• Asikaine
  • Vielä vähän Pietarista ja ennakkoluuloista

    Kaupallinen yhteistyö: VR

    Huh huh! Vaikka ihanasta Pietarin matkastamme on kulunut vain muutama viikko, tuntuu talvikengissä taitettu kevät-getaway jo vähän kaukaiselta ja sydämeni kaipaa lempparikaupunkiini palavasti takaisin.

    Reissumme on herättänyt paljon mielenkiintoa ja kysymyksiä. Moni edes paljon reissaavista ystävistämme ei ollut koskaan käynyt Venäjän puolella ja huomasin Pietarin matkailuun liittyvän vielä tiettyjä ennakkoluuloja ja yleisiä olettamuksia, kuten ehkä itsellänikin ennen ensimmäistä matkaamme oli.

    Mutta kaikessa loskassakin eläväinen Pietari nauroi monet ennakkokäsityksemme ihan maan alle heti ensimmäisellä korttelikierroksellamme. Jonka päätteeksi istuimme coolissa jazz baarissa tyylikkäät coctailit kädessämme kuuntelemassa mieletöntä live-orkesteria pärstät tonninseteleinä miettien, miksi helvetissä emme koskaan aikaisemmin olleet tulleet tänne.

    En tiedä, onko meillä ollut tuuriakin matkassa, mutta monet ennakkoluulot ovat kyllä saaneet Pietarin reissuillamme kyytiä!

    ”Mutta kun eiks sinne pidä olla se viisumi ja eikse oo vaikee hakee ja miten se sitten..”

    Ensinnäkin monet luulevat Pietarin matkan varaamisen olevan viisumin takia monimutkaista. Mutta viisumin hankkiminen käy oikeasti helposti: viisumin voi tilata nykyisin myös verkkopalveluna ja asiakirjat voi toimittaa joko postitse tai viedä matkatoimistoon. Turistiviisumin saamiseen menee 7-8 arkipäivää ja pikakäsittelynä viisumin saa 3-4 arkipäivässä. Viisumia varten tarvitsee passin, uuden passikuvan sekä matkavakuutustodistuksen, jollaisen saa vakuutusyhtiöstä kätevästi sähköpostilla.

    Me haimme viisumit matkatoimisto Rustravelilta, jolla on Helsingin lisäksi myös Tampereella toimisto. Matkatoimistojen lisäksi viisumia voi hakea myös Venäjän suurlähetystöstä, jonka sivuilla on selkeät ohjeet.

    ”Eikös sinne oo tosi pitkä matka, menittekö te yöjunalla?”

    Juu ei, Allegrolla pääsee Pietariin tosi nopeasti ja leppoisesti. Helsingistä junalla Pietariin kestää vain kolme ja puoli tuntia. Tampereelta matkustimme Tikkurilan kautta ja olimme Pietarissa viidessä ja puolessa tunnissa.

    Juurikin kätevän yhteyden takia Pietari sopii hyvin vaikka ihan parin päivän reissulle, matkustamiseen ja siirtymiin ei suuremmin suhraannu aikaa tai energiaakaan.

    ”Miten siellä löytää mihinkään tai osaa liikkua, jos ei osaa venäjää ja ne kirjaimet on ihan koukeroisia..?”

    Ennen ekaa reissuamme selailin Pietarin karttaa yrittäen vähän kauhuissani ottaa selkoa kyrillisistä kirjaimista ja mietin, kuinka kielimuuri vaikeuttaa liikkumista. Paikan päällä huomasin kaikkien kadunnimien olevan merkitty myös latinalaisilla aakkosilla ja esimerkiksi metrokarttojen sekä lippusysteemien olevan todella selkeitä. Korttelit ja välimatkat ovat isoja, mutta kaupunki on kyllä melko helppo liikkua.  Myös paikalliset auttoivat helposti ja mielellään, jos törötimme kartta kädessä ihmettelemässä, millä jokivarrella oikeastaan taas olemmekaan.

    ”Ravintolassakin sitten saa ihan mitä sattuu, kun kukaan ei ymmärrä ja tulee vaan jotain liharuokia väkisin…”

    Oletuksena tuntui olevan myös, että Pietarissa olisi vaikea asioida englanniksi ja tilaus saattaisi olla ihan mitä sattuu alatoopimössöä tai muuta epäilyttävää. Ja ehkä niin on joskus ollutkin, mutta ainakin tänä päivänä Pietarin ravintolaskene on moderni, monipuolinen ja todella tasokas.

