Mikä bloggaajissa ärsyttää?

Viime vuonna olin paneelikeskustelijana Elävän Kirjallisuuden Festivaaleilla. Miltä musta tuntuu? -paneelissa oli aiheena elämän dokumentaatio. Onko se esittelyä vai esittämistä? Lisäksi pohdittiin, mitä käy suurille tunteille somessa. Itsellenihän koko paneelikeskustelu kävi niin suuresti tunteisiin, että purskahdin itkuun yleisön edessä. Perus.

Alkuun ajattelin itkukohtauksen johtuneen edellisillan Iskelmä Gaalan jatkoista, mutta myöhemmin tilannetta mietittyäni saatoin myös vähän romahtaa paineen alla jouduttuani puolustelemaan blogikirjoitteluani. Some-keskustelu pyöri topakasti blogien ja bloggaajien ympärillä. Itse jännästi olin kutsutuista keskustelijoista ainoa, jolla oli kokemuksia blogin kirjoittamisesta. (Muut keskustelijat olivat dokumentaristi Mina Laamo,  joka on mm. tehnyt bloggaajia seuraavan dokumenttielokuvan Matka minuksi ja kirjallisuuden tutkija Maria Mäkelä, joka sanoi, ettei seuraa blogeja sekä mediakulttuurin tutkija Mikko Hautakangas.).

Välillä kuuntelin kanssapanelistien mutu-heittoja esimerkiksi kiinnostavista postausaiheista, joita korjailinkin, sillä pari vuotta kävijäkäppyröitä tutkineena osaa jo sanoa mutujen sijaan numerofaktaa vaikka kodinhoitohuoneen kaappien kiinnostavuudesta.

Koin ilmapiirin vähän kielteisenä ja lopulta kantapäähäni kärjistyi kirjallisuuden tutkijan heitto ”ällöttävästä selfhelp- kirjoittelusta” sekä blogikirjoituksia positiiviseen sävyyn kommentoivista ja jakavista ihmisistä vielä ”ällöttävämpänä ilmiönä”.

Jep, tiedostan kirjoitteluni olevan taattua selfhelppi-coehlo-shittiä, vaikka kuinka kuorruttaisin havaintojani läpillä, rikkinäisillä vaatteilla tai kaunokirjallisilla lahjoillani. Ei se haittaa, vaikka ei vastaa puhelimeen, suurin niistä on rakkaus läpälää. Vain vaaleanpunaisilla silmälaseilla näkee tiskivuoren yli, mikä oikeasti merkitsee länkytilää. Ja huomenna sama setti eri näkökulmasta.

Mutta tulen kirjoittelusta sekä ällöttävistä positiivisista lukijoista ja kommenteista niin hyvälle mielelle. Puhumattakaan itsesuggestion ja positiivisen ajattelun suuresta voimasta.

Paneeliskeskustelussa tuli juu kovaakin kyytiä, joka oli keskustelun parasta antia. Lisäksi paneelissa pohdittiin, miksi monet bloggaajat eivät suostu mediatutkimuksiin, haastatteluihin tai esimerkiksi dokkariin kuvattavaksi. Vaikka muuten sama sakki on tyrkyllä koko ajan. Muistan sanoneeni silloin jutulla olevan eri leikkaaja puikoissa, täysin eri asia.

Paneelin jälkeen mietin pitkään, mikä bloggaajissa ja blogeissa tuntuu herättävän tunteita niin kovasti. Kysymykseen kun keskustelussamme ei oikein tullut konkreettista vastausta. Miksi itsekin tunsin oloni niin puolustelevaksi, vaikka seison tukevassa slaavikyykyssä blogini ja tekemisteni takana. Että kirjota vittu itte paremmi!

Myös aikoinani kerrottuani blogin aloittamisaikeistani, ystävä teilasi suorilta. Et kai! Se on niin noloo! Kaikilla on blogi ja ja…älä perusta! Yllätyin reaktiosta. En ollut edes ehtinyt kertoa, kuinka nolon blogin ajattelin kyhätä pystyyn. Ilmeisesti blogi kuin blogi herätti äärimmäistä myötähäpeää ystävässäni, joka hetken keskustelun jälkeen tuntui kuitenkin seuraavan useampaa blogia. Vaikka ärsyttää.

