Meikä ja mennyt aika täällä taas moi! Kävimme muutama viikko sitten Tampereen Food Clubin porukan kanssa syömässä Näsilinnan loistokkaassa ravintola Von Nottbeckissa, jonka lisäksi upeasta rakennuksesta löytyy myös linnan alkuperäisen nimen mukaan nimetty kahvila Café Milavida.
Alakerran viisi hulppeaa ravintolasalia (esimerkiksi herrainhuone ja naistensali )on entisöity osittain vastaamaan alkuperäistä sisustusta. Pakko arvostaa entisaikojen dramaattista otetta sisutuksissa nykyaikaisten less-is-more-himmailijoiden ja all-white-pakkomielteiden aikakaudella. MORE IS MORE!
Muutama vuosi sitten vierailin Pojan kanssa Näsilinnassa ennen remonttia. Kävimme tyhjässä linnassa taidenäyttelyssä (Olenhan taiteesta kiinnostunut, näyttelyissä ramppaava taideasiantuntija. Olenko muistanut mainita asiasta, pätevyydestäni ja boheemiudestani? Taide, taide!).
Taiteen lisäksi hämmensi loistokas linna, keskellä Tamperetta – autiona (WTF taas!? Touhu lähenteli Tampereen Muumimuseon piilottelua Tove Janssonin juhlavuotena..).
Taidenäyttelyssä kattorappaukset rapisivat valon leikatessa läpi huoneiden, joissa huokui sata vuotta sitten käytyjen taistelujen vaimea suru. Nuorten poikien hintelät henget hipsuttivat niskavillojani hiljaa perääntyen huoneesta seuraavaan likainen hattu silmillään juuri ennen kuin rullasimme lasten vaunujen kanssa sisään vanhasta salista seuraavaan. Ihan ku täällä ois ollu joku?
Kopistelin buutseillani kuin tiedottaessani kyitä mustikkametsällä, jotta yliluutnantti Melinin ikuinen komppania varmasti väistyisi tieltämme tai pysyisi piilossaan.
Remontin jälkeenkin Näsilinnan tunnelma oli edelleen intensiivinen. Emme vieläkään tainneet illallistaa pelkästään ihan omalla porukallamme, vaikkei sateisena tiistai-iltana ravintolassa lisäksemme näkynyt muita asiakkaita.
Olen varma, että ikuiselle komennolle jääneet itäpäähän pinotut pojat yhä ihmettelivät yläkerran kaiteen yli valkoisin liinoin katetuille pöydille laskemiamme kameroita. Nälissään ja kylmissään vilkuilivat yltäkylläistä kikkailuamme linnan kauneimmassa salissa, josta he eivät enää koskaan palanneet kotiin.
Vedä siinä sitten tättähääränä skumppaa päivitellen sateen kastelemaa kampausta ja pyörän ketjuhin rikkoutuneita sukkahousuja.
Taisin ensimmäisenä kysyä Tillikastakin tutulta kokkimaajoukkueen kapteeni Kristian Vuojärveltä, kuinka paljon Näsilinnassa kummittelee….
Ghostbusters-havaintojensa lisäksi kokkikapu esitteli meille illan menun:
Paistettua kampasimpukkaa, marinoitua kurkkua, kirjolohenmätiä, fritattua nuudelia ja ruista
Kananmunaa, pikkelöityä ja friteerattua maa-artisokkaa sekä paahdetusta maa-artisokasta tehtyä keittoa
Vuorokauden ajan haudutettua, ankanmaksalla ja serranokinkulla maustettua häränrintaa sekä punaviinikastikkeella täytettyjä sipulikuppeja, parmesankroketteja ja sienipyreetä
Brûlée, jossa oli rosmariini-crumblea, marenkia, sitruunakakkua sekä päälle siroteltuna rosmariinigranitea
Ruoka Von Nottbeckissä oli herkullista, vaikka tosin pääruoan härkä oli hivenen kuivaa ja jäi muutenkin maukkaiden alkupalojen ja raikkaan jälkkärin varjoon. Joka tapauksessa hyvää oli ja oli hienoa päästä kroisostelemaan ja kokemaan uuteen loistoon kunnostettu Näsilinna.
Linna on väistämättömän vaikuttava kaikessa aavemaisessa arvokkuudessaan ja itsetietoisessa dramaattisuudessaan. Polleat puitteen tekevät tavallisestakin illallisesta spesiaalin tilaisuuden, jolla tekisi mieli vähintäänkin kosia tai nousta pitämään juhlava puhe kesken dinnerin. Ehkäpä vien Hipin syömään..kjäh kjäh…
Kesäisin myös Näsilinnan terassille voi poiketa syömään ja nauttimaan historiallisesta näyttämöstä ehkä vähän pirskahtelevammissa tunnelmissa. Brunssiakin on sunnuntaisin, pitääkin tsekata!
Näsilinna on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka, jossa historia havisee iholle asti. Suosittelen käymään!
Tampere Food Clubin porukan arvioita Von Nottbeckin illallisestamme löytyy Savusuolaa-blogista, Kipparin morsian-blogista, Sivumaku-blogista sekä Mansen muijilta.
Hyvää yötä ja rauhallista lepoa!
Sata vuotta on lyhyt aika.
Lue myös:
Lue myös
