Hyvät huomenet vaan kaikille

Ennen kiukuttelin joutuvani yksin vastaamaan molempien lasten aamutoimista ja hoitoon viemisestä. Nyt syksyllä Hipin työaikojen muututtua vähän myöhemmiksi, pyörii pitkätukka välillä aamuisin kanssamme kotona ennen töihin lähtöään.

AAAAARGHH. Olen aivan valmis vaihtamaan takaisin aamuihin, joina jouduin SAIN hoitaa kaiken heräilyhässäkän yksin ilman kenenkään epäkäytännöllisen randomin sekoitusta ja jaloissa pyörimistä!

Vaikka yleensä muuten onnistumme sujuvasti jakamaan vastuuta, ottamaan koppia, olemaan armollisia, olemaan puuttumatta ja suuttumatta, antamaan toisen tehdä tavallaan ja läbäläbä sönkönsöö – niin voi jumalauta, sisäinen tiimipelaajani on kyllä täydessä koomaunessa arkiaamuisin.

Sisäinen raivohulluni tosin on aamuvirkumpi tapaus ja skitsona nappaa kiinni joka madosta ennen kasia. Eilen olin jo ennen yhdeksää niin raivona, että vietyäni lapset hoitoon huusin ääneen.

Olin jopa ajatellut yhteisten aamujen olevan jotenkin lämminhenkisiä ja mukavia! Ehtiväni ehkä joskus laittamaan ripsiväriä Hipin säätäessä lapsille aamupaloja..Mutta ei!! Kaikki aikani menee skitsoiluun ja kyttäämiseen Hipin suhratessa tarkaksi hioutuneet aamukuviomme uskomattomalla tassuttelutyylillä solmuun.

Ensinnäkin.

Hippi keittelee kahvit, hakee lehdet ja hidastelee ihan helvetisti, vaikka ihan ensimmäisenä pitäisi laittaa lapsille vaatteet päälle ja aamupala nenän eteen, sillä syömisessä kestää kuitenkin oma aikansa.

Hippi kyselee typeryyksiä, kuten Mitä ottaisitte aamupalaksi? tai Haluaisitko leipää? ja muita aivottomia aamukysymyksiä joutuen ihmeellisiin jankutuskeskuteluihin, johon minäkin lopulta osallistun, vaikka pitäisi vain kyselemättä lykätä puurot, leivät, banaanit ja mandariinit nenän eteen.

Hippi rikkoo kaavoja. Ai halluut siekii tulla suihkuun? Voithan sie tulla isin kanssa. ….MITÄÄH?? EI VOI!! NY PITÄÄ PUKEEEE! KUKAAN EI MENE AAMULLA SUIHKUUN!

Hippi lupailee lapsille heidän saavan katsoa Netflixistä sarjoja, vaikka aamuisin kuuluisi kyseenalaistamatta katsoa vähän Pikku Kakkosta, jonka yläkulmassa pyörii reaaliaikainen kello ja, jonka muovailuvahaukkelista kaikki tietävät olevan aika alkaa kiskomaan ulkovaatteita päälle. (Hippi lähtee hakemaan lasten sisävaatteita yläkerrasta silloin, kun pitäisi olla jo menossa.)

Hipin jäljiltä kaikki lasten hanskat, pipot, saappaat ja sadetakit ovat jossain ihan helvetissä, kuten päikyn naulakossa tai pihassa jäätyneenä kiinni kivetykseen. Repiessäni ainutta Pojalle kelpaavaa pipoa jäätyneestä maasta irti silloin kun minun oikeastaan piti jo olla polkemassa palaveriin, ymmärsin kaikkia pikkulapsiaikana eronneita.

Hippi on edessä!! Eteisessä ja keittiössä ja vessassa ja joka paikassa, mistä yritän etsiä reppua, poskipunaa tai talvikenkiä. Dude Lebowski tassuttelee mandariini ja kahvikuppi kädessään hitaasti edestakaisin jokaisessa ahtaassa välikössä, joissa kiireellä yritän pukea tai etsiä lähtöön tarvittavia kamppeita.

Hippi kertoo hähmäisiä uutisia, kuten Eskariin pittää muutes viiä taskulamppu ja karkkia (!?) ja kaikenlaisia myöhässä tulevia newsflashejä, joita en olisi ehkä edes halunnut kuulla, sillä tieto lisää tuskaa, enkä yhtään ehtisi repiä kaukosäätimiä auki saadakseni patterit otsalamppuun.