Onneksi sain myös kannustusta. Ystävä jopa istui puolestani koneelle. Eiku nyt perustetaan se blogi ja mie voin piirtää siulle sen leiskan siihen.. Positiivista palautetta tuli ystävien lisäksi pian myös yllättäviltä tahoilta, kuten vaikka Hipin futiskaverilta, naapurin äijältä ja anopin ystävältä. Se on kylä niin hauska se sun blogi! Mää aina nauran ihan kamalasti!

Blogistani oli heti alkuun jo paljon iloa itselleni. Hauska harrastus, mukavaa vastapainoa äitiyslomalle. Sain kirjoittamiseeni ryhtiä ja kanavan. Juuri vilpittömän innostukseni takia ristiriistainen ja negatiivinen asenne tulikin niin silmille ja harmitti. Ihan omassa some- ja kaverikuplassakin leijaili mielipiteitä uudesta harrastuksestani.

Wannabe-toimittajia, wannabe-valokuvaajia, wannabe-kirjailijoita, wannabe-julkkuja, piilomainostajia, jopa wannabe-medioita. Miksi siellä Marja Hintikassakin pitää olla bloggaaja pilaamassa? Siellä juhlissa oli yks bloggaaja, joka sielläkin sanoi, että sillä on se blogi, miksi sen piti jauhaa siitä siellä! Ei kutsuta niitä bloggaajia tänne, ku ei niistä ole mitään hyötyä. Mää en ikinä lue sitä sun blogia, kun mää en yhtään tykkää mistään blogeista! Et kai sää tosissas saa jotain rahaakin siitä sun, no siitä sun blogista. Eihän se oo sun oikee työ.

OK.

Mammabloggaajat vasta sakkaa ovatkin ja niitä ei lue kukaan. Paitsi ihan helvetin moni, (jos käppyrää katsoo). Mutta lukematta paskaa kaikki!

Ehkä bloggaaminen on monien mielestä, ainakin omassa ikäluokassani, ammattina niin häilyvää touhua, että siihen siksi suhtaudutaan vähätellen. Ennakkoasenteet saattavat johtua myös siitä, kun olisi vaan niin hirveän kiva, ettei kukaan tekisi itsestään numeroa, kopisuttelisi uusilla kengillään tai laittaisi itsestään kivaa kuvaa esille. Koska ei ole voittanut ampumahiihtoa, vaan on vittu saanut uuden lippalakin, jota sitäkään ei ole maksanut itse. Kuinka ärsyttävää!

Pahinta kaikessa anteeks-että-mää-oon-olemassa-olemisessa on se, että myös monet tapaamani bloggaajat (niin huvikseen kuin myös ammatikseenkin kirjoittavat) kertovat blogistaan tai työstään vähän shadysti. No mää vähän kirjoittelen. Mulla on se sellanen blogi vaan. Vähän sellane mammablogi.. Että ei täällä vakan alla ole mitään nähtävää.

Mittee vittee?

Usein tekisi mieli läimästä arvon kollegoja perseelle, että nyt rintaa rottingille. Pam! Monta yötä ja päivää olet kirjoitellut, kantanut kameraa ja kiristänyt anoppia ja pakottanut naapureita osallistumaan arvontaan, jos kukaan muu ei meinaa. Ja kysyttäessä vilkuillaan kattoon, niin se sellane blogi... Itsekin olen sortunut samaan.

Voi kun kaikki voisimme olla ylpeitä tekemisistämme ja harrastuksistamme, asioista joista innostumme. Enemmän hyvää meininkiä! Enemmän Hieno vessanpeili-selfie sulla siellä hei! Unohtunu se pikkuhousun suoja tuonne sun taakse lattialle, mutta sattuuhan näitä hei!  Voi kun kaikki omaa blogiaan empivät ryhtyisivät tuumasta toimeen ilman dissaamisen pelkoa, ties mitä hauskoja ja sekopäisiä blogi-ideoita ja pastareseptejä tyypit päässään vielä panttaavat. Päästäkää ne ulos!