    Kaupunki on täynnä hienoja ja kivoja rafloja finediningista trendikkäisiin luomupanimoihin ja coctailbaareihin. Kaikissa ravintoloissa ja baareissa ainakin joku henkilökunnasta osasi englantia, useimmissa oli myös englanninkielinen menu ja mutkaton ystävällinen palvelu.

    Tänä vuonna kiinnitin huomiota myös monien ravintoloiden mainostavan vege-menuja. Erityisesti hyvän ruoan, oluen ja drinksujen perässä matkustajille suosittelen Pietaria lämpimästi! Ja Pietarin baariskene – silkkaa lovee!!

    ”Eihän siellä osata englantia!?”

    Paikallisista osa puhui hyvää englantia tai yleensä, jos kysyi isommalta porukalta, joku osasi neuvoa tien museoon. Englannilla pärjää Pietarissa hyvin. Paikallisilta saimme myös hyviä suosituksia esimerkiksi puistoista, ravintoloista ja baareista.

    Itseasiassa ekalla reissullamme ensimmäisenä iltana random ohikulkija vinkkasi meille hipahtavat korttelit, joissa tulikin sillä reissulla vietettyä paljon aikaa, ja josta buukkasimme seuraavalle reissullemme hotellinkin.

    Eikös ihmisillä ole siellä sellanen neuvostoliittolainen asenne ja ihan paska asiakaspalvelu on siellä niin ja vaikea asioida ja..?

    Vierailemissamme ravintoloissa, baareissa, näyttelyissä ja hotelleissa oli kaikissa (lukuunottamatta ehkä yhtä museon narikkatyöntekijää) ystävällinen ja kepeä asiakaspalvelu. Tarjoilu oli aina ripeää, huomaavaista ja osaavaa. Tapaamamme ihmiset olivat mukavia, ystävällisiä ja hauskoja. Kaikki auttoivat mielellään oli meillä sitten hukassa kamera tai baari.

    Lasetteleva huumori tuntui tutulta ja monista kohtaamisista jäi mieleen jotenkin välitön ja hauska meininki. Jopa taksikuskeista, joiden kanssa jankkasin välillä ihan huolella hinnasta -tuntui, että tietynlainen vekslaaminen ja väittely ja neuvottelu tavallaan kuuluu myös maan kulttuuriin, mutta ilman jankutusta selviää hyvin, jos minä en kuulu matkaseurueeseen.

    ”Eikös siellä ole vähän sellaista likaista ja rupusta ja neuvostoankeeta?”

    Pietari on suurkaupungiksi todella siisti ja kaunis, etenkin keskusta-alue on kaikkea muuta kuin neuvostoankea. Myös vierailemamme ravintolat ja baarit ja hotellit olivat suurimalta osin kaikki siistejä ja viihtyisiä. Julkinen liikenne on selkeä ja toimiva, moderni. Itseasiassa nauroin ääneen paluujunan lipuessa jälleen Tampereen keskustaan kaikkien 70-luvun lättätalojen keskelle. Home sweet Tre!!

    Ja toki loisteliaassa ja puistomaisessa Pietarissa on paljon rustiikkisia rakennuksia ja hämyisiä kujia, mielenkiintoisilta sisäpihoilta saa pengottua vaikka minkälaista ug-baaria ja punkkiluolaa, mutta kaupungin rosoisuus muistuttaa monilta osin esimerkiksi itä-Berliinin sykkiviä kortteleita, jotka kutsuvat seikkailuun.

    Ja tietty jos kävelee tarpeeksi kauas keskustasta saattaa Pietarissakin päätyä paikallisen Prisman parkkipaikalle -prismautumista ei voi näköjään välttää ulkomaillakaan.

    ”Eikös siellä ole vaarallista? Uskaltaako siellä liikkua?”

    Missään vaiheessa en ole kokenut Pietaria vaaralliseksi, vaikka hilluimme usein pikkutunneille asti ja saatoimme ottaa takseja lennosta. Jokaisessa suurkaupungissa on toki omat vaaransa, eikä kannata olla kännissä tai ihan tyhmä (emme olleet, kumpiakaan, ikinä koskaan, tietenkään!), mutta pelottavalta Pietari ei mielestäni tuntunut.