Hippi on aamuisin hyvällä tuulella. AAARGH! Hippi heräilee aina ajoissa ja ottaa aamut rauhassa. Sinne tänne TASSUTTELEVAN Lebowskin hyväntuulinen aamusyke on syanidia aamuja vihaavalle multitaskaajalle, jonka päässä soi Mission Impossiblen tunnari ja jokaiselle toimelle on oma järjestys ja aikalokero. Nyt pukeminen, nyt leivät, nyt hampaidenpesu, nyt repun pakkaus, nyt telkkua, nyt omat vaatteet, nyt hedelmät, nyt vähän meikkiä. Tehokas Mission Impossible -tunnari keskeytyy seinään duden laahustaessa hymyillen KAHVINKEITTIMEN EDESSÄ, kun minun pitäisi saada äkkiä kahvit napattua.

AAAAAARGHHH!

Ja pahinta kaikista: Dude Lebowski häviää töihin savuna ilmaan juuri sopivasti ennen kuin OIKEASTI pitää lähteä lasten kanssa ja ihan oikeasti etsiä eskariin vietävä vasara, sopivat talvikengät, kurahousut ja sulattaa pihaan jäätynyt pipo irti kivetyksestä.

Mutta muuten mulla menee ihan kivasti. Yhtään en ole kireä ämmä tai mitään ja onneksi on viikonloppu. Huomenna saankin herätä ihan keskenäni lasten kanssa duden häipätessä tänään Hesaan keikalle. (eikä sekään ole hyvä, koska lauantaisin haluaisin aamulla nukkua!!).

Hyvää viikonloppua vaan kaikille! Menkäähän Hesa tänään keikoille!

 

Lue myös:

Erään riidan anatomia

Miten selvitä yhdessä pikkulapsiajasta

Kotiäitiyden ja töiden yhdistäminen osa 3

 

Share

31 kommenttia

  1. Allekirjoitan kaiken kirjoitti: Vastaa

    I feel you!

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      <3

  2. Puumis kirjoitti: Vastaa

    Tää on nyt tosi out of the box-idea, mutta ootko miettinyt että heräisit(te) vähän aikaisemmin, niin ei tulisi niin kiire?

    (Vai onko tää nyt semmonen mistään ymmärtämättömän lapsettoman kommentti, joka vaan saa sun otsasuonen sykkimään entistä lujempaa? :D)

    Kun siis itsehän tuskailin ennen noita kiireaamuja kun olin aina myöhässä tai ainakin melkein myöhässä. Ja sitten pistin ihan suosiolla kellon soimaan puolta tuntia aikaisemmin ja nyt tassuttelen aamuisin rentolebowskina myöskin. (Vaikka se tietääkin herätystä aamu kuudelta.)

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Hmm. Tämä ei yleensä edes liity siihen aikaan, joka on käytössä. Tämä on jonkinlainen vakio ja KYLLÄ -liittyy paljon molempien organisointikyvyn puutteeseen.
      MUTTA: aikana, jolloin Hippi oli aina jo lähtenyt töihin meidän vasta herätessä, kaikki oli ihan hyvin. Ja myös aikana, jolloin Hippi hoiti lasten aamusäädön ja viemisen ennen kuin itse vasta tulin alakertaan klo 8.20, kaikki oli ihan hyvin.

      MUTTA TÄMÄ NYKYINEN TILANNE EI TOIMI!

      Ja PS. Älkää kukaan koskaan ehdottako mulle aikaisemmin heräämistä. Tutut tietää.

  3. Kati kirjoitti: Vastaa

    Allekirjoitan ja etenkin, kun 3 vkoa Usassa oleva mieheni haluaa aamuisin soitella lapsille ”leppoisia” puheluita — minä samalla yritän pitää ydinprosesseja kunnossa, ettei kukaan koskaan myöhästy mistään (meillä vallitsee isin työmatkojen aikan sotalaki, jollon kaikki menee kuin unelma.)….
    Mutta kaikki rähjähtää käsiin siinä vaiheessa, kun isi astuu ovesta sisään ja kaikki luomani upea ”järjestys” on tipotiessään…:D 😀 Vaikka ihanaa onkin, että rakas on kotona – niin samalla voisin syödä nastoja ja viilata hampaita — vähintää siinä vaiheessa, kun likaisia vaatteita pursuava matkalaukku ei eteisestä ole siirtynyt kodariin kahden viikonkaan jälkeen..(tähän vielä menkat päälle, niin avot)!