Vaikka on miltei mahdotonta olla seuraamatta blogeja, jotka syystä tai toisesta kamalasti ärsyttävät, on sekin hämmentävä vaihtoehto yleensä olemassa.

Ei muuta. Moro!

Seuraa Asikaista Facebookissa! NII!

Share

42 kommenttia

  1. Valeäiti kirjoitti: Vastaa

    ”Mutta lukematta paskaa kaikki!”

    Ah. Kiitän! You go slaavikyykky you!

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      YO!

  2. Satu kirjoitti: Vastaa

    I lav juu 😀

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      <3

  3. EdithBiatch kirjoitti: Vastaa

    Morje Asikaine,

    Sää sen sanoit. Sun näkökulma tähän asiaan pisti taas homman ns. kontekstiin. Mä ajattelin leikkiä ajatusleikkiä ja tuupata toki aiheellisen kriittisyyden vähän eri kontekstiin. Otetaan esimerkeiksi mikä tahansa suurehko yritys, pikkukunta tai paikallisaviisi. Niistä jokainen tuottaa erilaisilla maailmankatsomuksilla ja kirjallisilla avuilla varustetuilla kokoonpanoilla erilaisia blogeja ja kolumneja eetteriin.

    Siispä kuka panelisti ryhtyy ensimmäisenä kyseenalaistamaan kotimaisen lentoyhtiön matkustamoräyskän julkkis- tai poliitikkokolumnistin motiivit ja ammattitaidon kirjoittajana? Kenet kirjoittaja pyrkii tavoittamaan ja millä sisällöillä? Kenties 22. vuosittaista pariskuntamatkaansa aloittavat, jälleen lomailevat Horttanaiset nousun aikana tai pienissä nousuissa saavat innon investoida arktiseen Helsinkiin ja metsien maan voimalliseen innovaatio-osaamiseen.

    Tai kuka haluaa käyttää puheenvuoronsa ottaakseen esiin etteivät keski-iän kirkkaasti ohittaneen kunnanjohtajan kuukausittaiset blogitervehdykset kunnan talouden tunnusluvuista tavoita edes omaa organisaatiota saati kunnan palveluja laajasti tuntevaa tai ainakin laajasti käyttävää kotiäitiä lähiössä. Toisaalta kyllähän vuosikatteen ja velkaantumisasteen avulla saa viritettyä mukavan hetken laulun ruuhkabussissa karjuvalle lapselleen.

    Tai kuka akateemikko antaisi tulla täyslaidallisen kotoisen Tamperelaisen päätoimituksen sekoiluista, joihin on liittynyt lievää kotikutoisuutta, nurkkakuntaisuutta, noh vähän supisuomalaista sisäsiittoisuuttakin, niin aiheiden kuin tulkintojenkin suhteen. Kuka ruoskisi paneelissa näitä parkoja?!

    Elämä nyt tuntuu kiinnostavan ja koskettavan monia ja siksi bloggaajien kriittisen tarkastelun ohella ehkä kiinnostavampaa onkin tutustua lukijakuntaan ja siihen mitä kukin blogeista saa. Mulle Asikaine tarjoaa vertaistukea näennäisesti samankaltaisessa elämäntilanteessa, jossa yhdistyy tasapainoilu luomisen tuskan ja järkevän työn välillä, paikan etsiminen kolmekymppisenä vaan ei keski-ikäisenä perheellisenä naisihmisenä yhteiskunnassa, ystävyyssuhteiden merkitys ja sitten tietenkin creepyt yksityiskohdat -osastolta tamperelais-savolainen parisuhde, Nekala ja ikuinen rakkaus Manseen.

    Objektiivisemmin Asikaine erottuu joukosta ja siten myös puolustaa paikkaansa blogosfäärissä mm. indiemeiningeillä (kukaan mitään awards-postauksia lukisikaan) ja jotenkin edes blogin teemaan liittyvillä kohtuullisen vähillä kaupallisilla yhteistyösisällöillä.

