Pyhien pelottava pimeä puoli

Kaupallinen yhteistyö: Amnestyn Suomen osasto

Eilisen uimahallireissun jälkeen manasimme naapurin äijän kanssa sunnuntain nihkeää tunnelmaa. Omassa niskassani hengitti maanantain työpäivä ja deadline, mutta ratissa istuva naapurin äijä sanoi inhonneensa sunnuntaita aina ja vasta hiljattain tajunneensa, miksi.

Hän sanoi aikoinaan kokeneensa olonsa niin turvattomaksi kauppojen ollessa kiinni ja katujen ollessa hiljaisia, että tuntee edelleen pyhäpäivinä selittämätöntä ahdistusta. Etenkin ne sunnuntait oli muutenkin pahoja ja silloin me ei päästy mihinkään pakoon. Ku yleensä oli aina helpompi mennä turvaan johonkin, missä oli ihmisiä ja valoja, vaikka kauppaan. Siellä ei voinu tapahtua mitään pahaa. Mutta sunnuntaisin ei päässy mihinkään sisälle, eikä oikein ollu ketään missään ja kaikki oli ihan pimeenä.

Istuimme parkkipaikalla tihkusateen pisaroidessa tuulilasiin ja takapenkillä nökötti neljä uimisen näännyttämää poikaa. Katsoin kirkkaasti valaistua markettia, johon olimme porukalla menossa ostamaan iloisille uimareille luvatut jäätelöt. Pienet kumpparit heiluivat malttamattomina penkkini selkänojaan valmiina spurttaamaan jäätelöaltaalle. Mää ainakin otan Daimin! Saadaanko me ite valita siellä kaupassa ihan mikkä jäätelöt vaan?!

Sydäntäni kylmäsi miettiessäni, millaisessa tilanteessa ja mielenmaisemassa pieni poika kiirehtii kauppaan päästäkseen turvaan, johonkin valoisaan, jossa on muita ihmisiä. Ettei mitään pahaa tapahtuisi, ettei meitä saataisi kiinni.

Ihan kamalaa. Myös turvatalot olivat jääneet naapurille hyvin mieleen ja siellä nähty logo, kilpikonna. Mää muistan, että mää kattoin sitä ja aattelin, että se niinkun suojaa kilvellään meitä. Sisäänkirjautumisen ajaksi oli hetkeksi päässyt veljen kanssa odottamaan leikkihuoneeseen, jossa oli paljon leluja, mutta kumpikaan ei halunnut aloittaa mitään leikkiä. Koska oli yö ja pakkaseen kiirehditty pakomatka painoi pienissä silmissä. Odotti vain, että pääsisi vihdoin sänkyyn nukkumaan äidin viereen, niin kuin turvatalossa oli aina päässyt. Ja tiesi saavansa nukkua ilman, että kukaan tulee hakkaamaan ovea tai hajottamaan postilaatikkoa, jossa ei lue nimeä.

Katsoin takapenkillämme istuvia pikkupoikia, jotka innoissaan odottavat joulua ja tohistelivat onnistunutta uimareissuamme sekä porukalla vietettyä leppoista sunnuntaita. Hassusta kypärämyssystä helotti Pikkuveljen punakat kasvot, joiden ainoa sunnuntaimurhe oli valinnanvaikeus pakastealtaan tarjontaa miettiessä.

Mietin kuulemaani, äitinsä sylissä yöhön karanneita väsyneitä poikia, jotka ovat ennen nopeaa lähtöä olleet peiton alla vierekkäin piilossa paiskomisen ääniä ja huutoa. Hiljaisuus oli kaikista pelottavinta, silloin ei tiennyt, onko jotain vielä pahempaa sattunut tai mitä seuraavaksi tapahtuu. Mietin lasta, joka huomaa äitinsä pukevan farkut, koska niistä ei saa revittyä otetta ja lasta joka pelkää äidin kuolevan. Opettelee päättäväisesti olemaan itkemättä, koska se ei auta mitään.

Pientä poikaa sängyllään toivomassa, jos kaikki vain voisivat yhdessä kuunnella Denver Dinosaurus -kasetin kappaleen, jonka ajaksi huuto loppuisi hetkeksi ja kaikki olisi hyvin. Yöpöydällä on poliisilta saatu tarra, jonka saamisen syytä on vaikea ymmärtää. Ikään kuin väsynyt pyjamapaitainen poika olisi palkittu reippaudesta poliisien tultua ovelle. Mää aina kattoin sitä tarraa ja mietin, miks ne anto sen mulle. Kun ei siitä ollu mitään apua, kun ne päästi sen lopulta aina takas. Ja aina se löysi meijät, vaikka me ei ikinä kerrottu meijän osotetta tai puhelinnumeroa kelleen. Aina se löysi.

Ja tavallaan löytää edelleenkin, tulee tummana muistona perässä tihkuiselle parkkikselle. Kaivaa aikuisen sisältä esiin pienen hätääntyneen pojan ja vaikuttaa arpena jossain lapsuuden lohkossa, jossa tottui pelkäämään suljettuja kauppoja ja sunnuntaita.

