoinen lääkäriin, kumme luultiin, että sillä ois virtsatientulehdus, oltiin aika varmoja siitä, mutta ei sillä ollutkaan.
Samalla muistelin päässäni puolentoista vuoden takaista tilannetta Hipin ja Pojan kanssa lääkärin vastaanotolla, jossa kuultuaan selityksemme mahdollisesta tulehduksesta nuori lääkäri vastasi olevan täysin normaalia, että lapset välillä pissivät housuihinsa..etenkin alle kaksivuotiaat, vaikka olisivat jo kuivia…että ei ole virtsatientulehdus. Ihan huoletta voitte mennä kotiin.
OLI SIINÄ SILLOIN VÄHÄN MUITAKIN HÄLYTTÄVIÄ OIREITA!
Niin. Hullu mikä hullu. Iloitsin kuitenkin diagnoosistani, koska se varmisti vauvalla olevan kaiken hyvin. Jopa niin hyvin, että pikkuveli ponteva kiljuu (jatkuvasti) riemusta, välillä öisinkin.
Eipä ole pienin ainakaan nipoäitiinsä tullut..
Kehen lie tullut, johonkin huolettomampaan meistä.
Iloista tiistaita! Menen nyt äkkiä keräämään legoja ja muita vaarallisia pienesineitä lattioilta.
Lue myös
On tullut ryppyjä huolista ja huolehtimisesta, mutta kaipa nuo veikeät naururypyt muistuttavat, että päällimmäisenä on ilo!