Viime viikonloppu kului tärkeissä tehtävissä: ystäväni kaasona. Ennen kuin ehdin kyselemään morsiamen toiveita kaasojen asuvalintoihin, löysin odottamattoman yllätyksen Savon reissulla. Olimme totuttuun tapaan Hipin siskon kanssa kirppareilla ja kierrätyskeskuksessa bongailemassa euron mekkoja ja parin euron takkeja, kun kierrätyskeskuksen myyjä vinkkasi sovituskoppiini. Hänellä olisi tiskin alla jotain punaista, juuri minun koossani. Haluaisin vain nähdä sen jonkun päällä. Se on aito Armani.
Minuutin päästä halusin, että kaikki kierrätyskeskuksessa näkisivät punaisen Armanin päälläni. Tutkimme vaatesuunnittelijanaton kanssa saumoja, korsettiluita ja Armani-merkkejä, minä tinkasin hinnasta. Onkohan se aito? Piilotikkaukset ja työnjälki vaikuttivat italialaiselta räätälöinniltä ja loppujahkauksissa aitouskin alkoi tuntua toissijaiselta, koska punainen mekko istui kuin hanska, eikä maksanut paljon hansikasta enempää. Mekko tuntui päällä mutkattomalta, aidolta. Näin oli tarkoitettu. Sydämeni tunnisti mekkosen Giorgio Armaniksi.
Savonlinnan kierrätyksestä olen löytänyt toisenkin väistämättömän kohtaloni, mutta punainen Giorgio oli säilynyt jopa paremmin kuin Hippi.
Kirkossa harteillani oli naapurin muijalta lainattu säädyllinen haalean vaaleanpunainen ohut huivi. Kampaamo Rasia letitti tukkani päätä kiertäville pitsileteille ja koristeli kampauksen vaaleanpunaisilla neilikoilla. Kaulassani oli rippilahjaksi saatu kultainen medaljonki. Muutama vuosi sitten Italiasta ostetut korkkarit mätsäsivät ihan hyvin mekon yläosan kanssa ja kokonaisuus näytti kuin olisin hääauton lähisukulainen.
Juhlat olivat aivan ihanat ja hauskat. <3 <3 <3
Koppasin morsiuskimpun, jonka asetin näkyvälle paikalle keskelle uutta keittiötä. VINK.
Tyylikästä viikonloppua!
PS. Giorgio, if you are reading this, please tell me if it’s fake.
Mach 1:nen Mustang on aivan törkeen räyhäkkä peli.
VArmaan on! En päässy kyytiin! Kaasot sai vaan poseerata hääauton vieressä 😀 😀