*PIIP PIIP* Nähdäänkö lasillisella 5 min päästä? Voinko tulla teidän kuistille teelle? Tuu tänne jutulle, me istutaan täällä puutarhakeinussa. Joko teillä nukutaan? Haluuks siiderin? Hei pssst, ookse sää siellä, tuu tänne meidän kanssa! *PIIP PIIP* Nähdään min päästä. hei, kuka tuolta nyt tulee?
Talojen hiljentyessä ja valojen sammuessa, tapaamme usein pihassa vaihtelevilla kokoonpanoilla naapurin muijien kanssa. Joskus päivitetään tilannetta vartin verran. Joskus syvennytään aiheeseen toista tuntia. Otetaan sisältä pari vilttiä ja kynttilä. Palautetaan lainassa olleita kippoja ja kynsilakkoja. Lainataan maitotölkki ja vielä lasillinen. Tuo mullekin samalla joku viltti!
Joku on saapunut puutarhaan rankan työpäivän jälkeen, joku tulee kyyneleet silmissä suoraan sairaalasta. Joku kampeaa sohvalta haukotellen villatakissa ja pitkiksissä. Jollain on hihnassa pieni koira. Joku kriisaa, mahtuuko juhlamekko päälle ja ottaa lisää sipsejä. Jollain on neuvoa erittäin hyvä detox-kuuri, toisella lainata uusi mekko. Joku tulee ulos ovi pamahtaen, kun no meni niin hermot kaikkiin. – Joo, mää niin tiiän ton tunteen.
Kerrotaan ja kuunnellaan murheita. Välillä isoja suruja, välillä arkista napinaa ja kapinaa tiskien ja pyykkien välistä. Työstressejä, riitoja, remppaketutuksia ja saatuja sakkoja. Pitäiskö ostaa kuivuri? Hei, menisköhän noi saappaat teille? Tuntuu jo ihan syksyltä. Se helvetin seinä oli pakko lopulta levyttää. Kerrotaan lasten kertomia juttuja. Nauretaan. Koitetaan ratkaista isoja asioita usein päätymättä mihinkään ratkaisuun, kun joku vie aiheen lähikoululla alkavaan jumppaan tai huomiseen parturiin. Mitä mun kannattais mun tukalle tehdä? Usein mietitään lomasuunnitelmia, remppoja, vaatteita juhliin, meidän keittiön sisustusta, synttäritarjoiluja, päiväkotia, eskaria ja pitäisikö huomenna grillata taas. Mitäs te muuten viikonloppuna?
Välillä joku katsoo kelloa ja toteaa aamulla olevan duunipäivä, pitää kohta mennä.
Joskus joku pomppaa itkuhälyn piipatessa noni, tuli lähtö, hyvää yötä.
Pimenevissä illoissa tiskivuori on hetkessä muuttunut matalammaksi, maailma paremmaksi ja juhlamekko pienemmäksi.
Siili menee pihan poikki, portailla vilttien alla hiljennytään. Mää pelkään sitä. -No ei siilit mitään tee. Nysse on tuolla. Jonkun ei onneksi tarvi herätä huomenna ja mukissa on vielä jotain. Jäädäänkö me vielä hetkeksi. – ok.
Hyvää yötä! -Hyvää yötä.
Ihan parasta <3
Niin o! 🙂
Mä olen ihan kade tosta teijän yhteisöllisyydestä! Olis ihan huisia jos olis tommonen porukka ympärillä! 🙂
Ihanan kuulosta! Minuu niin harmittaa, kun en ole tältä kylältä löytänyt tuollaista muijaporukkaa, täällä tuntuvat eukot pelkäävän minua. (Olen ”kauhea, syntinen nainen. Ei ole miestä, ja joku kuuli että sillä on tatuointiki”) Ukkojen kanssa yleensä istutaan ja turistaan.
No ollaan kyllä onnekkaita. <3 <3 Todella hyviä muijia on kyllä ympärillä!
Ihan sattumaa tää ei kyllä oo. Muutimme parhaan ystäväni naapuriin, jota vasta päätä asui jo toinen kaverimme valmiiksi. Lisäksi samalla kadulla lähellä asui jo valmiiksi ystäväpariskunta ja lisäksi Hipin sisko asuu korttelin päässä. TOisen puolen naapureihin tutustuimme vasta muutettuamme ja kävi kyllä lottovoitto heidän kanssa, vietämme paljon aikaa yhdessä.
On apua, seuraa ja meininkiä lähellä! Aina voi lainata, mennä jutulle, auttaa, kutsua, grillata juoda lasit viiniä jne. ilman että tarvii muuta tehdä kun avata ovi. Etenkin kesällä, kun kaikki ovat pihoissaan ja lapset leikkivät ulkona, on ollut ihan mahtavaa hengailla ja lapsilla mukavaa yhdessä 🙂 Ja illalla puskissa suhisee, kun harpomme aitojen yli juttusille.
Ihanaa alkusyksyä sinne! Ehkä sun pitää ruveta bongaamaan teidän tieltä saman henkistä sakkia? 😉
No kuulostaa nyt kyllä todella nihkeeltä noitavainolta, mitä ihmettä!!? 🙁
Toivottavasti tilanne helpottuu ja löytyisi kavereita!