Lähtölaskenta arkeen

Viime viikolla olimme vielä mökillä onkimassa liian pieniä ahvenia ja ihastelemassa norppaa, joka punatukkaisen norppakuiskaajan kutsumana sukelsi uteliaana lähemmäksi rantaa. Vietimme myös hauskan päivän loppukesän jonottomassa Särkänniemessä, jossa saimme ajella laitteissa nousematta niistä välillä pois ja pojat saivat haaveidensa jättimäiset hattarat. Sarjassamme hyviä ideoita: antaa kaksivuotiaalle itsensä kokoinen hattara, mutta kiivas kaveri ei jättänyt vaihtoehtoja. Juuri ennen huvipuiston sulkemisaikaa juoksin(!!) Hipin yllyttämänä Hypeen, koska Sie tykkäät siitä ihan varmasti! Ei se oo yhtään paha!

Eikä itseasiassa 100km/h -vauhtiin kiihdyttävä viidenkymmenen metrin korkeudella huristava vuoristoradan vaunu tuntunut miltään, jos kyytiä verrataan tämän viikon istumapaikkaani keittiön tyhjän pöydän ääressä.

Reippaana yritin ikkunasta vilkuttaa päiväkotia kohti kävelevälle kolmikolle, joista pienin tepasteli tolpertavin askelin muiden perässä. Pienessä repussa veljensä vanhat tossut, joihin olin illalla haikein mielin kirjoittanut uuden nimen yliviivatun viereen. Pyyhin pöytää ja kyyneleitäni keräillessäni aamupalan ja sydämeni murusia pöydän alta. Voi, kunpa kaikki menisi hyvin.

Ulkona ripsii pieniä pisaroita. Lähtölaskenta tikittää tuulenpuuskissa, reissuvihkoviesteissä ja pimenevissä illoissa. Parin viikon päästä havahdumme aamuun, jona Hippi on hävinnyt työmaalle jo ennen heräämistämme ja saan keskenäni taistella kaikille puurot, takit, lakit ja reput sekä pahinta kaikista: oikeasti joudun parin viikon harjoittelujakson jälkeen jättämään Pikkuveljen _YKSIN_ päikkyyn. Purskahdan itkuun edes ajatellessani asiaa ja kaikenlainen pillitys ja hysteria on vanhemmilta ehdottomasti kielletty kaikenlaisissa päiväkotiin liittyvissä luovutustilanteissa.

Päiväkodissa pärjäämisen lisäksi jännittää, miten uusi arkemme muuten lähtee syyskuussa sujumaan. Ehdinkö hoitamaan kaikki työni kolmessa päivässä lasten päikkypäivien aikana vai joudunko joka ilta ysin jälkeen vielä starttaamaan uuden vuoron? Kuinka kreisiksi homma menee yhdistellessämme molempien työpäiviä ja päikkyaikatauluja, ettei lasten tarvisi olla pitkiä päiviä hoidossa. Ehdimmekö Hipin kanssa koskaan nähdä kahden kesken vai uinummeko joka ilta ennen kymppiä uuden arjen uuvuttamina.

Sen lisäksi, etten oikein muista, koska olisin viimeksi tehnyt koko perheelle ruokaa, en myöskään muista, miten makaroonilaatikkoa tehdään! (Mielessä kävi vanha klassikkopuhelu äidilleni opiskelijayksiöstäni. Miten tää makaroonilaatikko pysyy niinku kasassa? No tää ei siis niinku oo laatikkoa, tää on vaan tällästä makaroonia, joka valuu erilleen. Ai mitä tulee? Ai JAA! No mitä siihen muna-maitoon pitää laittaa?)

En halua arkemme muuttuvan kiireiseksi ramppaamiseksi ja kuraeteisessä nahisteluksi. Haluan rauhaa ja rakkautta ja kelvollista ruokaa. Siivouspalvelun ja Wolttia sekä ehjän, helvetin tehokkaan pesukoneen, jota ei tarvi hakata saadakseen linkouksen käyntiin tai pyykit ulos. (Kyllä, olemme täysin törsööllä!)

Onneksi rankkaa laskua syksyyn pehmentävät vielä muutama kesäksi lukeutuva viikko sekä tulevan viikonlopun mahtava rockfutis-reissu, jota en malta odottaa! Edessä on jälleen yksi kesän parhaista viikonlopuista parhaiden muijien kanssa, tänään aloitin aamuni kuuntelemalla uusinta kannatuslauluamme sekä pientä vittuilua parin vuoden takaisesta pommiin nukkumisesta.

Ja onneksi ensi kuuta värittävät taas yhteiset mukavat arkipuuhat, perjantaiaamujen leipomiset, uimahallireissut, ruskaretket, kivat synttärijuhlat ja olemmepa ehkä buukkaamassa Tallinnan reissunkin.

Ehkä se tästä taas. Kun tajuaa laittaa munia ja maitoa ja paljon rakkautta, niin tulee hyvää -tavallista ja rakasta arkea. Eikä kaikki makaroonit valu lautasella erilleen.

