Huom! Seuraava materiaali saattaa olla hyödyllistä toimittaessanne minua hoitoon sytytettyäni tuleen roskalaatikoita, kaadettuani lähipuiston hopeamännyt ja saapuessani ovellenne irroittamaan nykyaikaisia lämmitysjärjestelmiä.
Lähestyn pistettä, joka pistää pakkomielteisesti kirjoittamaan puulämmitykseen liittyen kirjan, jossa ilman suurempia juonenkäänteitä tai informatiivisia osioita fiilistelisin uunien sielua ja varaavien takkojen lämmitysrytmiä. Vaikka muutama vuosi sitten mummolassa pyörittelin silmiäni Hanki ny elämä! -asenteella selaillessani Antti Hyryn kirjaa Uuni, jossa sivusta toiseen muuraillaan leivinuunia tupaan, välillä ikkunasta pihalle vilkuillen.
Alakerran takan kanssa tulimme heti juttuun. Alkuun yllätyin omasta piilopartiolaisuudestani takan roihahtaessa ilman sytykkeitä yhdellä tikulla. Tosin meni aikansa ennen kuin opin saamaan takan kuumaksi. Availin luukkuja fiilistelläkseni liekkiä Hipin valittaessa, ettei niin tehhä, ku lämmitettää! Luukut kiinni ja pari isoa pesällistä, jonka jälkeen koko takka hohkaa huoneen kuumaksi. Sen jälkeen voi fiilistellä ja aukoa luukkuja makkaratikku kourassa tai hypnotisoitua liekkien loimuissa aamukahvilla. Illalla pitää tsekata huomisen sää. Tehäänkö ny tuli, jos aamulla sais laitettua pellit kii ennen töitä?
Yläkerran takka vaati alkuun vähän tutustumista. Meni aikansa ennen kuin opin jättämään luukun hetkeksi raolleen, jotta tuli saa lisähappea syttyäkseen kunnolla. Yläkerta lämpenee alakertaa huomattavasti nopeammin ja lämpö pysyy paremmin. Syynä ehkä matalammat huoneet ja toki myös alhaalta nouseva lämpö. Välillä yläkerta menee liian kuumaksi ja heräilemme ruusukammarissa keskellä yötä avaamaan vierashuoneen oven.
Tuittuisempi tapaus on keittiön puuhella, jonka sielunelämästä en vielä ole päässyt kärryille. Tulien syttymisillä ja sammumisilla ei tunnu olevan mitään logiikkaa, pömpeli kuumenee nopeasti, hohkaa kuumaa ylös päin, viilenee nopeasti. Poltin rystyseni luukun yläreunassa. Koska keittiössä lämmitetään vain paukkupakkasilla, ei rutiinia ole kehittynyt. En tiedä vielä, pitääkö pienempää liekkiä yllä pitkään vai tuikatako kunnolla kuumaksi ja antaa vaikuttaa. Vaikka valurautaisen kanssa pitää vielä puljata, on puuhellan luukussa läpättävät liekit parasta, mitä leppoisena kahviaamuna voi talvihämärässä katsella puuhastellessa.
Tulien tekemisessä, halkokorin täyttämisessä ja hiilien hämmentämisessä on jotain rauhoittavaa, jollaiseen Hippi kommentoi älä jauha tollasta mindfullnes -paskaa! Nautin takkojen ja lämmityksen kanssa puljaamisesta. Alan ymmärtää, miksi Hipin serkku loukkaantui anopin jätettyä pojille sytykkeitä mökille.
Rakastan puulämmitystä ja puuhastelua. Halkojen hakeminen on välillä perseestä sukkahousujen mennessä rikki tarttuessaan halkokorin kylkeen.
Nyt menen paistamaan maggaraa ja suunnittelemaan tulevaa kirjaani, joka on kolmesataasivuinen filosofinen teos halkojen kasaamisesta ja tikkujen raapimisesta.
Hyvää keskiviikkoa, joka tuntuu maanantailta!
Olen NIIN samoilla linjoilla kanssasi!
Voi sitä täydellisen tyytyväisyyden ja rauhan tunnetta, kun ladottuani halot uuniin, ne syttyvät sillä ensimmäisellä tikulla, puhumattakaan tyyneydestä, mikä laskeutuu ohimoilta koko kroppaan kun hetken tuijottaa loimuavia liekkejä…
Pari viikkoa sitten mulla oli mieluinen pikkuvieras äitinsä kanssa kyläilemässä ja yhdessä vaiheessa herra 8kk poltti päreensä tyystin eikä mikään kelvannut. MUTTA, mie otin pojan syliin ja istahdin uunin äärelle, avasin luukut ja PADAM – ukkeli lopetti huutamisen ja alkoi kuin noiduttuna tuijottaa tulta. Siinä sitten istuskeltiin pitkä tovi, äitinsä ja minä joimme kahvit ja
juorusimmepuhuimme päivänpolttavista aiheista ja poika tuijotti tulta 🙂Jep. Yksi rentouttavimpia asioita näin talvipakkasella mökkeillessä on se, että ei tule mietittyä juuri muuta kuin lämmittämistä. Laitetaanko tulet ylä- ja alakertaan? Jos nyt laitetaan tulet niin koska voidaan laittaa luukut kiinni ja lähteä? Pitäisikö vielä polttaa ennen yötä yksi pesällinen? Laitanko myös saunaan tulet? Onko alakerrassa vielä puita?