Kultaisella joululla ja pitkillä pyhillä on monissa perheissä synkkiä kääntöpuolia. Joulunpyhinä poliisien kotihälytyksissä on iso piikki ja turvakodeissa on ruuhkaa. Erityisen vaarallista aikaa pyhät ovat naisille, naisia pahoinpidellään paljon joulun aikaan.

Jospa joulun alla muistaisimme myös perhejoulujen synkistä varjopuolista kärsiviä ja joulukukkien ostelun sijaan tekisimme lahjoituksen, joka tukee tärkeiden palveluiden saatavuutta ja auttaa hädässä. Yksi Amnestyn tavoitteita väkivallan vastaisessa kamppailussa on kasvattaa turvakotiverkostoa. Turvakoteja ei ole tarpeeksi ja esimerkiksi viime vuonna 1905 ihmistä ei mahtunut turvakotiin, josta oli hakemassa apua.

Joka kolmas suomalainen nainen on kokenut elämänsä aikana väkivaltaa. Toiseen vanhempaan kohdistuva väkivalta on väkivaltaa myös väkivaltaa todistavaa lasta kohtaan.

Lahjoittamalla Amnestyn joulukeräykseen mahdollistaa Amnestyn määrätietoista työtä väkivallan ehkäisemiseksi sekä sinnikästä vuoropuhelua päättäjien kanssa, jotta lait suojelisivat naisia ja perheitä parhaalla mahdollisella tavalla. Tavoitteena on kerätä 25 000 euroa jouluun mennessä.

Amnestyn joulukeräykseen pääsee TÄSTÄ.

Naisiin kohdistuvan väkivallan on loputtava ja kaikkien väkivaltaa kokeneiden tulee saada apua, tukea ja oikeutta.

Joulurauhaa!

Kiitos Juhalle tarinansa jakamisesta.

Share

17 kommenttia

  1. Mm kirjoitti: Vastaa

    Itku tuli. Muistan pelon lapsena, vaikka turvakotiin saakka ei silloin koskaan lähdetty – muualle pakoon kyllä.
    Muistan pelon aikuisena, kun jouduin turvakotiin hakeutumaan puolison väkivaltaisuiden vuoksi. Pelkoon sekoittui silloin pettymyksen, vihan ja toivottomuuden lisäksi häpeää. Häpeää, josta päätin irroittautua heti alkuun, paras keino siihen oli avoimuus ja puhuminen.

    Juhlapyhät ovat monille rankkaa aikaa. Häpeä ja pelko ovat monissa perheissä läsnä. Asiasta on kuitenkin tärkeä puhua, jotta useampi uskaltaa hakea apua ja lähteä.

    Kiitos kun nostit aiheen esille.
    Ihanaa joulua teidän perheelle!

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Kiitos kokemuksiesi ja ajatuksiesi jakamisesta, ja ihan kamala kuulla lapsuudestasi!! <3

      Ihanaa joulun aikaa sinne ja kaikkea hyvää uuteen vuoteen!

  2. N.N. kirjoitti: Vastaa

    Kiitos, kun nostat tämän tärkeän asian esille, vaikka eihän tälläisiä kukaan haluaisi jouluna miettiä!!Tekstissä voi eläytyä pienen lapsen silmin kamalaan tilanteeseen, kiitos siis myös tarinansa kertoneelle! Tiedän mihin teen tänä vuonna joululahjoituksen.

    Hyvää joulua!

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Kiitos kommentistasi ja hienoa kuulla, että olet tekemässä joululahjoituksen <3 HYVÄÄ JOULUA SINNE MYÖS!

  3. Limppu kirjoitti: Vastaa

    Huh, olipa tärkeä aihe ja hieno teksti! On häpeällistä, ettei Suomessa saada turvakotiasiaa kuntoon.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Kiitos ja kyllä, samaa mieltä, turvakotiasia pitää saada kuntoon etenkin tilastojen ollessa Suomessa näin hälyttäviä! 🙁

  4. Pelkään vieläkin kirjoitti: Vastaa

    Asuimme niin pienessä kylässä keskellä korpea, että meillä ei pakopaikkaa koskaan ollut. Emmekä me lapset yksin pakoon jalkaisin olisi päässeetkään, kun äiti ei olisi lähtenyt kanssamme vaan se oli äiti, jota olisi pitänyt lähteä pakoon.

    En pelännyt sunnuntaita, pelkäsin jokaista iltaa.

    Toisaalta, minulla oli tapana juosta tulta päin, ei pois liekestä. Koulun luokkaretkeltä juoksin kotiin, koska pelkäsin että äiti on tehnyt itselleen jotain niin kuin hän taas edellisenä päivänä oli puukko kaulallaan uhannut. Olin kahdeksanvuotias. Itkin ja roikuin hänen yöpaidan helmassa.

    Äidin riehuessa olin aina vanhempien välissä veljeni kanssa, isän apuna. Siskoni lukkiutui huoneeseensa.

