Sneak peek vessaremppaan

Parin vuoden aikana olen oppinut remontoimisesta paljon.

Vahvimpana oppina olen alkanut ymmärtämään (minkä tahansa) remontin vittumaista villiä luonnetta. Remontti tuo mukanaan kaaosta, katkoksia, odottelua, yllätyksiä, väsymystä, aikataulujen pöllähtämistä viikolla, parilla.

Tärkeimpänä oppina olen saanut jonkinasteisen kyvyn sietää keskeneräisyyttä ja erikoistilanteita sekä (välillä) pitämään pääni kiinni ja jäitä hatussa, jos mikään kaikki ei mene suunnitelmien mukaan tai jos remppapari pitää kahden päivän tauon nukkuakseen välillä. Myös aurinkoinen vapaapäivä on hyvä syy pitää remontissa breikki -kaaos, työkalut ja hanskat odottavat kiltisti lattialla sen aikaa.

Hauskimpana oppina olen saanut pelottomuuden itsetekemiseen, opetteluun, kokeilemiseen, korjaamiseen ja puuhaamiseen. Työtä se vaan on, seinä se vaan on, mekko se vaan oli ja laitetaan siihen taulu päälle.

Alakerran kreisin Kiina-inva-suihku-vessan remppa on elänyt pari viikkoa. Hommaa on vielä jäljellä, vaikka kyseessä onkin ’pelkkä pintaremppa’ (Hahahaha!) sekä suihkutilan muuttaminen vessaksi. Mutkat matkassa eivät ole yllättäneet niin paljon kuin vessan yllättävän onnistunut muutos, jota ihastelen jo nyt prokkiksen ollessa vielä aika vaiheessa.

Juhannuksen kunniaksi raotan uudesta vessasta muutamat keskeneräiset sniikkauskuvat! Puna-musta-keltainen suihku muistuttaa jo nyt ihan kivaa vaaleasävyistä vessaa. Olen shokissa! 

Mutta vielä on hommia kesken..

Yksi niistä on vessan kulmaan liimalla / laastilla / taikaloitsulla seinään kiinnitetty ruma peili, joka pilaa aamuiset fengshuini. Eilen kesken iltatoimien päätin repiä erikoisnurkkapeilin irti. 

Homma ei tietenkään ollut niin yksinkertainen: peili ei hajonnut vasaralla hakkaamalla, eikä repimällä hievahtanutkaan seinästä. Se irtosi pieninä sirpaleina yksi kerrallaan vasaran kannalla revittynä. Huone täyttyi mikroskooppisen pienestä lasipölystä.

Saatuani siruilla molemmat ranteeni auki, tajusin hommailuni olevan samaa kastia lasituopilla itsensä naamaan hakkaamisen kanssa, jonka tiedostettuani hain suoja aurinkolasit, käsineet, takin ja kengät. Jatkoin hölmön hommiani ihan muina rosvoina.

Vessan lopullinen sisustus on vasta suunnitteilla. Haaveissa olisi yleisilmeenä valkoisen ja vaalean puun harras yhdistelmä. Räsymatto lattialle.

Ja vaikka päätin, ettei uuteen harmoniavessaan tehdä vanhan kreisivessan tyyliin kuuluvia piperryksiä tai oman elämänsä mosaiikkitaidetta, lipsautin itselleni luvan hommata muutaman kauniin kaakelin rämäpeilin jättämään aukkoon.

Ajattelin juhannuksen kunniaksi opetella vähän laatoittamaan. Laattaosaston jäbä pyöritteli kepoisille tosta-ja-noin-suunnitelmilleni päätänsä, mutta sydämessäni _luulen_ olevani ihan hyvä laatoittamaan…Kun vaan ensin oppisin erottamaan laastipurkin turkkilaisesta jugurttipurkista, jotten veisi sitä jatkuvasti jääkaappiin. 

Ja vaikka kuinka törttöilisin laastin ja muutaman kaakelin kanssa, olisi vessan mustasta aukosta vielä pitkä matka viime juhannuksen remppatilanteeseen. Parempi muutenkin pitäytyä tällä hetkellä pienemmissä pintaremonteissa, kun raskaana ei voi avata kaljatölkkiä jokaisessa remppavastoinkäymisessä.

Ihanaa juhannusta kaikille!

Kerron vessan maalaamisoperaatiosta yksityiskohtaisemmin kuvineen ja materiaaliohjeistuksineen, kun projekti on valmis ensi vuonna viikolla. Ennen-kuvia vessasta täällä.