Perjantaina teimme työkavereideni kanssa yhdistetyn työ- ja nostalgiatripin Lahteen, mystisen Apulandian avajaisiin.
Avajaisiin Lahden Hennalan kasarmialueelle oli saapunut sadoittain sakkia: faneja sekä paljon ilahtuneita paikallisia. Perheitä, kaveriporukoita, pyhiinvaeltajia pidemmän matkan takaa. Jono oli edelleen lähes satametrinen, vaikka saavuimme vasta ilmaisten ämpäreiden loputtua. Kasarmialueen pihassa oli iloinen kyläjuhlan tunnelma, joka sisälle mennessä muuttui haikeaan ja ilahduttavaan nostalgiavyöryyn.
Entisen sotilasmusiikkimuseon tilalle avatussa Apulandiassa on kahvio, Apulanta-näyttely ja Apulannan reenis.
Näyttelytilaan on koottu läpileikkaus 25-vuotistaiteilijajuhlaansa viettävän bändin vuosista. Seinille on ripustettu muun muassa satoja fanikirjeitä, esiintymisvaatteita, kultalevyjä ja vanhoja soittimia.
Vaikka olenkin aikoinani fanittanut Apulantaa kunnolla ja muutama yhtyeen levyistä on muodostunut tiettyjen elämänvaiheideni surumielisiksi soundtrackeiksi, tuli näyttelyssä näkyvän ja kuuluvan ysäritripin aiheuttama uskomaton melankoliapuuska vähän yllärinä. Ensimmäistä puuskaa seurasi vielä keskivaikea vittu-mää-oon-vanha-jälkivyöry, jota ei voinut välttää ollessaan museotyyppisesti tutustumassa omaan nuoruuteensa vitriinilasin takaa. Mää muistan ton julkan! Meilläki oli just tollaset housut! Mun lapset ei oo ees nähny c-kasettia! Mulla on lapsia! VITTU MÄÄ OON VANHA, TÄYSIN MUSEO KOKO MUIJA! Vittu mun pitää lopettaa tää kiroilu, kummää oon siihenki jo ihan liian vanha!
Uskoisin kattavan näyttelyn kiinnostavan myös muita kuin yhtyeen faneja, todellakin! Koskettavan ja humoristisen näyttelyn huoneilmassa leijuu reeniksen katkun lisäksi vahva usko unelmiin, jota kaikkien olisi syytä käydä imppaamassa. Oman elämäni pöytälaatikkotaiteilijalle vitriinien parasta antia olivat Toni Wirtasen muistivihkoista kerätyt alkuperäiset sanoitukset, joissa biisejä on yliviivaamalla ja korjailemalla luonnosteltu. Joukossa näytti olevan myös julkaisematonta materiaalia.
Hämmentävää oli huomata, mitä piperrystä pääkoppani sekaisista laatikoista löytyy. Esiin putkahteli muistoja ja asioita, joita en edes tiennyt tallentaneeni. Mää muistan ton paidan! Miks mää muistan ton paidan niin hyvin? Mää muistan mun huoneen meijän porukoilla ja ton valokuvan Suosikissa.
Mitä ihmeen silppua pääni onkaan täynnä! Pollastani voi löytyä ihan mitä vaan, todella sekavaa! Sipe Santapukille tiedoksi: vanhojen kamojen ja vaatteiden säilyttäminen on vaarallista puuhaa. Unohtuneiden muistijälkien sekoittuessa nykyisyyteen, voi tapahtua jotain täysin arvaamatonta. Jos kohtaatte minut illalla Ylöjärvellä (esimerkiksi tennarilla) muovipussi kädessä sammarit jalassa ihmettelemässä, miksi Eastpakkini roikkuu taipeissa, tulkaa äkkiä auttamaan. (Ja jos on mainittavaa huulissani olevasta mustasta kajalista ilmaiskaa homma rakentavasti, sillä saatan syöksyä silmille tai vaihtoehtoisesti purskahtaa itkuun.)