    ”Nettikään siellä toimi tai puhelimet ja..”

    Pietari on moderni ja esimerkiksi useimmissa kahviloissa, baareissa, ravintoloissa ja hotelleissa oli hyvät wifit ja yleensä pöytien vieressä jopa pistorasioita puhelimien ja läppäreiden lataamiseen, jotta voi sometta ihan huolella.

    Taksihommat hoituvat kätevästi esimerkiksi Uber- tai Yandex-applikaatioilla, jos ei tykkää jankuttaa auton oven raossa ruplatukko kädessä tienlaidassa. Jotkut tykkäävät, kukin tavallaan.

    ”Eiks siellä oo vaan sellasta oopperaa ja balettia ja jäykkää korkeakylttyyriä!”

    Kyllä, Pietari on klassisen taiteen ja korkeakulttuurin mekka ja ihana juuri siksi ja mekin olemme vähän jo haaveilleet baletista.. Mutta vitsit, kuinka vahva ug-vire sykkivässä kaupungissa on. Live-musaa, kokonaisia taidekortteleita täynnä kokeilevaa ja kantaaottavaa taidetta, nykytaiteen gallerioita, punkkikeikkoja ja pikkuklubeja.. Myös pieniä ilmaisia näyttelyitä löytyy todella paljon.

    Viime reissulla ajauduimme ekana iltana open stage -iltaan, jossa lavalle nousi torvien ja haitarien lisäksi runonlausuja, joka teki meihin vaikutuksen, vaikkemme ymmärtäneet sanaakaan.

    Jeps, olen aika hurahtanut  ja nyt ilmojen heittäydyttyä yhtäkkiä lähes kesäiseksi, olen haaveillen mietiskellyt, onko Neva enää jäässä ja kuinka kaunis kultakattoinen ja rustiikkinen Pietari mahtaa kesällä ollakaan. Ehkä pakko tehdä uusi visiitti lomalla!

    Uskallan suositella Pietaria ihanaksi kesäkohteeksi. Kannattaa tsekkailla Allegrojen lippuja ja tarjouksia ja VR:n sivuilta löytyy muitakin hyviä vinkkejä ja infoa Pietariin matkustamiseen liittyen.

    Uuh, olen taas ihan innoissani ja vimmoissani!! Yritän tässä vielä jossain vaiheessa ryhdistäytyä kasaamaan joitain tärppejä, niitäkin kyseltiin, voi kun saisin ne vielä aikaan!

    Lue myös:

    Pietari viikonloppukohteena

    Vähän ryöstetty, mutta onnellinen – From Saint Petersburg with love

    Share
  • Asikaine
  • Pietari viikonloppukohteena

    Kaupallinen yhteistyö: VR

    Nyssi viimein vähän rapsaa ja fiilistelyä parin viikon takaisesta lomastamme sekä menneiden aikojen lumoa ja suuruudenhullua historiaa henkivästä Pietarista. Ah! Meillä oli taas aivan ihana reissu! Kultaisten kattojen, vilisevien kaarisiltojen ja mahtipontisten rakennusten suurkaupunki on tyylikkäiden laaturavintoloiden, eläväisten baarien, kivojen kahviloiden, kimaltavien luksuskauppojen, sisäpihojen ug-pöhinän, räikeiden kojujen ja pakahduttavan taiteen mekka, jonne haluamme palata aina uudelleen.

    Pietarissa on kaikkea, ihan kaikkea. Rosoinen suurkaupunki on yhtäaikaisesti ihanan nukkavieru ja häikäisevän loistelias. Boheemi, romanttinen ja överi. Kaunis ja sekopäinen. Ylväs, tyylikäs ja pömpöösi. Synkkä ja hauska, vähän myös valmis nauramaan itselleen. Kuten joskus vuosi sitten kirjoitin, tunnen Pietarin katujen alla sykkivän saman pulssin kuin parikymmentä vuotta sitten käveltyäni ensimmäistä kertaa Berliinissä. Seikkailuun kutsuva syke bubling under.

    Vaikka kävelimme neljän päivän aikana varmaan yli kaksikymmentä kilometriä, emme siltikään ehtineet nähdä kaikkea tai edes tarpeeksi, myös seuraavalle reissulle jäi paljon suunnitelmia ja mielenkiintoisia sisäpihoja koluttavaksi. Suuruudestaan huolimatta Pietari on kuitenkin suhteellisen kompakti ja selkeä kaupunki ottaa haltuun parin, kolmenkin päivän reissulla.

