Hyvää naistenpäivää! Tuliko tulppaaneja vai turpaan?

 

Kaupallinen yhteistyö: Amnestyn Suomen osasto ja Suomen Blogimedia

Hyvää naistenpäivää, tuliko tänään tulppaaneja vai turpaan? Todennäköisesti turpaan, sillä joka kolmas suomalaisnainen on joutunut kumppaninsa pahoinpitelemäksi.

JOKA KOLMAS. Kumppaninsa.

En ensin voinut uskoa Amnestyn Naistenviikon kamppiksen lukuja, koska eihän minun lähipiirissäni, ei minun kuplassani.. Paitsi että ööh.. Hetken mietittyäni laskin todistaneeni useampia kammottavia tapauksia vuosien varrelta, ihan omasta tuttavapiiristäni. Hetkessä kahden käden sormet eivät enää riittäneet laskiessani tilanteita mielessäni.

Välitunneilla vaietut isät, joiden takia lapset eivät illalla uskaltaneet mennä kotiin. Pariskunta, jonka 2-vuotiaan lapsen väkivaltainen käytös päiväkodissa lopulta raotti siistin kotioven taakse kätketyn helvetin, jossa isä oli pahoinpidellyt vaimoaan vuosia. Olen tuijottanut mustaa silmää silmästä silmään ja tupakalla poltettua jälkeä ystäväni navan vieressä. Kuunnellut kaverin poikaystävän uhkailuja ja miettinyt ystäväni kanssa, miten hänen ystävänsä saa tehtyä rikosilmoituksen poikaystävänsä raiskattua hänet.

Muutama kaveri on kadonnut Facebookista, vaihtanut puhelinnumeronsa, ettei löydettäisi. Olen vastannut epämääräisestä numerosta tulleeseen tekstiviestiin, etten anna ystäväni uutta numeroa ”vanhalle lapsuuden kaverilleen”, myöhemmin numerosta soitettiin monta kertaa, monen kuukauden ajan. Yksi opiskelukaverini palasi yöllä vanhempiensa luokse, jonka jälkeen isänsä valvoi monta yötä keittiön ikkunassa ase pöydällä, ettei tytärtä tulla noutamaan.

Ja nämä mainitut ovat vain ihan muutamia tapauksia hetken mietinnän jälkeen mieleeni muistuneista puristavista tilanteista. Ja kaikki nämä ovat varmasti vain jäävuoren huippu pinnan alle kätketyistä iskuista, repimisestä ja uhkailuista, joista ei kukaan tiedä, ainakaan vielä. Näitä(kin) mainittuja tapauksia yhdistää on se, ettei ulkopuolisena oikeastaan ikinä olisi uskonut. Ei  tekijästä, eikä varsinkaan uhrista, että vaieten jäisi väkivaltaiseen suhteeseen.

Ei se tarkottanu. Vahingossa vähä läimäs. Tuli sellanen rysy siinä sitten. Ei se sillain muuten oo väkivaltainen. Ihan kerran se vaan, ja lupasi, ettei koskaan enää ikinä. Ei se koskaan lasten nähden. Kännissä vähän. Ite ärsytin. Kolautin taas oveen. Sattuuhan sitä.

Sattuu, aika paljon. 100-vuotias Suomi on naisille yksi Euroopan väkivaltaisimmista maista. Lisäksi väkivallan keskellä eläneet lapset kantavat vakavia ja pitkäkestoisia seurauksia turvattomasta elinympäristöstään.

Tärkeä #metoo -kampanja nosti Suomessa tuhansien ahdistavien häirintätapausten lisäksi esiin käsittämättömän sormienläpikatsomiskulttuurin ja puistattavan eikö-mitään-saisi-enää-muka-kommentoida-tai-tehdä? -asenteen. Olen kuunnellut kaksimielistä kommentointia noin 12-vuotiaasta asti, mielestäni ihan tarpeeksi monta vuotta, joten puolestani olisi ihan jees, ETTEI KUKAAN ENÄÄ KOMMENTOISI MITÄÄN.

Ei minulle – eikä ainakaan kenellekään 12-vuotiaalle, jolloin tytöttely- ja kohdistettu vähättely yleensä viimeistään alkaa. Että kukaan ei pyytäisi bussissa syliin istumaan kaksimielisesti katsoen. Ei läimäyttäisi perseelle. Ei vihjailisi työhaastattelussa. Ei soittelisi runkkauspuheluja. Ei piinaavasti tuijottaisi kirjastossa. Ei tunkisi kieltä suustaan ulos bussipysäkillä. Ei kommentoisi kassalla reisiä. Ei sanoisi sähikäiseksi. Ei ehdottaisi maksavansa kahvinsa luonnossa. Ei huutelisi autosta. Ei kysyisi pikkuhousujen väriä. Ei seuraisi kotiovelle.

Nollatoleranssi!

Enkä tarkoita Suomen eduskunnan viime vuoden ”nollatoleranssia kaikkeen häirintään”, joka sallii esimerkiksi kännissä väkisin suutelemisen samalla, kun kuristaa vain vähän, vaan

OIKEAN NOLLATOLERANSSIN.

Arviolta 50 000 suomalaisnaista vuodessa kokee seksuaalista väkivaltaa ja 15 000 naista joutuu vuosittain raiskatuksi. Kynnys rikosilmoituksen tekemiseen tai avun hakemiseen on aina korkeampi, mitä sallivampi ilmapiiri häirinnän suhteen on.

Naistenviikko on Amnestyn Suomen osaston sekä Ensi- ja turvakotien liiton tärkeä kampanja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan, jonka eteen molemmat järjestöt ovat vuosia tehneet sinnikkäästi ja tehokkaasti töitä.