    Kiitos kun kirjoitat!

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Kiitos rakentavasta ja tyhjentävästä kommentistasi!! Ja juu..kyllä se tuntuu aina olevan juurikin tuo / tämä suppea blogijoukko (juurikin lifestyle/muoti/mamma tms blogit), jotka eniten tuntuu ärsyttävän…ei muut!? tai niistä ei vaan jaksa jauhaa.

      Ja tosiaan, kuten totesin, tähän oli vaan nostettu omasta näkökulmastani näitä ikävähköjä (=omaan nilkkaan osuneita kommentteja) vaikka puolentoista tunnin keskustelussa oli toki muitakin mielipiteitä ja pointteja koko porukalla!

      Ja ah hah haa, on kyllä mahtava kuulla näitä creepyjä samoja juttuja, ihan parasta!
      Ja kiitos lukemisesta ja palautteesta <3 Se on niin tärkeetä! <3

  4. Buuhuu kirjoitti: Vastaa

    Hei Asikaine, et sä oo oikeesti sitä selfhelp-coelho-shitti-seurakuntaa. No worries. Mun täytyy myöntää että seurailen paria tämäntyyppistä blogia ja saan jotain outoo nautintoa niiden inholukemisesta. Toisinaan. Sun ilmaisu on todella kaukana siitä meiningistä, jossa jokatoisessa postauksessa herätään elämän ainutkertaisuuteen ja pieniin iloihin, ja jokatoisessa vihjataan kuinka kamalan vaikeaa kaikki on, kunnes taas uusi design-mekko tai takki piristää päivän. Se järkyttävä pinnallisuuden, materialismin ja oikeissa piireissä liikkumisen kiilto vuoroteltuna coelhomaisten havahtumisien kanssa on ainakin mulle se, josta tulee naurettavan feikki vaikutelma. Sun blogissa ei oo tätä. Ei tarvi hävetä. Sä kerrot koskettavasti niistä rakkaudenpuuskista mitä lapset ja hippi sinussa herättää. Välillä saa olla ällölälly ja sentimentaalinenkin. Sellasii me ihmiset ollaan. Olennaista sun blogissa on se, että se ei tunnu feikiltä.

    1. Sammoo mieltä kirjoitti: Vastaa

      Hyvin sanottu! Agreed

      1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

        Jeh!

    2. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Kiitos kommentistasi, ihana kuulla, että rakkaudenpuuskat tulevat läpi 🙂
      Mutta kyllä vähän coelhoakin täällä tulee ja se on ihan hyvä se!!! Pidän siitä kiinni 😀

  5. Helmi kirjoitti: Vastaa

    Ensinnäkin, ihan superhieno kuva, mikä asenne!
    Ja sit, miten hyvä teksti. Kiinnostava.

    Luulen, että kaiken ytimessä on ajatus että blogin pitäminen on liian helppoa, mutta en ole vaan ikinä tajunnut että verrattuna mihin? Johonkin toiseen työhön tai harrastukseen? Mutta miksi se on juuri se mitä aina verrataan? Kyllä kaupankassan työ on helpompaa kuin aivokirurgin tai kirjailijan työ kuin sairaanhoitajan tai ratikkakuskin kuin poliisin. Mutta eihän sillä ole mitään merkitystä. Joten ehkäpä siinä on jokin kateus sitten. Ainahan se. Ja siinä palataan sitten just tohon että kirjota vittu ite.
    Toki on laadukkaampia, ammattimaisempia, blogeja kuin toiset mutta niille toisillekin on varmasti lukijoita, vaikka sitten vaan paras kaveri ja mummu. Mutta mitään noloa ei blogin kirjoittamisessa kyllä ole. Piste. Eikä kenenkäään ole pakko lukea niistä yhtään.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Joo, olen myös kuullut tai lukenut, että helppous on se juttu, miksi blogia ei ammattina arvostettaisi. Mutta jos ammatikseen bloggaa, kyllä siinä jotain taitoja tai ainakin aikaa tarvii, niin kuin monissa muissakin duuneissa. Ja juurikin tuo, että mihin verrattuna! Miksi pitää verrata johonkin, ei nyt muutenkaan eri alojen vaikeusasteita voi oikein verrata. Jollekin voi olla rakennustelineiden rakentaminen mahdotonta, toiselle huvia.

