• Asikaine
  • Lättyjä ja ulostelua

    P5160126

    Maanantaina vietimme ihanan mammaporukkamme kanssa vauhdikkaita lättykestejä. Osa lapsista ei jälleennäkemisen tohinassa malttanut istua pöytään ja pienimmät hädissään konttasivat lattialle tippuneita vattuja ja lättyrippeitä.

    Kaiken mekkalan ja lättyhäsläyksen yli kailotamme kylmenneet kahvit kädessämme kuulumisia muuttosuuunnitelmista, remonteista, työuutisista, starttirahoista, imetyksestä, uusista legginsseistä, lapsiluvuista, kotona työskentelystä, matkahaaveista ja kesäsuunnitelmista. Kuulumisemme katkeilevat kaatuileviin mehulaseihin tai eteisestä kantautuvaan itkuun. Kenen ääni toi on? Kuka itkee..ootas äiti tulee täältä..

    Reilun kolmen vuoden takaiset neuvolan järjestämät ensitapaamisemme ovat haalistuneita muistoja, joille yhdessä nauramme. Ehän mää uskaltanu ees vessassa käydä ja jättää sitä vauvaa siihe teijän luo makaan hetkeksi, muistatteko!? 

    Sakkia porukassamme on alkuperäisestä luvusta varmaan jo kolmannes lisää useamman meistä saatua kolmevuotiaan lisäksi jo toisenkin pienokaisen. Entinen hittipuheenaiheemme lapsien pituudet ja painot ei enää kiinnosta ketään, mutta ehkä säkällä saisimme arvottua paikalla olevat viisitoista lasta ikäjärjestykseen, jos kaikki oikein keskittyisivät. Tosin viimeiset kolme vuotta ovat myös olleet turmiollisia keskittymiskyvyllemme, mutta onneksi kohtaamme toisemme samoilla zombileveleillä.

    Neuvolan kerhohuoneen vihreiltä jumppamatoilta oli lopulta lyhyt matka lähteä yhdessä puistoihin, rannalle, pulkkamäkiin ja kyläilemään toisillamme. Yhdessä on vietetty pikkujouluja, synttäreitä, ristiäisten rääppiäisiä sekä arkisia iltapäiviä sateisessa puistossa. Välillä tapaamisissa on muutama mammalomalainen muiden ollessa jo töissä, mutta joskus kolmenkymmenenneljän whatsup-viestin jälkeen onnistumme saamaan kasaan melkein kymmenen äitiä lapsineen.

    Joskus yksi äiti porukastamme suunnitteli lähettävänsä neuvolaan kuvan isosta ja tärkeästä ryhmästämme kiitokseksi sekä kehoitukseksi edelleen yrittää edesauttaa äitiryhmien muodostamista neuvoloiden toimesta. Mietimme myös kaupungin säästäneen neuvoloiden aikaa sekä mielenterveyskuluja ohjattuaan kymmenen aloittelevaa äitiä vauvoineen muutaman kerran istumaan jumppamatoille. Mietiskelemään unikouluja, hampaita ja kyljelleen kääntymisiä sekä muita saman kuplan sisällä askarruttavia asioita. Tai ihan vaan seuroihin juoruilemaan aamukahvien ääreen, pois neljän seinän sisältä.

    En itse olisi ehkä tajunnut kaipaavani mammatapaamisia, jos ensimmäiset ryhmikset eivät olisi olleet neuvolan masinoimia tilaisuuksia, joiden vapaaehtoisuutta tai tarpeellisuutta ei kyseenalaistanut. Alun vastahakoisuuden jälkeen huomasin viihtyväni ja kaipaavani seuraa, jota voisin pakottaa kokeilemaan Onko toi hammas läpi? Tunneksääkin sen?

    Toivottavasti neuvolat panostaisivat jatkossa(kin) ryhmätapaamisiin, jotka saattavat puolivahingossa olla äitiysloman alkutaipaleella pelastava henkireikä, matalankynnyksen ilmainen ajanviete vauvan kanssa tai hyvällä säkällä alku hienolle ystäväporukalle. Äitien lisäksi myös lapset saavat mammaporukoissa mahtavia leikkikavereita, lättyjä ja mukavaa puuhaa. Muun muassa maanantainen Nyt ulostellaan! Äiti me ulostellaan täällä ulkona -leikki oli jälleen uskomatonta neroutta.

    Alkukesälle tosin aloimme taas suunnitella tapaamista ilman lapsia. Nyt kun kukaan ei ois raskaanakaan..kai..eihän? ..eihän? 

    Ja katse kiertää silmästä silmään lättypöydässä.

    IMG_1442

    Ihanaa keskiviikkoa! Pidetään huolta toisistamme!

    Share