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Hahahahhahaaa! Ymmärrän, toimiva kaava menee helposti rikki! 😀

  4. Oija kirjoitti: Vastaa

    Mä tajusin olevani Dude Lebowski! Mikään aikainen heräämisaika ei riitä, koska tassuttelen, kyselen lapsilta mitä ne haluaisi syödä/pukea (ei yleensä mitään tai ainakaan mitään tarjolla olevaa), annan katsoa netflixiä ja ihmettelen teekuppi kädessä alusvaatteisillani, että mites se kello nyt on jo muka yhdeksän. Siinä kohtaa iskee sitten se raivokas ”nyt lapset äkkiä” ja mitään ei löydy ja tarhaan mennään yökkärissä ja kesäkengissä vaikka on pakkasta. Dear Eki, mitä pitäisi tehdä?!

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Mutta ei mua haitannut yhtään, kun Lebowski sääti täällä keskenänsä silloin, kun oli hänen pestinsä viedä lapset aamulla. Kukin tavallaan, mutta sitten kun kaksi erilaista toimintatapaa käytössä, menee äkkiä hermot!

  5. Sylvia kirjoitti: Vastaa

    Tajuan täysin. Paitsi et mun mies ei edes ole hyvällä tuulella, useinkaan. Mut se lähtökohta, et miten voi asettua kaikessa rauhassa juomaan kahvia ja nauttimaan aamupalaa antamatta sitä lapsille?! Ja pipot ja hanskat milloin missäkin.

    Toisaalta on taas sit erittäin tarkka esim. siitä saako lapset syödä olkkarissa. Itse todennut et toisinaan aamulla pääsen a. helpommin b. nopammin kun pienin saa halutessaan syödä olohuoneessa pöydän ääressä leipänsä. Tänään sitten kuuntelin n. 35 min. hysteeristä kiljumista asian johdosta. Choose your battles.

    Perjantai. Ja vapaa viikonloppu. Jee!

    Sylvia

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Hahah! I feel u!

  6. Ää jessus, mulla iski pieni kramppi leukaperiin jo pelkästä ajatuksesta. Meillä on välillä noita aamuja, kun miehen työmaa alkaa vasta lasten päikkyyn menon jälkeen. Muutaman sellaisen aamun kokeneena oon sen verran viisastunut, että herättelen lapset meiningillä ”noustaan silleen hiljaa, ettei isi vaan herää”.

    Välillä olen ihmetellyt ääneen, että onko noita aviomiehiä tässä talossa yhden sijasta useampia kun tuntuu, että säntäillessäni jääkaapille, kahvinkeittimelle, puurokulhoa kiikuttamaan tai puhtaita pyykkejä kuivurista tonkimaan se sama tokkurainen pörröpäinen äijänkutale haahuilee aina tien tukkona. Kun revohkaa pitäisi jo pakata autoon, alkaa samainen kekkeruusi vasta kysellä kaikessa rauhassa 2,5-vuotiaalta, että mitkäs vaatteet me sulle tänään pistettäisiin päälle. Öhöynnöy.

    Tunnen tuskasi.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      JOO MITEN VOI OLLA MONESSA PAIKASSA, JOPA JOKA PAIKASSA, TIELLÄ YHTÄAIKAA!!!

  7. murina kirjoitti: Vastaa

    Kaiken muun vielä kestäis, mut se että toinen hymyilis hyväntuulisena, pää räjähtäis! Onneks meillä ei sentään tollasta tapahdu!

    Ja lasten kanssa aamukiireessä aikasemmin herääminen ei auta, koska mitä enemmän aikaa sitä varmemmin myöhästyy, ei ole 10 äitiysvuoden jälkeenkään auennu tää logiikka, mut niin se aina menee….

    Meillä työvuorot onneks menee niin, että jompikumpi lähtee aina töihin ennnenkun lapset edes herää, tai jos jostain mystisestä syystä ollaan molemmat kotona, mies nukkuu tai lähtee koiran kanssa lenkille, en todellakaan kestäis että pyöris jaloissa aamuisin!

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Joo, se leppoinen haahuilu ja hymyily on ….paha! ;D