      Ja lempparipointtini bloggaamisessa on se, että lähes kaikki halukkaan voivat aloittaa oman blogin. Tietokone ja nettiyhteys ja siitä vaan hommiin, ei ole kenenkään yksinoikeus tai asema, johon vaan on päässyt helppoilemaan.

      Ja jos harrastukseen bloggailee, niin sittenhän riman ja aihepiirin voi itse asettaa, mihin haluaa. Opetella ja kokeilla ja kirjoitella omaksi huvikseen, ketä se haittaa. Juuri tämä: Kenenkään ei ole pakko lukea. Ei kukaan hypi seinille toisen tanhuharrastuksestakaan!? Miksi bloggaaminen herättää tunteita.

  6. Lara/Kupla kirjoitti: Vastaa

    Sää sen sanoit, justiinsa! Kou kööl 😀

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      JEe!

  7. H kirjoitti: Vastaa

    Kahden sekunnin syväanalyysini (tietyn) blogikulttuurin dissaamisesta on misogynia. Elämäntapa- ja mammablogit ovat naisten kirjoittamia naisille. Puhutaan tunteista, vaatteista ja naamoista eikä oikeista asioista, niin kuin vaikka talvisodasta tai polttomoottoreista. Olen tutkija, joka bloggaa tutkimusaiheestaan, mutta se ei olekaan oikeestaan bloggaamista vaan tiedeviestintää. Kun kerron blogistani kollegat yleensä kutistuvat pari senttiä ja puhisevat ”ai sää jaksat, kyllä munkin pitäis” (paitsi vanhemmat miespuoliset proffat, ne pitää tietysti sitä hömpötyksenä, mutta enivei). Ja mun blogia ei muuten lue _kukaan_, mikä lisännee sen hyväksyttävyyttä. Blogeja on verkko täynnä, mutta kun puhutaan bloggareista puhutaan nuorista naisista. Ne muut blogin pitäjät, jotka kirjoittavat vaikka ulkopolitiikasta, taloudesta tai urheilusta, ovat ihmisiä, jotka sattuvat pitämään blogia, eivät bloggaajia. Eivätkä ne tosiaan edes bloggaa vaan viestivät. Ennen lifestyle-blogeja haukuttiin naistenlehtiä, sitä ennen romaaneja, sitä ennen en tiedä mitä, mutta jotain, kirkonpihalla juoruilua vaikka. Aina kun nainen puhuu/kirjoittaa itsestään, tai no, puhuu/kirjoittaa ylipäätään, on se epäilyttävää ja tuomittavaa ja vähintään nyt tyhjänpäiväistä.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Niin, varmasti tuo naistenlehtivertaus on osuva lifestyle-blogeihin, mutta en ole havainnut, että toimittajien ammattiin suhtauduttaisiin kuitenkaan niin vähättelevästi..hmm…

      Ja tuosta kun mainitset miespuolisten kollegojesi asenteesta, niin itse olen itseasiassa saanut miespuolisilta kollegoiltani ja ystäviltä ja ihan tuntemattomiltakin herroilta vain positiivisia reaktioita. Suoraviivaisia kysymyksiä, miten homma toimii ja kuka maksaa ja mitä jne jne, mitkä on luvut. Sekä mukavaa palautetta: luin sillon ja sillon ja tykkäsin ja olipas hyvä juttu se ja se. Heiltä ei ole tullut yhtään hömpöttämiseen viittaavaa silmien pyöräytystäkään. Hmm?

  8. Tsubu kirjoitti: Vastaa

    Sie oot ihana muija. Ja tää siun blogi on hyvä (en jaksa kiinnostua muista, olen sillä tavalla aikaa ja itseäni säästävä). Ja kaikkien meidän pitää hyväksyä ”bloggaaja” sairaanhoitajien, putkimiesten ja kaupankassojen sekaan ammattia kuvaavaaksi sanaksi. Ihana nykyaika.❤

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      No ihana positiivinen sinä! <3 <3

  9. Kuule, ihan samoja ns. keloja – väli-haha – ollut ja paljon. Oot ihana <3

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Tälläne kela! Nyt Bali-kela yo!