Ah, niin maanläheistä!
Ihana kuulla:)
Joo tuon puuhastelun lisäksi tuli kyllä rauhottaa ja vangitsee..ja aina se vaan on niin jännää pienen mielestä paistaa oma nakki tikussa. Pienet ilot!
Kuulostaa tutulta! Juuri sopivan tylsältä, mutta ah niin mukavalta pikkusäätämiseltä!
Mukavia talvimökkeilyjä sinne!!;)
Puuhella ei ole lämmitysuuni, vaan ruoanlaittoväline, joten se lämmittää vain tulien pidon ajan. Ylettömästi ei kannata lämmittää tai levy käyristyy. Semmoinen sangen kattava puulämmityskirja on jo olemassa. Kannattaa toivoa äitienpäivälahjaksi? Puulämmitys on melko lailla parasta omakotiasumisessa. Talvella varsinkin.
Tuo ei ole ihan perus puuhella vaan kamiina, jossa on päällä nuo hellalevyt. Tuo Harvia on myös erinomainen lämmönlähde (välillä saa liian kuumaksi koko köökin, pitää vähän reenata vielä). sen liesi on tehty varaavasta valuraudasta. Lisälämmitystarkoituksissa se tuohon laitettiin..Harhaanjohtavasti tosin kutsun sitä hellaksi, kun on sillä hellan virkakin tuossa..
Ja hei kiitos tuosta myös kirjavinkistä, täytyy ehdottomasti tsekata 🙂
Pyromaanihommat, parhaat hommat! Meillä puljataan sekä puuhellan, varaavan takan että leivinuunin kanssa. Ja puusauna tietty pihamaalla. Ai sitä onnistumisen riemua kun joku lähtee ns. ykkösellä, eli ekalla tikulla liekkeihin! Kaikissa on tosiaan myös omat metkunsa, jotka pitää vaan oppia tuntemaan, yrityksen ja erehdyksen kautta.
En meinannut aluksi saada saunaa tulille millään. Ties kuinka monta kertaa jouduin nöyränä tyttönä kiukusta kihisten pyytämään siippaa apuun. Tämän jälkeen saunamme onkin tunnettu paremmin lempinimellä Vit*n hom*sauna!! 😀
:`D!!!
Tuo teidän Vit*n hom*sauna tulisi varmaan hyvin juttuun tuon meidän keittiön puuhella/kamiinan kanssa, jota kutsun yleensä paskiaiseksi. Kutsuin jo remontin yhteydessä, koska se tuotti niin paljon päänvaivaa hormin ym asennuksen kanssa (muurarikin vain katosi pariksi viikoksi, prkl!)
Oih, leivinuunista olen kateellinen! 🙂
Tässä se kirjavinkki tarkemmin: http://www.karisto.fi/portal/suomi/kustannusliike/kirjat/?action=kirja&pid=1640
Ja kamina on myös vain hetken ilo lämmityksen osalta, koska siinä ei ole kunnolla varaavaa massaa (valurauta on peltiä parempi, muttei verrattavissa tiilestä muurattuun hellaan), johon lämpö sitoutuisi lämmityksen aikana. (Jokainen kaminateltassa yöpynyt tietää, miten äkkiä se kylmenee, jos kipinämikko nukahtaa.) Puuhella-kaminan lämmönvaraavuutta voi parantaa laittamalla päälle ison vesikattilan, joka varastoi lämpöä, esim. 10 litran oranssi emalikattila voisi kotiutua teille tätä tarkoitusta varten, vaikka tiskivettä tuleekin useimmilla nykyään ihan hanasta.
Toisaalta on näppärää, jos taloudessa on heti lämpöä antavia tulisijoja (hella, kamina) ja sitten pitempään lämpöä säilyttäviä tulisijoja (pönttöuunit, kaakeliuunit, leivinuunit jne.), koska molemmilla on omat funktionsa. Esim. meidän nykyisin kesämökkinä toimivan vanhan sukutalon leivinuuni on sellainen giganttinen laitos, että ulospäin se alkaa antaa lämpöä noin kolmantena päivänä lämmityksen aloittamisesta, joten siitä ei ole viikonloppureissuilla juurikaan iloa. Toisaalta sitä ei ole aikanaan tarvinnut lämmittää kovillakaan pakkasilla ollenkaan joka päivä.
