– Mää kyllä haluun olla sun kanssa aina.
– Nii mie tiiän. Se on iha sairasta.
– Eikä oo!
– No mie en ainakaa halluu olla siun kaa aina. Vaan välillä tai aika usein.
– Kirjota toi hei sun vihkivalaas. Tosi kiva sitte.
– Eiku oikeesti kyllä kaikkien pittää saaha olla välillä yksin. Tai kavereitten kansa ja tehä omia asioita. Mennä reenikselle, keikalle ja pellaamaan.
– Eikä pidä. Mää ainaki haluisin olla sun kaa aina.
– Nii i! Toi onki ihan sairasta!
– Mää rakastan sua niin paljo.
– Joo, nii miekii siuta, ja halluun mie olla siun kaa, yleensä.
– Kiva!!
– Tai aika usein.
-!!
– Mutta välillä mie halluun tehä omia juttuja.
– Mulle tulee tästa ny taas tosi paha mieli!
– No niin se vaa on. Etkä siekää halluu olla miun kaa aina.
– Haluunpas!
– No et halluu.
– Haluun!
– No ethä halluu!
– Haluunpas… …Paitsi et nymmää meen kattoo, onks noi muijat tuolla pihassa.
– Mie luulin, et myö kattellaa tänää yhessä Twin Peaksii.
– No nii. Mut noi muijat laitto viestii, et ne näkee illalla tossa pihassa ni mää aattelin mennä morjestaan niitä.
– No mee. Mie meen sit ylös lukkee sitä Waltarii.
– Mää tuun sit myöhemmi. Emmää kai kauaa oo…
Jos jonkun ihmisen kanssa haluaa olla välillä tai aika usein koko elämän ajan niin ollaan jonkun täydellisen äärellä. Koska sellaisen ihmisen löytäminen on ihme. Puhumattakaan siitä että niitä ihmisiä on kaksi ja he sattuvat tuntemaan juuri siten sitä toista kohtaan joka tuntee samoin sitä toista kohtaan.
… ja sitten vielä se, että ne voivat puhua toisilleen rehellisesti ja olla eri mieltä ja muuttaa mieltä ja sanoa senkin ja silti ja juuri siksi kaikki on hyvin. Parhaiten.
Venukselta ja malliltahan kaikki näyttää aluksi.
Nyt on Hippi kyllä asian ytimessä!
Ihanasti sanottu! Näinpä. Vaikka välillä vähän ärsyttää!
Juuri näin! <3
Niinpä!
Ainahan se..ainahan se.. 🙂
Voi mussut! Kuulostaa meiltä!