• Asikaine
  • Onko tulta?

    – Onks siulla tulta jossain?

    – Ei!

    – …

    – Ja vaikka oiskii, niin en anna!

    – Mitä, miks? Onks siulla sytkää?

    – Mää etin toissa iltana täällä tunnin tulta, ku mun piti lämmittää. Mulla meni TUNTI, että mää löysin yhen sytkän, kussää oot nyysiny kaikki tikut ja sytkät ja..

    Niin siulla siis on tulta?

    – On, mutta et saa!

    -??

    Ymmärräksää, kuinka ärsyttävää se on kummää yritän lämmittää täysin kylmää taloa täällä, lapset jäätyy täällä, kussää oot pölliny kaikki tulet itelles ja …

    – Joo, anteeks. Onko siulla sitä sytkää?

    -Joo, mutta mää en kerro sulle missä se on.

    -….

    – ÄLÄ KAIVA NIITÄ MUN TAKIN TASKUJA!!

    – No voitko nyt lainata sitä sytkää?

    -EN!

    – No sitte mie sytytän leivänpaahtimella!

    – !?!??!?!?

    – Mie otan tuosta leivänpaahtimesta tulta, jos sie et voi lainata miulle

    -Ei vittu!

    -…

    – Et muuten varmana ota..

    – Otan, mie otan leivänpaahtimesta tulta!!!

    -ET OTA!!!

    -Otan, mie sytytän leivänpaahtimella..

    -AAARAGHHAHHAAA..et ota sitä paahdintaa..

    Kekseliästä perjantaita kaikille!

    Lue myös:

    Sellasta miun hienoa ongelmanratkaisua

    Mitään ongelmaa

    Mitä te teitte? Ketä teitä oli? Oliko kivaa?

    Hipin kämppä

    Share
  • Asikaine
  • Marraskuisia merkintöjä

    -Kun tiedän anopin tulevan illalla, alan jo aamulla olla onnellinen.

    -Sen verran huolestettuva ikäkriisi tärähti päälle lapseni kiteytettyä mattovalintojeni olevan muinaisia ja surullisia, että oli pakko arvostaa hänen osuvaa ilmaisuaan ja antaa lasten valita matto olkkariimme.

    -Itseasiassa alan itsekin sanoa vintagea muinaiseksi. Muinaistakki. Muinaismatto. Muinaisvalaisin.

    -Itseäni voin sitten sanoa vintageksi.

    -Lapsillani on ihan hyvä sisustusmaku. Valitsivat sellaisen iloisen maton, koska myös meidän koti on iloinen!

    -Ensitreffit alttarilla -ohjelman Napakymppi-gate oli kyllä tämän syksyn kiinnostavin telsuspektaakkeli! Kaikessa sekoilussaan myös niin samaistuttava asioiden ja mökötyksen eskaloituminen! Kyllä itsekin olen tuhertanut itkua Koikkarin prisman Hesburgerissa Hipin vahingossa syötyä hampurilaiseni, ihan perus, ja aina muutenkin tuppaa lähtemään ihan hanskasta hommat. Mutta hääohjelmassa saatiin Napakympistä kokattua uskomaton kierre. En tiedä, oliko leikkaajan toimesta vai menikö homma ihan niin suoraviivaisesti ja mustavalkoisesti kerrasta solmuun, miltä se saatiin ruudussa näyttämään. Mutta tilanne kyllä piti monta viikkoa otteessaan, eikä ehkä vieläkään ihan selvinnyt, että mikä homma.

    -Pakko arvostaa Hipin harjaantunutta taitoa ravistaa takaisin maanpinnalle ja kyseenalaistaa esimerkiksi hamppari-issuen vakavuusaste, kun meikällä alkaa mennä ihan mustiin.

    -Jos ja kun tulee ero, kuka silloin ravistaa takaisin maanpinnalle, kun olen täristänyt itseni uskomattomaan Napakymppi-raivoon jostain kadonneesta hyllylevystä tai hampurilaisesta?

    -Talvi yllätti puutaloasukin tänäkin vuonna. Taas monta päivää ihmetellyt yllättävää jääkautta, että miten nyt tuntuukin niin erityisen kylmältä. Kunnes muistin, että TÄLLÄISTÄHÄN TÄMÄ ON! Tälläistä on asua kylmässä kodissa.