Itse olen ollut jo monta vuotta Amnestyn kuukausilahjoittaja. Amnesty sekä Ensi- ja turvakotien liitto turvaavat tärkeiden palveluiden saatavuutta, jotta esimerkiksi turvakoteja olisi riittävästi (tällä hetkellä ei ole!!) ja jotta kenelläkään ei olisi kynnystä hakea apua uhkaavassa tilanteessa.

Tavoitteena on tulevaisuus, jossa yksikään nainen ei kuole parisuhdeväkivallan seurauksena, eikä joudu raiskatuksi. Tulevaisuus, jossa seksuaalinen häirintä on jäänyt historiaan ja turvakoteja on riittävästi.

Jospa tänään muistaisimme kaikkia naisia tulppaanien ja hemmotteluhoitojen sijaan tekemällä lahjoituksen Amnestyn ja Ensi-ja Turvakotien Naistenviikon keräykseen, jonka avulla tehdään sinnikästä ja konkreettista työtä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan.

Ja allekirjoittamalla Amnestyn kannanoton, joka luovutetaan peruspalveluministeri Annika Saarikolle.

Ja jakamalla tätä Naistenviikon tärkeää sanomaa. Lue lisää kamppanjasta ja järkyttävistä tilastoista www.naistenviikko.fi

Hyvää naistenpäivää kaikille!

Tehdään maailmasta parempi. Lue myös Salamatkustajan sekä Project Maman tärkeät kirjoitukset aiheesta.

 

Share

18 kommenttia

  1. Ninneri kirjoitti: Vastaa

    Hyvä ja tärkeä kannanotto, kiitos! Hyvää naistenpäivää 🙂

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      KIITOS, niin on ja hyvää naistenpäivää sulle kanssa!!

  2. Mää kirjoitti: Vastaa

    Tämä! ”Jospa tänään muistaisimme kaikkia naisia tulppaanien ja hemmotteluhoitojen sijaan tekemällä lahjoituksen Amnestyn ja Ensi-ja Turvakotien Naistenviikon keräykseen, jonka avulla tehdään sinnikästä ja konkreettista työtä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan.”

    Oon lähinnä angstannut naistenpäivästä taas, mutta tälläset kannanotot ja niiden yleistyminen ilahduttaa. Kiitos tästä ja GRL PWR! (mahtava kaulakoru!)

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Joo, kyllä mullakin tämä päivä herättää vähän angstia, vaikka kukkasista pitäisinkin!

      Ja JUUH, tuo koru on tamperelaisen Uhanan uutta mallistoa!! Löytyy täältä: https://www.uhanadesign.com/verkkokauppa/

  3. Kaarina kirjoitti: Vastaa

    Kiitos tästä kirjoituksesta! Lahjoitus ja allekirjoitus hoidettu.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Jes! HUIPPUA!!

  4. T kirjoitti: Vastaa

    Asiaa, Asikaine. Tänks.

  5. […] Että naisia ei vedettäisi kotona turpaan. Että ketään ei vedettäisi turpaan. […]

  6. Suvi. kirjoitti: Vastaa

    Onpa karuja lukuja vielä tämän päivän Suomessa! Ihan selkäpiitä karmii.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Niin karmii, ihan hirveetä oli lukea niitä tutkimustuloksia!! 🙁

  7. R kirjoitti: Vastaa

    Tärkeä asia, hienosti kirjoitettu. Kiitos tästä. Lahjoitin.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Jes!! HYVÄ!!!

  8. possu kirjoitti: Vastaa

    Kiitos tästä tärkeästä tekstistä, erityisesti verrattuna tähän: http://www.lily.fi/blogit/tickle-your-fancy/vahvoille naisille.

    Sä oot rautaa!!

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Kiitos! 🙂

  9. grace kirjoitti: Vastaa

    Erittäin hyvä ja tärkeä teksti!

    Mutta mä en millään haluaisi uskoa tuohon, että joka kolmas nainen joutuu kumppaninsa pahoinpitelemäksi. Läheisessä kaveripiirissäni on parikymmentä naista, enkä ole koskaan nähnyt mitään syytä epäillä, että kukaan heidän vuosien varrella mukana pyörineistä kumppaneista olisi ollut mitenkään väkivaltainen. Mutta jos tilastot sanovat noin, niin pakkohan tuohon porukkaan on jo joku sellainenkin mahtua… Karmiva ajatus, että en vain tajuaisi kuinka joku lähimmistä kavereista eläisi sellaisessa parisuhteessa.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Joo, itsellänikin tuli alkuun epäusko, mutta nopeesti kyllä sitten muistui mieleen näitä tilanteita -että tuntuu olevan hyvin yleistä, että monille on jossain vaiheessa elämää käynyt näin, ihan kamalaa.

      Ja hyvähän se vaan, jos oma porukka on säästynyt, toivotaan niin <3 <3

  10. Faktat haltuun kirjoitti: Vastaa

    Kansallisen rikosuhritutkimuksen mukaan entisen tai nykyisen kumppanin taholta väkivaltaa tai väkivallalla uhkailua oli kokenut vuonna 2018 naisista 5,1 prosenttia ja miehistä 3,6 prosenttia. Tabuaihe väritetään aina tuon otsikon kaltaiseksi, vaikka valitettava tasa-arvo tässäkin ollaan saavuttamassa.

  11. Anna kirjoitti: Vastaa

    Kumpa myös henkinen väkivalta tuotaisiin useammin julki. Se ei jätä näkyviä jälkiä, mutta se sairastuttaa ja syö vahvimmankin naisen itsetunnon murusiksi.

Vastaa käyttäjälle Kaarina Peruuta vastaus

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.