 

Lempeää alkuviikkoa kaikille!

 

Share

21 kommenttia

  1. Sanni kirjoitti: Vastaa

    Tossuasian kohdalla aukesi hanat. <3

    Siitä se arki lähtee sujumaan. Välillä uuvuttavana ja nuuduttavana, välillä riemukkaana ja voimauttavana. Pienen pienistä onnenhetkistä tulee entistäkin arvokkaampia. Totutte kaikkeen uuteen vähitellen.

    Mut sitä ennen pelataan rokkipalloa niin pirusti!

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Toivotaan, että lähtee..vielä ei ole ihan tosi kyseessä : /

      Ja onneksi on rokkipallo <3

  2. anna-liisa kirjoitti: Vastaa

    Kolmannen rivin ekat sanat väärässä järjestyksessä?

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Siis argh, what!? mitkä sanat?

      Ei saa kiusata lukihäiriöistä : / Kerro heti, missä typo? En löydä etsimällä ja se kuuluu diagnoosiini!

      1. anna-liisa kirjoitti: Vastaa

        ”Vietimme myös hauskan päivän loppukesän jonottamassa…” . Voi olla, etten mä vaan tajuu. Eikä sillä mtn väliä. Ei tartte julkaista tätä.
        Kyllä se siitä (taas).

        1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

          Itseasiassa, siellä nyt joku toinen lukihäiriö neuvoo toista ;D ;D

          siinä lukee loppukesän JONOTTOMASSA Särkänniemessä.

          Toki sekin on vähän sekavasti ilmaistu ja nyt mietin, muutanko vaiko enkö. Se voisi loppukesän päivä tai loppukesän jonoton Särkkä -molemmat ok..hmm hmm..

  3. Lottovoitto kirjoitti: Vastaa

    Ensinnäkin: makaronipata eikä -laatikko. Keität makaronit, paistat jauhelihan. Valutat makaroneista veden pois. Työnnät jauhelihan makaronikattilaan. Ketsuppia lautaselle. Syötte. Turha laittaa tunniksi uuniin kypsiä ruokia, kun kaikilla on jo nälkä kumminkin. Sitten sunnuntaina voi kikkailla mummolamakaronilaatikolla, kun on aikaa.

    Toiseksi: nimikoi kaikki lasten vaatteet ja tavarat sukunimellä. Ei tarvi muistaa nimikoida uudestaan.

    Kolmanneksi: kyllä ne siellä päikyssä pärjää, kun ne on reippaita poikia, joilla on viksut vanhemmat. Muistatte vaan viedä ja hakea.

    Kyllä kaikki järjestyy.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Tää pataohje kuulostaa kyllä just sellaselta mun kokeilukeittiöltä, joka ei toimi ja saan rankkaa palautetta 😀 Täällä kun on totuttu sellaisiin pitkään haudutettuihin, homejuustolla kuorrutettuihin laatikkoruokiin… ;D

      Toiseksi: JEES! Kiitos tästä, jopa naapurin muijan ohjeistaman tajusin tämän (tosin liian myöhään ja pari vuotta mennään yliviivaten) Mutta toivon, että oiva vinkkisi tavoittaa muut lukijat, joille neuvo saattaa olla tarpeen 🙂

      Kolmannekseen, kiitos kannustuksesta. TOIVOTAAN! Kyllä ne pärjää, mutta voi kun olisi vielä ihan mukavaakin : / HUoh!

      <3

      1. Venni kirjoitti: Vastaa

        Eijeijei, ei sukunimellä! Siinä on sijaiset ja vaihtuvat päikyn hoitajat ihmeissään, että kuka näistä mahtaa olla Makkonen / Virtanen / Lehtonen, eikä pienimmät ipanat tiedä omaa sukunimeään eli ei niiltä voi oikein kysyäkään.

        Mä ostin (tosi ankean supermutsimaisesti) Tarramonsterista sellaisia pieniä nimitarroja, joissa lukee molempien lasten nimet. Ne pysyy aika hyvin kengissä, ulkovaatteissa ja tyyliin villasukissa. Aiemmin, kun lapset oli samassa päiväkodissa, riitti hyvin, että vaatteissa luki molempien nimet (kokoero on sen verran merkittävä, ettei sekaannuksia juuri sattunut). Nyt kun esikoinen meni eskariin eri paikkaan, viivailin tussilla joistain tarroista pikkusiskon nimen yli, kun ei se siellä uudessa paikassa sano mitään kenellekään.

        Tsemppiä arkeen, kyl se siitä suttaantuu! Välillä (lähinnä talvella, sanoisin) se on sellaista, että oottaa vaan iltaa että pääsisi nukkumaan, välillä sitä taas jaksaa puuhata ja tehdä kivoja juttuja yhdessä enemmän. Ajattelin merkkailla kivoja odottamisen aiheita kalenteriin, niin ei harmita syksy ja arki yhtään niin paljon. Ja päiväkodista: lapset kyllä keskimäärin tykkää oman ikäisestään seurasta, onneksi. Eipä aikaakaan, kun pienemmälläkin on omat sydänystävät ja suosikkihoitajat ja kivat retket ja jutut. Sekin on arvokasta!

