• Koti
  • Selitys ja anteeksipyyntö

    Kuva otettu 8.4.2016 klo 15.17.jpg

    Moi jengi. Nyt on 8.huhtikuuta ja mä oon kotona. Mä kirjotan blogiin, koska mä haluun kertoo jotain, mitä mun elämässä on tapahtunut. Mutta pieni varotuksen sana. Tästä tulee mun koko elämäni vaikein postaus. Mut mä haluun, että sä katot tän loppuun asti, koska jokanen sana on tärkee.

    Kuten mä oon sanonu, mä haluun olla täysin rehellinen. Mä haluun kertoo, miten asiat oikeesti on ja mitä mun elämässä tapahtuu. 

    Kuvasta näkyy, ei ihan hirveesti naurata. Pääsin nimittäin hetki sitten kuulusteluista. 

    Mua syytetään salakuvaamisesta.

    Mä tiedän, että tää tulee nyt todellisena shokkina. Mäki oon edelleen shokkitilassa. Ja jengi ehkä varmasti miettii, miks mä haluun kertoo tän kaiken.

    Kun mä alotin tän blogin vuonna 2013, mulla oli mielikuvituskaveri nimeltä Pettersson, joka otti mut siipiensä suojaan. Aikamoinen menttori ja opettaja. Näytti mulle kaikki, mitä blogimaailmassa oikein tapahtuu, tosi hieno tyyppi! Mahtava energia.

    Mutta Petterssonin henkilökohtaisessa elämässä ei sitte mennykkä iha niin hyvi. Hänen tyttöystävänsä manipuloi häntä. Törkeillä keinoilla. Jätti astioita tiskipöydälle. Puuroa lattialle. Levitteli kahvikuppeja joka paikkaan. Pyykkejä sohvalle. Ja pahinta kaikesta,

    kerran se jätti Petterssonin pyörän reenikselle.

    Edellisenä iltana Pettersson oli pyytäny, että se ei ottais sen pyörää ilman lupaa. Mutta se nainen vaan otti. Ja Pettersson oli tosi vihane siitä pyörähommasta. Mun menttori, mun opettaja.

    Voitte vaan kuvitella sitten, mitä tapahtu. Kaikki ihmiset teilas Petterssonin turhasta mäkättäjäksi. Ihmiseks, joka pihtaa pyöräänsä. Kukaan ei uskonut häntä, että valittamiseen oli aihetta ja että tää nainen oli jo sotkenu keittiön ja että se reenikselle jätetty pyörä oli viiminen niitti isossa vyyhdissä. Mutta kukaan ei uskonu Petterssonia. Mun menttoria. Opettajaa.

     Petterssoni menetti työpaikkansa. Tuli huono energia. Myöhemmi mä sain kuulla, ettei Petterssoni enää koskaan ollut entisensä. Se oli mulle rankka vaihe. Yks mun menttoreista oli poissa.

    En mä tietenkään uskonu, että mitää tällästä voi tapahtua. Mulle. Petterssonille. Tai kenellekkään. Mut mä päätin, et mä en tulis antaa mitään sellasta mahollisuutta, että mulle koskaa kävis nii. Että tuomittais nipoksi tai turhasta mäkättäjäksi. Mä tiedostan, et mun elämä saattaa vähä kiinnostaa muitaki ku mun lähipiirii. Jengi, te varmasti ymmärrätte sen.

    Nekala-vuosista lähtien. Mulla on aina ollut kamera keittiössä. Ja syy on se, etten mä millää joutuis samanlaiseen tilanteesee, mihin Petterssoni joutu. Että kiristettäis turhasta nalkuttamisesta. Jos näin kävis, niin mulla ois todistusaineistoo, joka näyttäis totuuden. Meijä keittiöstä. Että mun nalkutus ei oo perusteetonta. Että siellä on puuroa ja roskia lattialla. Monta päivää. Ja kaikkee. Shittii. Kyl te tiätte, te ootte nähny ne kuvat. Mä otin ne mun oman turvallisuuden takia. 

    Ettei mulle kävis niinku Petterssonille, mun menttorille. Josta en muuten oo kuullu aikoihi mitään. Eikä kukaa mukaa.

    Mut enivei, mä toivon, et jengi uskoo tän. Et se oli ainoo syy, miksi mulla on keittiöstä otettuja kuvia. En mä tiedä, onks se tarpeellista vai ei, mut niiden olemassa olo on tehny mun olon turvalliseksi. Koska mä oon aina ollu ja tuun aina oleen tosi tarkka mun keittiön siisteydestä ja rennon muijan maineesta.