Pienemmän massan uunit (esim. pönttöuunit) ovat yleensä onnellisempia, jos ne lämmitetään kahdesti päivään pienemmällä puumäärällä, mutta se on taas työelämän suhteen vaativaa, kun se pelti pitäisi kiiinnikin saada tai lämmöt menee harakoille. Niin kauan kuin pelti on auki, uuni imee ulkoa kylmää korvausilmaa sisälle ikkunan ja ovenraoista, joten energiatehokkainta on lämmittää melko lyhyen aikaa kerrallaan.
http://yle.fi/uutiset/oikea_sytytystekniikka_vahentaa_puulammityksen_paastoja/5114972
Tosta vinkkiä päästöjä vähentävään sytytystekniikkaan. Pienpoltto nimittäin usein aiheuttaa enemmän terveydelle ja ympäristölle vaarallisia päästöjä kuin teollisuuden poltto.
Mua melkein itkettää, kun oon nyt niin fiiliksissä tästä!
Meillä maalla on vanha hirsitalo, joka seisoo välillä kylmänä, kun lämmityksenä on vain pari pönttöuunia, leivinuuni ja yläkerrassa porin matti. Pakkasella kun tulee talolle ja avaa ovet selälleen ja ryhtyy taistelemaan tulia pesiin ja piippua vetämään, siinä on jotain ihan mahtavaa. Kaikenlaisia kikkakolmosia oppii ihan itsestään. Alkukesästä myös tarvitaan jos jonkinlaista temppuilua että saa savut kulkemaan oikeaan suuntaan, kun sisällä on kylmempää kuin ulkona.
Puiden kantaminen ja tulien sytyttely on ihan uskomattoman meditatiivista. Ja pönttöuunia on ihana halailla, kun paleltaa.
Kiitos tästä! 🙂
Juurikin tuolla tekniikalla ja kuivilla puilla ollaan koitettu aina sytytellä, vaikka alkuun olikin vähän haastavampi sytyttää. (tosin tuohon kamiinaan en saa tuolla tekniikalla syttymään, mutta ok, olen sytyttänyt /taistellut sen kanssa vasta neljä kertaa..)
Ihanaa, että on muitakin asiasta onnessaan olevia 🙂
Oon kateellinen tuosta Porin matista. Haaveilin sellaisesta, mutta emme mitoiltaan olisi saaneet sitä mitenkään tuohon keittiön nurkkaan. Voih.
Mukavia lämmittelyhetkiä teille sinne, kuulostaa hyvältä paikalta puuhastella!
Hei, kiitos. Pitääkin ehdottomasti tutustua!
joo, huomasin, että tuosta kamiinasta haihtuu lämpö nopeammin, mitä kuvittelin. Etenkin kun nuo varaavat kivimassatakat pöhisee niin pitkään ja kokemusta on nyt vaan niillä lämmittämisestä. Eivät toki ole verrattavissa toisiina. Vesikattila meillä onkin siinä päällä ollut. Hippi sen siihen laittoi (itse en tajunnut, että se liittyi jotenkin lämmitykseen. Luulin, että se aikoo jotain kokata..en ees kysellyt 😀 ) Mutta siis hyvä tietää. Meillä onkin vanha jättimäinen emalikattila, jota pidän kesäisin pihassa kukkapottina..ehkä sen voisi kaivaa tuohon tarkoitukseen.
Pitää nyt perehtyä tuon kamiina/hellan elämään (ennen kuin tulee kevät ja liian lämmin:), että saisi siihen jonkinlaisen otteen, vaikka sitä harvoin tarvii. Nyt se on ollut aika puljaamista. Kiitos siis kaikesta infosta!
PS. Kaiken huippuna tälläinen idioottipaljastus: Meiltä puuttuu vieläkin pelti keittiön muurista, koska ei olla löydetty sopivaa.. Ja lisäksi muurissa on liesituulettimelle varattu hormiaukko auki ja sieltä puhaltaa kylmä. Että aika Aku Ankka -touhua on tää mun keittiön lämmitys. Ööh, miksiköhän se on ainut kylmä huone ja lämpö haihtuu helposti…
Pitäisi taas käydä rakennustorilla ja peltisepällä.
Jeeeee!!!! Pönttis kuivui ja ollaan päästy tutustumaan sen lämmitysfilosofiaan. Mun säädettäväksi on jääny aamut opiskelun lomassa, eli ei työelämä vielä aiheuta lämmityspohdintoja tässä taloudessa. 🙂 Ootteko saanu tätsykän steariiniruusuja? Meille tuli joulutervehdyksenä. Että on käteviä! <3
JEEE! Pitää tulla pian käymään, että nään koko komeuden 🙂 Ja muutenkin! Onnea uudelle pönttikselle kovasti. Jännittää jo, minkä väriseksi sen laitatte.
Ja juu, ruusut on olleet kovassa käytössä, oli mieluinen joululahja! 🙂
Tuli ja vesi on kyllä niin hypnoottisia elementtejä! Meilläki puilla lämmitellää hellaa ja leivinuunia. Ja tietysti kiuas ja pata. Tosin pata on sellanen pissis, et välil joutuu komentammaa. 😀
Voi, oon kaikille leivinuuneista kateellinen!