  8. anna-liisa kirjoitti: Vastaa

    I love You <3

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      <3

  9. A kirjoitti: Vastaa

    I feel you. Mä olen meillä aamuvastaava ja todellakin aamun koreografia on fiksattu. Ylös, varmistus että lapsi on pukeissa tai edes pukemassa, telkku auki (pikku2 olisi hyvä, mutta meidän primadonna haluaa katsoa Fox Kidsiä, joten mun pitää raahata sille herätyskello pöydälle muistuttamaan ajan kulusta), kahvinkeitin tuottamaan kahvia, lapsen aamupala (to-del-la-kin vakio, tai siis joskus oikein pirteänä aamuna äiti hulluttelee ja laittaa puuroon voisilmän sijasta hillosilmän, mutta siihenkään ei kysytä lapsen mielipidettä). Lapsi syö, äiti hoputtaa, juo kahvin ja silmäilee hesarin. Sitten kiire kiire, lapsen hoputus vessaan ja hampaiden pesulle, eteisen lattialle päivän ulkovaatteet, päiväkotikassin pakkaus sopivilla lisäasusteilla. Ovesta ulos ollaan (30-)45-(60) minsaa herätyskellon soitosta (ihan riippuen lapsen aamuinertiasta), puuh. Niin ja mitä mies tekee tänä aikana…no, se nukkuu. Nousee ylös siinä vaiheessa kun mä puhisen kiire-kiire lapselle ja hoputan sitä pukemaan ulkovaatteita…ja suurimman osan kerroista se vielä astuu ulos samaan aikaan kun me…Tasan ei käy onnen lahjat (mutta tämä on hyvä järjestys, nimittäin ennen mies oli hereillä ja osallistui ja se on katastrof! Kyselee just lapselta mitä hän haluaa aamupalaksi, tai että tarviiko lisää ruokaa (no ei todellakaan tarvi, jos on nälkä niin päiväkodista saa lisää aamupalaa!) ja kertoi mielipiteetään lapselle valituista vaatteista). Mä oon jopa (joskus ennen muinoin ollut) aamuvirkku ja ihan iloinen aamuisin, mutta mieluiten tosiaan hoidaan aamurutiinin ihan solo ja ilman häiriöitä.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Musta tuntuu, että kaikista parhaat systeemit on ollut, kun Hippi hoiti aamuhommat yksin lasten kanssa tai kun mää hoidin yksin lasten kanssa. Nyt me nykyisten työaikojen takia pyöritään siellä kaikki yhtäaikaa ja se ei ole helppoa…

      ..paitsi myönnän kyllä nyt, että itseasiassa nyt noin kuukauden jälkeen joka aamu alkaa jo sujua vähän paremmin ja jonkinlainen yhteinen välimalli alkaa ehkä vähän löytyä..

  10. Dudetar kirjoitti: Vastaa

    ah-hah-hah-hah-haaa! kuolen nauruun täällä. ja tuo yhdennäköisyys vielä lebowskin kanssa. pakko vaan tykätä tuon miehesi meiningistä.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      <3

  11. EmaliAstia kirjoitti: Vastaa

    Apua. Tuli hiki tätä lukiessa, mutta annatteko te kaikki ihmiset lapsille aamupalaa aamulla? :O Mä oon olettanut että kun niillä kerran on päiväkodissa se aamupuuro niin kotona ei tartte antaa mitään. Meillä menee aamut aika kivasti, minä herään (jos jaksan) varttia aikaisemmin ja menen suihkuun, mies nousee omaan kelloonsa ja herättelee lapset jotka konkoilee olkkariin kattomaan pikkukakkosta ja mies pukee ne siinä samalla (neljävuotias pukee joskus itse, mutta yleensä ei, jolloin ollaan vaan todettu että ei kannata kyllä taistella tästä, kaikki menee hienosti kun iskä auttaa) ja sitten kun mä olen meikannut ja laittanut tukan niin ulkovaatteet päälle, puput kainaloon ja menoksi. Mutta että pitäiskö niille antaa aamupalaa muka?? Me herätään siis seitsemältä (tai mä siis varttia aikaisemmin) ja ollaan jo kahdeksalta työpaikalla.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Ei kaikki anna, senhän voi ite päättää, viekö päikkyyn aamupalalle vai ei.
      Meillä riippuu vähän työajoista, syökö lapset kotona vai päikyssä vasta aamupalan.

      Ja joo, meilläkin pitäisi yrittää nyt löytää uusi yhteinen rutiini..kuulostaa hyvältä tuo teidän 🙂

  12. Piupali kirjoitti: Vastaa

    LOISTAVA KIRJOITUS!!! Mä niin näen silmissäni tilanteen, kun itse tiedän että esim 3v primadonnaa pitäisi olla jo raahamassa puoliväkisin ja/tai puolipukeissa autoon – kun TIEDÄN tytön naamasta ja äänensävystä, että se kuitenkin tulee tapahtumaan ja kiire on – ja Lebowski on tullut siihen ”auttamaan” ja yrittää keskustelemalla saada asiaa etenemään. Yritä siinä sitten olla puuttumatta toisen tekemisiin kireä hymy naamalla ovenpielessä odotellen. 😀 Harjoitelkoon omalla vuorollaan, kun minä olen jossain muualla.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Joo…meillä tämä homma vielä kärjistyy siinä, että mä oon tällä hetkellä se, joka työmatkalla vie lapset ja Hippi lähtee sitä ennen. Niin sitten ne hänen aiheuttamat hidastelut ampuu mua jalkaan!
      Ei mua yhtään jaksanut kiinnostaa hänen hidastelut tai päätökset silloin, kun hän myös vei lapset ja sai sitten ihan keskenään taistella päätöstensä kanssa 😛