  10. Juliaihminen kirjoitti: Vastaa

    Ei hitto miten ankeaa ja hedelmätöntä shaibulaa tossa paneelissa onkaan ripuloitu. Kuulostaa semmoselta vanhoilliselta ”en kestä että maailma muuttuu” -paniikilta. Itse vanhana mediatutkijana häpeän tuollaisten epäanalyyttisten puheenvuorojen puolesta!

    Sitä voi vastustaa autoja ja kaivata hevoskärryjä tai luddiittina polttaa tehtaita, mutta niin se vain on, että maailma muuttuu eskoseni, ja jopa tutkijan on se hyväksyttävä.

    Onneksi olit puolustamassa meidän (mamma)bloggaajien kunniaa. Hyvä Asikaine!!!

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Niin, tosiaan, kuten jo mainitsin jossain kommentissa, niin tuohon keskusteluun (puolitoista tuntia) sisältyi myös paljon muuta ja muita näkökulmia ja hyviä hetkiä. Tässä vaan katkerana mainitsin nuo omaan nilkkaan kolahtaneet ikävämmät kommentit, jotka olivat vain pieni osa pitkää keskustelua! Nostin juurikin ne tähän. Paneelin mediatutkija pysyi kyllä koko keskustelun ajan erittäin analyyttisenä, don´t worry!!

  11. anna-liisa kirjoitti: Vastaa

    Ei liity postaukseesi, mutta supertärkeää: http://www.voice.fi/ilmiot/pus-pus-tanaan-on-kansainvalinen-pussaa-punapaata-paiva-74582

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Mahtavaa!

      Meillä tosin on joka päivä pussa punapäätä -päivä 😀

  12. Ällösöpö kommentti vaaleanpunaisten lasien läpi kirjoitti: Vastaa

    Niinhän se usein on että dissataan melkein kaikkea uutta omaa juttua mitä nuoret naiset (tai vähän vanhemmatkin) tekee tosissaan. Ei ole tärkeää ja merkityksellistä, on hössötystä.

    Kissan on nostettava häntänsä siis itse, kuten Asikaine tässä kirjoituksessa tekeekin.

    Parahin Asikaine! Kiitos taas yhdestä ajatuksia herättävästä ja koskettavasta tekstistä! Tämän blogi on päivieni ilo. Jos blogisi seuraaminen on antoisaa tällaisellekin täysin eri elämänvaiheessa ja -tilanteessa olevalle sudeetti-eteläsavolaiselle, niin eikö se olekin osoitus tekstin laadusta, kirjoittajan taidosta ja ajatusten Tonavan yleispätevyydestä? Monipuolista, hauskaa luettavaa.

    -Johanna

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Parahin ällösöpöilijä! Kiitos ihanasta kommentistasi, nämä kommentit ovat päivieni ilo 😀 Tulee niin hyvä mieli näistä!!

      Niin, voisiko se olla tuo, että on hössötystä ja että enemmistö perinteisistä lifestyle- bloggaajista on tällä hetkellä nuoria naisia?

  13. ** kirjoitti: Vastaa

    Hesarissa tänään kirjoitettiin, kuinka viisauteen olennaisesti kuuluu taito nähdä asiat muustakin kuin omasta näkökulmasta. Paneeliin olisi kenties kaivattu mukaan vähän lisää viisautta?

    Kiitos inspiroivasta blogista.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      No toki nyt itse tähän tekstiin nostin esille nämä omaan nilkkaani kolahtaneet maininnat, jotka tosiaan oli vain osa keskustelusta. kyllä siellä puolentoista tunnin keskustelussa käsiteltiin aihetta myös muista näkökulmista ja tämä ei ollut koko keskustelun sävy.
      Mutta minähän voin täällä kertoa tälläisen oman suppean näkökulman, koska mulla on tämä blogi ja muilla keskustelijoilla ei 😀 😀

  14. Jenniuu kirjoitti: Vastaa

    Apua. Ulkosuomalaisena olen autuaan tietämätön tälläisistä dissausajatuksista ja meiningeistä. Miten ankean suppeaa katselua maailmasta.