    Kukaan ei koskaan tullut apuun, vaikka asuimme rivitalossa jonka seinät olivat paperia.

    1. Heidi kirjoitti: Vastaa

      Olemme perinteisesti lahjoittaneet joulukorttien lähettämisen sijaan rahat hyväntekeväisyyteen. Tämä valikoitui kohteeksemme tänä jouluna. Kyseessä on kuitenkin äärimmäisen tärkeä asia. Ja hienoa, että ihmiset ovat valmiita jakamaan tarinansa.

      1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

        Hienoa Heidi kuulla, että olette mukana tässä tärkeässä keräyksessä!! <3
        Hyvää joulua teille!!

    2. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Kiitos kokemuksiesi jakamisesta,
      ihan kamalaa kuulla lapsuudestasi. 🙁 Sydäntäsärkevää kuulla myös, ettei kukaan puuttunut tilanteeseen, vaikka näkyi tai kuului muillekin. Kamalaa.

      Pitää kyllä aina muistaa puuttua, yrittää auttaa, jos vain voi!

      Hyvää joulua ja kaikkea hyvää sinne , joka tapauksessa <3

  5. EK kirjoitti: Vastaa

    Kiitos tästä muistutuksesta, että monille juhlapyhät eivät ole hyvää, lämmintä ja hellää.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Kiitos ja hyvää joulua <3

  6. Anomuumi2 kirjoitti: Vastaa

    Tämä oli hyvä kirjoitus, mutta minusta ei pitäisi erityisesti korostaa naisten kokemaa väkivaltaa, vaan puhua väkivallasta sinänsä. Itse väkivaltaisen äidin lapsena, minua on häirinnyt kovasti se, että Amnestyn kampanjassa, puhutaan vain naisten kokemasta väkivallasta.

    Väkivaltainen käytös ei ole sukupuolettunutta, yhtä hyvin naisella voi olla vaikeuksia hallita aggressiotaan. Mikäli nainen ei uskalla olla miestään kohtaan väkivaltainen, miehen fyysisen vahvuuden vuoksi, nainen, äiti voi kohdistaa väkivaltaisen käyttäytymisensä lapsiin.

    Uskon, että naisten käyttämä väkivalta on suurempi tabu kuin miesten, sitä hävetään ja siitä vaietaan vielä enemmän. Ja naisten, äitien, käyttämä henkinen väkivalta on varmasti lapselle yhtä rankka kasvualusta kuin miesten harjoittama fyysinen väkivalta.

    1. Hei Anomuumi2,

      kiitos tärkeästä palautteesta ja kokemuksesi jakamisesta! Kaikki väkivalta on aina väärin ja jokaisen väkivaltaa kokeneen pitää saada tukea, myötätuntoa ja oikeutta.

      Olemme Amnestyn Suomen osastossa tehneet naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista työtä vuodesta 2004 lähtien ja tämä työ on yksi prioriteeteistamme, sillä kyseessä on vakava ihmisoikeusongelma: Euroopan perusoikeusviraston tutkimuksen mukaan Suomi on yksi Euroopan vaarallisimmista maista juuri naisille. Joka kolmas suomalaisnaisista on kokenut väkivaltaa nykyisen tai entisen kumppaninsa taholta ja vuosittain ainakin 50 000 suomalaisnaista kokee seksuaalista väkivaltaa. Naisten näin isossa mittakaavassa kokema väkivalta ja se, että yhteiskunta ei riittävän tarmokkaasti torju sitä, ovat osoituksia naisiin kohdistuvasta rakenteellisesta syrjinnästä, johon haluamme puuttua. Siksi puhumme niin paljon nimenomaan naisten kohtaamasta väkivallasta.

      Tämän prioriteetin tarkoituksena ei missään tapauksessa ole vähätellä naisten tekemää väkivaltaa, vaan tavoittelemme työllämme väkivallatonta tulevaisuutta kaikille. Konkreettiset toimet, joihin esimerkiksi viranomaisten tulisi ryhtyä naisiin kohdistuvan väkivallan estämiseksi ja uhrien auttamiseksi, ovat samalla keinoja, joilla voidaan helpottaa kaikkien väkivallan uhrien asemaa. Tämä pätee myös vaatimiimme lainsäädäntömuutoksiin: ne edesauttavat kaikkia väkivallan uhreja saamaan oikeutta, sukupuolesta riippumatta.

      Hyvää joulua sinulle!

    2. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Hyvä pointti ja kiitos myös oman tarinasi jakamisesta!

      ja kyllä, ihan kaikkeen väkivaltaan tulee puuttua ja varmasti on niin, että naisten käyttämä väkivalta on tabu, vaikka on ihan yhtä vahingollista.

      Hyvää joulua sinne ja kaikkea hyvää <3

  7. Maininki kirjoitti: Vastaa

    Tärkeä postaus tärkeän asian puolesta ❤️

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Kiitos Maininki ja hyvää joulua!! <3

Vastaa käyttäjälle EK Peruuta vastaus

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.