Ihastuttava ja lahjakas kollegani Lotta oli ahkeroinut avajaisia yöhön asti, mutta jaksoi lämpimästi houstata tuhatpäistä yleisöä ja esitellä paikkoja. Onneksi olkoon Lotta, hienoa!
Pääsin onnittelemaan näyttelystä myös Toni Wirtasta kaatamalla punaviinit taiteilijan varpaille. Miksi, oi miksi minulle aina käy niin?
Tutustuimme myös rokkenrollielämän takahuoneeseen, jonne näköjään sinnekin trendikäs ystävämme Happy Joe on löytänyt tiensä! Bäkkärillä soiva ysärilista kirvoitti keskusteluja, jotka kaikki olivat jo kuulleet: Tehareita ylistetään, Yötä dissataan ja Neiti Groove soi päässä vielä seuraavanakin aamuna. Pitäisi joskus keksiä jotain uutta.
Kuten huumoria! Sehän meiltä onnistuu.
Olipa hauska ja nostalginen reissu! Kiitos kaikille osallisille. Suosittelen poikkeamaan Apulandiassa kahvilla ja tutustumassa näyttelyyn! Myös vanha kasarmialue vanhoine tiilirakennuksineen on näkemisen arvoinen. Kompostorejakin on myynnissä. On kaikkea. Menkää sinne!
Osoitteessa Helsingintie 199A sijaitseva Apulandia on avoinna perjantaisin klo 11-18, lauantaisin klo 10-17 ja sunnuntaisin 12-17.
Jos ei heti pääse lähtemään, Soundin hienolta videolta pääsee jo kurkkaamaan Apulandiaan:
Iloista alkanutta viikkoa kaikille ja ONNEA vielä APULANNALLE JA APULANTA CREWLLE!
Minä haluan sinut tänne
Missä poliisi on ystävämme
Ja ne sanoo sinä et ole yksin
Ja ne sanoo ja ne sanoo niin
Piiskaa hei beibi anna mulle
Piiskaa hei beibi anna mulle
Piiskaa hei beibi teethän mulle niin
Sitä samaa minun radio soittaa
Kuinka lopultakin elämä voittaa
Jane sanoo sinä olet kauhein
Ja ne sanoo ja ne sanoo niin
Piiskaa hei beibi anna mulle
Piiskaa hei beibi anna mulle
Piiskaa hei beibi teethän mulle niin
Ei oven takana sinua odota
Iloinen ystävä kädessään kukkia
Ei oven takana sinua odota
Lämmintä syliä ilman nauloja
– Apulanta, Anna mulle piiskaa
Yhtään et oo vanha, enkä oo mäkään 😀
Apis ja Tehis on mun teinivuosien ykkössoundtrack, edelleen luukutan niitä kun tulee ikäkriisi ja vanhuusvitutus.
Mulla loppu Apulannan himofanitus Hiekka-levyyn ja siihen ku Tuukka lähti, mut muutaman festarikeikan oon niidenkin vuosien jälkeen käynyt katsomassa ja onhan ne vaan kovia!
Muistan miten iskä joskus keskeytti mun levynkuuntelusession paukkaamalla huoneeseen brassailemaan ”ajattomalla” musiikkimaullaan ja näsäviisastelemaan et ”luuletko et kukaan enää kymmenen vuoden päästä edes muistaa tommosta apupaska-bändiä?!”. Mites nyt suu pannaan, niin! 😀
—-
Asiasta nakkiin, mä en voi ymmärtää etten muka tunne/tiedä sua Ylöjärveltä ollenkaan, vaikka ollaan melkein samaa ikäluokkaa ja oot selkeesti aivan huippumuija! Ehkä se ei ookaan ihan niin pieni tuppukylä kun sitä joskus luuli. (On se!) 😀
Ei prkl, nyt mulla alkoi välittömästi soida päässä Keltainen toukokuu, vaikken ole sitäkään ikinä fanittanut. Voihan nuoruus ja ysäri!