    Metroilla on superkätevä siirtyä paikasta toiseen ja kristallikruunuilla koristellut marmoriset metroasemat jyrkkine liukuportaineen ovat muutenkin näkemisen arvoisia elämyksiä. Metroon laskeuduimme itseasiassa heti rautatieasemalle saavuttuamme ja olimme suunnilleen kymmenessä minuutissa keskustassa. Metro on nopein tapa siirtyä juna-asemalta keskustaan ja ostimme samalla 10- kerran metrokortit, joilla pärjäsimme hyvin kolme päivää.

    Pietari on ihan täydellinen matkakohde vaikka pidennetylle viikonloppureissulle, sillä matka taittuu junalla niin nopsaan ja helposti. Hyppäsimme Tampereella aamulla junaan, vaihdoimme Tikkurilassa Allegroon ja olimme aurinkoisessa Pietarissa puolikahdelta päivällä (paikallista aikaa puolikolmelta).

    Junassa ehdin naputella kiireisimmät työmeilit ja passin tarkastuksen jälkeen istuskelimme ravintolavaunussa lounastamassa pelmeneitä ja katselemassa Viipurin maisemia reissutunnelmasta nauttien. Passintarkastajat kiertävät junassa tsekkaamassa matkan aikana passit ja junassa voi nykyisin vaihtaa myös rahaa -tosin Pietarissa voi kyllä helposti myös nostaa käteistä, lähes joka kadulla on automaatti ja korttikin käy maksuvälineenä melkein joka paikassa.

    Tällä kertaa buukkasimme keskustasta paikallisen hotellin (Hotel Akyan), jonka sijainti on kätevien metroyhteyksien päässä ja kortteli täynnä kivoja ravintoloita ja baareja. Toki valkkasin hotellin myös vaaleanpunaisen julkisivun perusteella, you know me! Sillä perusteella olen valmis ottamaan lainan ja ostelemaan Nekalasta rapistuvia kaunokaisia. Jep.

    Tilava kahden hengen huone aika perus kolmen tähden hotlassa maksoi 150 euroa kolmelta yöltä. Boutique-tyyppinen hotelli oli söpö ja korkeakattoinen valoisa huone oli viihtyisä. Isot ikkunat sai kadulle päin auki ja sain kahvitella leveällä ikkunalaudalla. Olimme tosi tyytyväisiä! Hintataso on Pietarissa muutenkin edullisempi kuin Suomessa. Selaillessani hotelleja huomasin monia viidenkin tähden hotlia olevan varattavissa suht edullisesti.

    Ja ihan viimisen päälle fiineissä ravintoloissa on myös halvempi syödä ja tilata vaikka pullo viiniä. Pietari on täynnä laadukkaita ravintoloita, rustiikkisia bistroja ja trendikkäitä rafloja, joista saa herkullista ruokaa jokaisesta maailman kolkasta. Pietariin voisi mennä viikoksi vain syömään!

    Georgialaista, aasialaista, italialaista, välimerellistä, amerikkalaista, venäläistä, turkkilaista, ranskalaista…Myös ihania leipomoita ja värikkäitä kakkukahviloita on joka kulmassa. Tänä vuonna olin huomaavinani myös vegemenujen mainostamisen lisääntyneen viime kerrasta. Ravintolat ovat poikkeuksetta viihtyisiä, ja palvelu on ollut kohdallamme aina superystävällistä. Useimmista ravintoloista löytyi menu myös englanniksi ja kaikissa ravintoloissa taisi ainakin joku tarjoilijoista myös puhua englantia. Englannilla pärjää Pietarissa helposti.

    Kaikki kohtaamamme paikalliset olivat ystävällisiä ja avuliaita ja hauskoja myös. Toteavassa huumorissa ja välittömässä kanssakäymisessä on jotain tuttua, kotoista aaltopituutta.