    Itse kovin ihailen sua ja sun blogia ja monen muunkin. Haaveilen, että ehkä joskus joku päivä osaan itsellenikin raivata enemmän aikaa kirjoittamiselle ja te kaikki upeat bloggaajat olette kyllä suurimpina innoittajina.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Kiitos ihanasta kommentista ja lukemisesta!JEE!

      Niin, voisikohan tässä olla jotain suomalaista ” ei tehä tästä ny numeroo -mentaliteettia?”

      Itsekin olen ehkä huomannut ulkomaalaisten ystävieni suhtautuneen eri tavalla, vaikka toki ovat nauraneet, että ahaa COOL, sulla on blogi. Mutta se on ollut sellaista perinteistä mun touhuille myhäilyä enemmän kuin bloggaamiselle naureskelua 😀

  15. Mia K. kirjoitti: Vastaa

    Rehellisyyden nimissä: en ymmärrä noita ”panelisteja”? Jos suurin osa kansalaisista/ihmisistä lukee, tykkää, seuraa…! Mitä väliä, ja keneltä se on Pois?! Heiltäkö.. 🙂 Täällä tarvittaisiin enemmän hyväksyvää ilmapiiriä kaikelle ns erilaisuudelle, koska: jumalauta me Ollaan Erilaisia Kaikki! Ziisus 😉

    Olen ite tämän tammikuun aikana keräämässä eräänlaisia ryhmä”läisiä”, jossa käydään läpi juuri mm hyväksyntää, aloittaen omasta itsestä ja sitä kautta vallitsevaan maailmaan! Heh, aika ”pieni” aihealue?! Mutta, haluan työni puolesta tuoda hyvää ja rikkoa totuttuja kaavoja! Olisi jo korkea aika ♡

    Eräs tamperelainen Enni Ylenius julkaisi nyt juuri kirjan: Näkijän tarina. Suosittelen lämpimästi. Meitä on paljon, ja siinä on kanssa aihe, jota turhaan piilotellaan tai mystifioidaan. Mulla on tapaaminen Ennin kanssa ensi viikolla, ja toivon saavani hänet mukaan tähän ryhmäjuttuun jollain tavalla ☆

    Oot aito, ihana, ja lämmin ja suora! Niitä EI OLE KOSKAAN LIIKAA. ♡
    KIITOS!
    Ps. Laitanpa uudet sivunikin tänne jos kiinnostelee… http://www.miakuusisto.fi

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      niin, kuten aikaisemmin tuolla sanoinkin, tämä oli vain suppea näkemys kommenteista, joista itse olin näreissäni! Koko keskustelussa kyllä käytiin myös muita näkökulmia, eikä tuo ollut mikään kaikkien muiden panelistien linja. Toivottavasti postaus ei kovasti vääristänyt tätä vaikka täysin VAIN omasta näkökulmastani kirjoitin..

      Kiitos kirjavinkistä, pitää tsekata sekä kirjaa että sivustoasi!

  16. Tampereeltameinaa kirjoitti: Vastaa

    Heiii Asikaine! Oon ite reilu parikymppinen ja lapseton ja tällä hetkellä koditon, koska oon reissussa pitkinpoikin aasiaa. Mut sun blogia tykkään lukee ihan kauheeeeesti ihan täälläkin, kun aikaa internetin äärestä löytyy joskus! Et ei me kaikki mitää mammoi olla, sulta löytyy nii hyvää läppää ja pilkettä silmäkulmasta, että huhhuh! Ja se on tosi ikävää, et toisilla on laput silmillä, tai on nii ennakkoluulosta sakkia, ettei meinaa uskaltaa kurkistaa sinne, missä iso osa kansasta jakaa omia luovia kirjallisia tuotoksiaan. Vois sanoo et vähän on wanhanaikasta sakkia.
    Mut asiasta kukkaruukkuun: koska oon tosi ankeen laiska kommentoija, nii ois kiva jos sais semmosen sydäntykkäysnapin, niinku lilyssä oli aikanaa, et vois ilmasta et olipa hiton hyvä teksti! Ku usein tuntuu vähä hassulta pistää et olipa hyvä teksti!! Koska muut on sen jo tehny. Tämmöne asia tuli tossa just mielee ku luin su vanhoja postauksia, mitä ennoo aiemmi kerenny lukee.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Hei kiitos ihanasta kommentistasi, niin kiva kuulla, missä kaikkialla luetaan ja ketkä kaikki. Niin ihanaa!! TYkkäysnappi pitää ottaa taas harkintaan, se kyllä ilahdutti itseäniin silloin 🙂 Nyt voi tykätä vaan facessa..

