Kerta se on ensimmäinenkin, kun näkemättä suosittelen elokuvaa! Hippi ja Poika kävivät elokuvateatterissa katsomassa uuden kotimaisen dokumenttielokuvan Järven tarina. Kauniissa ja herkässä järvielokuvassa suomalaisen kulttuurin tarinat heräävät henkiin ja lumoavat katsojan pinnanalaisen maailman salaisuuksilla. Järven tarinassa kaikki kerrotaan veden kautta; selityksensä saavat niin maailman synty kuin veden äärellä ja alla elävät eläimet, kasvit ja hyönteiset.
Hippi oli Järven tarinasta fiiliksissään. Se on miun sielunmaisena, se on miun sielu se elokuva! Mie oisin voinu olla siellä vaikka koko päivän! (Epäilyni pitkätukan menninkäisyydestä saavat vahvistusta.)
Poika oli nukkunut osan elokuvasta ja teatterista lähtiessään täysin tyynesti todennut Mää en tuu tänne enää koskaan (!?), mutta puituamme myöhemmin kokemusta, vaikutti pieni myös olevan innoissaan näkemistään järven asukeista ja leffareissusta. Lupasi jopa lähteä kanssani katsomaan pätkän uudestaan.
Uskallan siis suositella Järven tarinaa vaikka koko perheen leffaelämykseksi! (Lukuun ottamatta yhtä ovelaa rapua ei ilmeisesti myöskään kovin jännittävä perheen pienimmille.)
En malta odottaa, että pääsen itsekin katsomaan! Vau! Suomen luonto ja elokuvat kunniaan.
Kaunista tiistaita!