    -Onneksi saimme korjautettua yläkerran sähkövastuksilla toimivan takan juuri ennen kuin alkoi mennä miinuksille. Tavallaan oli tuoreessa muistissa takan termostaatin kosahtaminen viime _maaliskuussa_ ja aika hyvin muistin myös keväisen voitontanssini kaakelikaunokaisen ympärillä. Että kohta on kesä, enää ei tarvi korjata! En soita korjaajaa, ei tartte lämmittää, kohta on vappu, läl läl lälläl lää lää !!

    -Ihan kuin olisin nyt syksyllä joku ihan eri ihminen, jolla ei ole mitään muuta kiirettä ja säätöä ja ylimääräisiä kuluja ja nyt olisi jotenkin hirveän kiva ja helppo etsiä jotain hertsinpertterin sähkäriä, kun talvi hönkii nurkissa!!?! Että kiitos vain maaliskuiselle, tanssivalle minälleni, joka ei piittaa muista paskaakaan ja elää like there is no tomorrow and no next winter coming!

    -Harkitse vielä ilmalämpöpumppua.

    -En harkitse.

    -En edelleenkään halua puhkoa seiniä tai tehdä reikiä tapettiin.

    -Marraskuussakin voi vielä löytää sieniä!

    -Olemme ehkä viimeiset ihmiset muurin tällä puolen, jotka eivät ole vieläkään katsoneet Games Of Thronesia. Kyllä! Olemme kuitenkin yleensä yhdessä katsoneet suurimman osan isoista hittisarjoista Sopranoista Handmaids´s Taleihin. Ekalla muurisaagan katsomiskerralla Hippi lähti huoneesta ensimmäisen lohikäärmeen lehahdettua ruutuun ja nyt uusintayrityksellä pitkätukka nukahti jo ekan jakson aikana. Enkä itsekään ollut kovin innoissani kusipäitä vilisevästä ja lapsia listivästä larppijengistä. En kuitenkaan ihan usko sarjan suosion tulleen tyhjästä! Eli mikä homma? Mitä emme ymmärrä, alkaako imu kuudennen jakson kohdalla? Help us! Kohta alkaa jo olla paha FOMO!

    -Olen ottanut FOMO-ilmaisun käyttöön, mutta en ihan vielä tiedä, käytänkö uutta sanontaa oikein.

    -Ehkä lapseni kohta kertoo muinaisvintagelle, kuinka ilmaisua tulee käyttää oikein.

    -Toisaalta hän kutsuu edelleen MINUA jonneksi, joten ehkä kaveria ei voi vielä pitää luotettavana puhekonsulttina. Olen sata kertaa sanonut hänen olevan tuhat kertaa enemmän jonne, johon tyyppi vain nauraa räkänokkaisesti päin naamaa ja huutaa Äiti kato tonne, sää oot jonne!

    -Vittu mikä tyyppi! Mahtava! Ja nauru kuulostaa edelleen kuin rasiallinen helmiä leviäisi pitkin lattioita.

    -Lyhyt (noin kaksi kuukautta) on matka pikkupaaperosta reppuselkäiseksi koululaiseksi, joka lähtee yksin skuutilla kavereilleen ja vastaa välillä äidin huolestuneisiin puheluihin. No joo joo, mää tuun kohta!

    -Sydämeni särkyy aina vähän, kun hän lähtee ja heiluttaa ikkunan ohi huristellessa. Tulee ihan hirveä FOMO hänen elämästään.

    -Ihanaa, että olen jälleen päässyt lukemisen tahtiin! Olen lukenut jo nyt syksyllä monta hyvää kirjaa. Suosittelen esimerkiksi kirjoja Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta, Johannes Ekholm: Rakkaus niinku ja Sally Rooney: Keskusteluja ystävien kesken!

    -Vähemmän puhelimen kuopimista, enemmän sivujen kääntelyä!

    -Muista poikkeilla divareissa! Nytkin olen menossa hakemaan Knausgårdin seuraavaa osaa.

    -Elän aika monta päivää idolini lähettämällä työmeilillä, jossa luki Maiju on boss!

    -Lue aina välillä se meili, jos alat epäillä itseäsi. Älä ole muinais-Jonne, ole boss.

    -Parasta työpöydälläni ja musamaailmassa juuri nyt on tämä sykkivä biisi, joka korvissa on ihana pyöräillä huurteisessa maisemassa heräilevien ihmisten välissä kaarrellen:

    Ihanaa torstaita kaikille! Lämmitetään toisiamme!

    Lue myös:

    Millaista on asua kylmässä kodissa

    Kevätmuistiinpanot

    Vuoden ekat muistiinpanot

    Muutama muistiinpano syksylle

    Pikkunen muistilista

    Edelliset muistiinpanot

    Share