        1. Lottovoitto kirjoitti: Vastaa

          No, meidän lapsilla on niin harvinainen sukunimi, että erittäin paljon suuremmalla todennäköisyydellä tulee joku etunimikaima vastaan kuin sama sukunimi.

          Ja koska lapset harvoin on ihan kokonaan alasti päiväkodissa niin ettei niitä voisi yhdistää yhteenkään omasta kaapista/päältä löytyvään vaatekappaleeseen, niin lukutaitoinen hoitaja (jopa sijainen?) pystyy minusta lapsen vaatteista tsekkaamaan, millä nimellä vaatteet on merkattu, kun se teksti on kaikissa lapsen vaatteissa sama. Parempi yksi selvä nimi kuin monta yliviivattua, joista ei saa selvää?

  4. Liida kirjoitti: Vastaa

    Tää päikyn työntekijä kiittää myös etunimistä! Hyvin se menee! ?

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Jahas, no nyt teen sitten sen mukaan!
      🙂

  5. Täällä meidän hollantilaispäiväkodissa jätettiin lapsi heti totuttelemaan yksin 1,5 tunniksi. Onneksi päiväkodinjohtajalla oli huoneessaan kyynelehtiville vanhemmille tarkoitettuja nenäliinoja. No, hyvin se 1v 8kk pärjäsi enkä minäkään saanut hirveää traumaa. Taapero tiivisti päivän tapahtumat seuraavasti: ”Talo oli”. Tsemppiä täältäkin!

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Joo, kyllä nessuja oon tarvinu täällä joka aamu <3

      Onneksi teillä meni hyvin <3 <3

  6. Pieta kirjoitti: Vastaa

    Minä märisen täällä tossujen takia, tai ei nyt niiden mutta kuitenkin. Ensi viikolla lähtevät mun punatukka 3-v ja viisivuotias päiväkotiin enkä uskalla edes ajatella asiaa. Kerhoreppu ja päikkyvaatteet ja rojut pitäisi kai kerätä kasaan mutta miten kerätä itsensä, kun ensimmäinen päikkypäivä koittaa?

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Jos olisi tähän joku neuvo, niin kertoisin, vaan ei ole.

      Mietin samaa koko viime viikon ja enkä kyllä ihan pysynyt kasassa.. 🙁

    2. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Jos olisi tähän joku neuvo, niin kertoisin, vaan ei ole.

      Mietin samaa koko viime viikon ja enkä kyllä ihan pysynyt kasassa.. 🙁

      Tsemppiä sinne paljonpaljonpaljon ja toivotaan, että lähtee kivasti sujumaan!! <3

  7. Pph kirjoitti: Vastaa

    Ihanaa että joku perhe on valmis näkemään vaivaa sen eteen ettei lapsille tule liian pitkät hoitopäivät!

    ”Liian pitkät” tarkoittaa lapsen säilyttämistä hoitopaikassa maksimaalisen ajan. Koska a) lapsi on niin rasittava
    ja koska b) KUN ME KERRAN MAKSETAAN SIITÄ! (koskee luonnollisesti niitä hoitopaikkoja joissa vielä on kiinteä kuukausimaksu…)
    Aina yhtä itkettävää!

    1. Liida kirjoitti: Vastaa

      Samoin! Arvostan myös! Yhdelle tutustujalle omalla työpaikalla, jolla saman tyyppinen tilanne sanoin, että mahtavaa, jos voi ja haluaa tehdä noin. Lapset on vain muutaman vuoden päiväkoti-ikäisiä, mutta se ei tarkoita, että olisi pakko olla lähes koko hereilläoloaika hoidossa, kun siitä maksaa!

      1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

        Joo, en ollutkaan miettinyt tätä asiaa KOKO-RAHAN-EDESTÄ kannalta ollenkaan, vaan ehkä liikaakin ”pakollisena pahana”.

        Ehkä vien ensi viikolla lapset sinne jo aamupalalle ja haen vasta kun on pakko! SÄÄSTÄN! 😀

    2. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Joo, kyllä mahdollisuuksien mukaan yritetään jo kolmen aikaan hakea, että ehtii sitten itsekin viettää aikaa lasten kanssa. Päikkypäivinä kun menevät aikaisemmin nukkumaankin, niin eihän muuten kerkeis nähdä paljoa 🙁

      Mutta toki kaikki tekee omien mahdollisuuksien mukaan. Oon tosi onnekas ja ilonen, että voimme puljata kolmipäiväisillä viikoilla ja maltillisen pituisilla päivillä!

Vastaa käyttäjälle Asikaine Peruuta vastaus

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.