  13. TERHI kirjoitti: Vastaa

    Siis mitä? Miksi lapselle pitää antaa aamupalaa? Mää vien sen päikkyyn aamupalalle! Aina oon vieny! Siis syöttääkö muut lapsensa aamulla kotona?!!
    (Hmm, onkohan meistä tehty jo montakin huoli-ilmoitusta lastensuojeluun?)
    (No ok, saa se silloin kotona aamupalaa jos mulla on iltavuoro. Silloin mää vien sen päikkyyn vasta lounaalle!)

    1. Maira__ kirjoitti: Vastaa

      Samaa kans ihmettelin! Emmä mitään lasta syötä, se syö päiväkodissa aamupalan.

    2. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Ei ehkä vielä oo tehty ilmoitusta ;D 😀

      Ei kaikki anna, senhän voi jokainen ite päättää, viekö lapsen päikkyyn aamupalalle vai ei. Meillä riippuu vähän päivän työajoista, syökö lapset kotona vai päikyssä vasta aamupalan.

  14. Piupali kirjoitti: Vastaa

    Emaliastialle ja Terhille: niin kauan kuin se vain oli mahdollista, niin t-o-d-e-l-l-a-k-i-n vein lapset aamupalalle hoitoon – mutta molemmille on tullut piiiitkiä vaiheita, jossa jompi kumpi esim. on aamulla niin järkyttävän nälkäinen ja sitä myöten kiukkuinen, että se on ihan pakko syöttää (ja täten toinenkin tietenkin) ennen lähtöä tai toinen merkittävä vaihe oli, kun sitten pienemmän tällainen vaihe rauhoittui niin eskarilainen totaalikieltäytyi syömästä päiväkodissa aamupalaa (aamujäämiset oli muutenkin vaikeita ja itkuisia) ja jonkin aikaa sen sinne aamupalalle tiukasti vein, mutta sitten tuli ilmi, että se vaan ei sitten syö mitään (sillä lailla jääräpäinen :D) niin isoruokaista isokokoista pituuspyrähtävää 6-vuotiasta en sitten viitsinyt tähän pakottaa – ja kas, taas oli aamupuuro syötävä kotona.

    Ja nythän sitten onkin ”vaihe”, jossa nelivuotias söisi suht mielellään hoidossa (ottaa kyllä jonkun pienen jutun kotona heti herättyään, sellaisen valmissmoothien tmv, aamunälkä on yhä…), MUTTA isompi aloittikin kas vain koulun ja sielläpä ei tietty aamupalaa saakaan, niin sitten taas olemme siinä tilanteessa, että aamupala on laitettava kotona. 🙂

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Joo, juuri näin, kaikki on tapauskohtaista.
      meilläkin vähän vaihtelee, missä syövät aamupalan.

      Ja ei se aamupala sinäänsä ole se aamujemme ongelma, vaan se, että molemmilla on omat tavat hoitaa se aamuhässäkkä ja ne tavat poikkeaa toisistaan.

      Nyt pitää vaan tämän alkushokin jälkeen löytää yhteinen linja ja tavat näihin uudistuneisiin aamuihin.

  15. Kirsi kirjoitti: Vastaa

    On se onni, että lähden töihin kukon vielä kääntäessä kylkeään. En edes kestä, että joku puhuu mulle aamulla. Mies hoitaa kahden koululaisen aamupalan ja nuorimman päiväkotiin viennin. Teinit onneksi hoitavat itse itsensä.
    Juuri tuo neuvottelu on se mitä en siedä. Argh, pää repeää pelkästä ajatuksesta!
    Olen siis onnekas, koska meillä eri aikataulut.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Joo, ymmärrän! meilläkin kevyiten menee, kun aamulla vaan toinen on omalla tavallaan säätämässä. Tosin nyt jo muutamina päivinä on yhteisetkin aamut alkaneet mennä jo vähän paremmin.

Vastaa käyttäjälle Asikaine Peruuta vastaus

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.