    Pietarissa on aika mutkatonta navigoida, kadut ovat isoja ja selkeitä, teiden nimet lukevat kaikkialla myös latinalaisilla aakkosilla ja paikalliset myös auttavat mielellään, kaivavat kartan puhelimestaan ja antavat vinkkejä! Tällä kertaa osasimme jo melko hyvin suunnistaa ihan mututuntumallakin ja tutustuimme uusiin alueisiin, muun muassa Vasilinsaareen, jonka rannalta näimme kultatornisen kaupungin silhuetin uudella tavalla. Hattumme meinasivat jälleen lentää keväisessä tuulessa Nevaan teputtaessamme käsi kädessä ihastuttavaa jokivartta pitkin.

    Kävelimme välillä loputtomia matkoja pakahtuen ihastuttavista rakennuksista, hilpeästä tunnelmasta ja mielenkiintoisista kaduista tai ihan vaan etsiessämme seuraavaa kivaa craft beer -baaria, jossa pitää bissetauko. Hippi muisteli interreilausaikojaan, jolloin kuulemma käveli muovipussi kädessä nälissään satoja kilometrejä. Pitkätukka ei selkeästikään ollut ihan ymmärtänyt reilauksen junailukonseptia. Jätkä käveli!

    Viime reissulla pyörimme valtavissa puistoissa ja kolusimme tuntikausia ihastelemassa Eremitaasin maailman laajinta taidekokoelmaa, tällä kertaa panostimme nykytaiteeseen ja useampiin pikkugallerioihin, joita Pietarissa on paljon. Ihania! Osaan ei ollut mitään sisäänpääsymaksua. Tervetuloa ja takki naulakkoon. Mukava, kun tulitte.

    Vasilinsaarella sijaitseva suuri nykytaiteen museo Erarta oli yksi matkamme harvoista suunnitelluista pääagendoista ja pyörimmekin viisikerroksisessa museossa lähes koko päivän, jonka jälkeen lähdimme voittokaljoille Nevan rannalle. Pietari on täynnä mielenkiintoisia taidemuseoita ja gallerioita. Taidetta on oikeastaan joka puolella ihan pakahduttavan paljon.

    Ja Pietarin baariskene on silkkaa parhautta. Uniikkeja bistroja, kivoja coctail-baareja, boheemeja kippoloita, hipstereitä olkkareita, hurmaavia jazz- clubeja sekä laadukkaita pienpanimoravintoloita, joissa on hauska tunnelma ja rento palvelu. Värikkäät sisäpihat, kadulle kantautuva live-musa ja pimenevissä illoissa välkkyvät korttelit kutsuvat baarikierrokselle, jonka jälkeen huomaa kellon oikeastaan olevan kohta viisi.

    Ja tottakai tämänkin reissun ympyrä sulkeutui lempparibaariksemme muodostuneessa Bar Terminalissa, jonka takahuonekin tuli viime reissulla tutuksi. Maybe now you wanna have some whisky, yes? Kolmantena iltana huomasimme baarimikkojen aina tarkoituksella laittavan The Doorsia soimaan saapuessamme sisälle railakkaaseen kantakapakkiimme, emme vieläkään tiedä miksi.

    Ehkä se selviää ensi kerralla. Seuraavalle reissulle suunnittelimme ainakin vierailua paikallisessa banjassa, ehkä Venäläistä taidemuseota, yhtä ihanan näköistä venäläistä ravintolaa, jonka bongasimme juuri syötyämme ja baletistakin on ollut vähän puhetta…

    Lämpimästi suosittelen Pietaria rennolle viikonloppulomalle, jonne pääsee helposti, nopeasti ja edullisestikin. Jos miettii kesäksi monipuolista ja mielenkiintoista kohdetta, lyhyen junamatkan päässä oleva Pietari on ihan täydellinen kohde!

    Kaiken lisäksi VR:llä on nyt menossa mahtava Allgero-kamppis, jossa Pietarin junaliput ovat nyt alkaen 29 euroa. Kannattaa tsekkailla!

    VR:n tarjoukset ja vinkit

    Viisumi on nykyisin tosi helppo hommata, mekin taisimme hakea omamme tällä kertaa noin kolme viikkoa ennen lähtöä. Haku käy tosi helposti, vähän tarkempaa ohjeistusta voi lukea VR:n sivuilta tai tästä postauksestaVaatiiko Pietariin matkustaminen hulluna säätöä?

    Olen taas niin innoissani, että saatan tehdä vielä erillisen tärppipostauksen, jossa on vähän ravintoloita ja täsmäbaareja. Saa myös kysellä, jos askarruttaa!

    Share