    Sit suora leikkaus mun eiliseen päivään. Poliisit tuli mun keittiöön. Vei mut kuulusteluihin. Oon edelleen shokissa. Mä todellaki tiedän, kuka syytöksen on laittanu vireille. Hän on mies, jota mä oon tapaillu. Kymmenen vuotta. Ilmeisesti haluaa mulle pahaa. Haluu leimata, että mä nalkuttaisin turhasta.

    Mutta ongelmana tässä syytöksessä on tavallaan se. Että se pitää omalla tavallaan paikkansa.

    Sillä mä en oikeesti tienny, että sun omassa kotona. Tai tässä tapauksessa mun omassa kotona. Sä et voi salakuvata keittiössä. Sä et voi pitää huolta sun omasta turvallisuudesta sitä kautta. Nyt tää tilanne on eskaloitunu ihan hirveeks. Nalkuttamisen lisäksi mua syytetään tiskivuorten salakuvaamisesta.

    Aivan kuten sanoin mun blogisaran alussa, mä haluun olla rehelline. Ja kertoo jengille, miten asiat oikeesti on. Että mitä tapahtuu. Mä toivon, etä sä pysty arvostaan sitä, et mä kerron mulle todella vaikeen asian vapaaehtosesti. Tää teksti ei nimittäin ei oo mikään putsausyritys, jonka mä oisin laittanu tänne maineeni takia. 

    Tai että mä oisin mukamas ’jääny’ ’kiinni’ ’jostain’.

    Mä halusin vaan kertoo rehellisesti, mitä on tapahtunu. Mitä mä oon tehny. Miksi. Ja mä kadun syvästi. Fakta on se, että mun maine on nyt vaakalaudalla.

    Mä en pidä itseäni turhasta nalkuttajana. Mä en pidä itseäni minkäänlaisena hirviönä. Tää ei missään nimessä ole minkäälaista bloggaajakuvan kiillotusta. Mä oon edelleen se ihminen, joka haluu ottaa rennosti ja haluu hyvää ihmisille. 

    Kiitti siitä, että sä luit tän. Kuuntelit tän mun tarinan. Se on mulle tosi tärkeetä. Ja terveisiä sille ihmiselle, joka on mua syyttäny turhasta nalkuttamisesta ja keittiössä salakuvaamisesta, mä haluun sullekin vaan pelkkää hyvää. Mä oon oppinu mun virheistä.

    Mä tuun tekeen kaikkeni, et kaikki näkis mut sellasena ihmisenä, joka mä oikeesti oon. Positiivisena henkilönä. Tän tekstin tarkotus ei oo selitellä.

    Mä halusin vaan kertoo mun tarinan.

     

    Share
  • Koti
  • Riitelemättömyyshaasteen puolivälikatsaus

    Maanantaina startannut viiden päivän riitelemättömyyshaaste on tähän mennessä onnistunut hienosti. Selvisimme jopa eilisestä, vaikka päivään sisältyi yhdessä säädettävä vauvan lääkäri ja minulle oli kertynyt illaksikin duunia. Olemme edenneet haasteen puoleen väliin ilman ainoatakaan matsia, joita aikasempina kotitoimistopäivinä taisteltiin lukuisia päivässä. Kotona on vallinnut rauha.

    Ja niin vallitsee muukin.

    Kävin aamulla alakerrassa hakemassa kahvia.

    P4060001.JPG

    P4060002.JPG

    P4060003.JPG

    Suustani kuuluvan vaimean korinan säestämänä katselin ympärilleni. Kurkistin olohuoneeseen, jossa Hippi opetti vauvaa kävelemään. Ai ku sie meet hienosti, ai ku sie ossaat.

    Haasteen sääntöihin kuuluu, ettei yläkerta puutu alakerran asioihin. _Ystävällinen_ kysyminen on kuitenkin sallittua. – Ööh, rakas. Mitä täällä keittiössä on tota..tapahtunu?

    – Miten nii? Mie tein siulle kahvia ja aamupalaks smoothien, jos siulla on tännää ne palaverit ja kaikki.

    P4060004.JPG

    Totta! Siinähän ne. Smoothie ja kahvi. (Miten olinkaan niin typerä, etten heti huomannut.)

    P4060008.JPG

    – Kiitos rakas! Tosi hyvää!

     

    Sopuisaa keskiviikkoa kaikille! Ja kaikki pukarit, jotka ette vielä ole lähteneet mukaan haasteesee, vielä ehtii. Suosittelen!

    Share