      Ja postauksen tarkoitus ei ollut syyllistää ketään, joka ei kommentoi tms, vaan lähinnä ihan vaan yleistä blogidissausta morkata ja kannustaa muita, jotka eivät ole haaveiluista huolimatta blogia aloittaneet..

      Ihanaa reissua sinne pitkin poikin Aasiaan! Mahtavaa!

  17. Reetta kirjoitti: Vastaa

    Kiitos tästä! Itse olen bloggaamisen vasta aloittanut, mutta paljon pohtinut sitä, että miksi asiasta kertominen vähän hävettää. Blogin aloittaminenkin vaati pitkän pohdinnan, että tuleekohan tästä nyt hirveesti lokaa niskaan. Ei oo vielä onneksi tullut. Ja eihän sitä itteään kannata rajoittaa sen takia, että joku muu on rajoittunut.

    Bloggareita on helppo vähätellä, kun hyvät bloggarit saavat sen näyttämään niin helpolta. Harva on kuitenkaan oikeesti valmis laittaamaan itseään samalla tavalla likoon, kun blogia työkseen pitävät. Sulla on ihana blogi ja hyvät jutut. Pidä lippu korkeella!

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Hei, nyt siellä kanssa lippu korkeelle heti ja hyvillä mielin kirjoittelet ja postailet! Menenkin heti katsomaan blogiasi 🙂

      Onnea bloggailuun! <3

  18. Ronja kirjoitti: Vastaa

    En tiedä miten hitto tännekki eksyin, mutta aivan varmasti liityn lukijaksi!

    Mulla kävi sama homma. Alotin bloggailun vähän kun joku (äiti) siitä vihjas ja vähättelin ideaa et enhän mä nyt mitään blog..OKEI! Ihan ku muka en olis sitä aikasemmin miettiny.
    En kertonu kellekään blogista, koska onhan se nyt hei noloa ja whatsappi ryhmissä linkataan blogeja että lukekaa kuinka nolo tyyppi kuka muka bloggaa lol.

    Yhtäkkiä lähti blogini mun leviämään kulovalkean tavoin ja tuntemattomat lähettelee facebookissa ja instagramissa viestiä, että: ”Itken ja nauran ääneen täällä sun kirjotuksia lukiessa, onneks kukaan ei oo kotona, luulisivat mua hulluksi!”

    Nyt sitten mun bloggaus ei ookkaan enää noloa vaan jännittävää.

    Vähän silti hävetti vielä tänään luoda blogille facebook-sivua, että enhän mä nyt voi mitään tykkäyskutsuja lähettää. Mitä mä oikein yritän.

    Kiitos tästä tekstistä ja fakkia niille muille keskustelijoille!

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Mahtavaa, että eksyit, tervetuloa!

      Ja jee, onnea blogillesi,hyvä!!!! menen heti katsomaan sitä <3 <3

  19. Taru/stuffabout.fitfashion.fi kirjoitti: Vastaa

    Asiaa! 😀

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      JEE! 😀

  20. +A kirjoitti: Vastaa

    Onkohan tätä paneelikeskustelua mahdollista nähdä tallenteena jossakin? Vielä näinkin myöhään kyselen. 🙂

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Ei taida olla :/

Vastaa käyttäjälle Reetta Peruuta vastaus

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.