Arki 3.0

Poika itkee koko matkan päiväkotiin. Minä itken koko matkan kotiin. Uninen Hippi on aamuisin kadonnut töihin meidän raottaessa verhoja haltexia ruusukammarin ikkunasta. Isii Isii! Missä Isii! Ei isi töihin isi kotiin aamu pala. Ei isi töihin. Aamu pala. Ei töihin. Poika lukee ajatuksiani.

Päiväkodissa huomaan vaihtokalsareiden puuttuvan. Pienissä kumppareissa lukee kolme nimeä, muttei yksikään ole edes poikien. Töissä huomaan unohtaneeni läppärin laturin kotiin ja valmistelleeni luennon väärällä kielellä. Puhelinlaskusta tulee karhu.

Hipin tullessa töistä ruoka ei ole valmista, kaikilla on nälkä ja illalla neljästä viljasta ei ole jäljellä yhtäkään. Puistossa naapurin äijä huomauttaa paidassani lukevan Vittu jee! Neuvolaan, halkoäijälle eikä peltisepälle ole kukaan soittanut. Yöksi koneeseen unohtuneet pyykit voisi laittaa aamulla kuivumaan, jos pyykkitelineen olisi joku tyhjentänyt. Reenit, jumppa ja vanhempainilta. Mitä sulla siis oli huomenna? Makaroonilaatikon loppu pitää syödä ennen kuin menee vanhaksi. Pojalle ei ole yöksi vaippaa. Hipin avaimet ja pankkikortti ovat hukassa.

Arjen murrosaika on vittumaista ja saa koko perheen kiukuttelemaan. (Tai ainakin 2/3, Hipin tapoihin ei kuulu kiukuttelu. Joskus hän poistuu näyttävästi portaille tupakalle.)

Oli aika, jolloin minä olin kotona Pojan kanssa ja Hippi duunissa.

Oli aika, jolloin Hippi oli kotona Pojan kanssa ja minä duunissa.

Reilu viikko sitten alkoi uusi aika, arki 3.0.

Hippi meni duuniin. Noin kolme päivää viikossa Poika on päiväkodissa ja minä teen osa-aikaista.

Työnjako, rutiinit, rytmi ja läsnäolo loistivat poissaolollaan viime viikolla saaden kodin heikun keikun ja minut oi kun eikun. Itkin joka päivä muuallakin kuin päiväkodin aulassa ja kämisin kiitettävästi muuallakin kuin naapurin muijan puutarhakeinussa illalla. Ei auttanut punkku, ei päiväunet. Viikko tuntui kestävän ikuisuuden. Maanantaina arki 3.0 oli edelleen ja jälleen perseestä. 

Mutta nyt.

Poika oli kolmena päivänä päiväkodissa noin kuuden tunnin pätkät. Aamuitkuja ja pieniä ikäväpuuskauksia lukuunottamatta hän on ilmeisesti viihtynyt ihan hyvin ja hakiessa hassumassu on tuntunut olevan ihan tyytyväinen. Päiväkotituntien aikana sain napattua niskalenkin rästitöistäni ja pyöräiltyä sateessa työhuoneelle. Illalla pojan mentyä nukkumaan, tempaisin pyykit koneeseen ja itseni ruokakauppaan. Hippi opetteli käyttämään uutta tiskikonetta.

Aamulla söimme Pojan kanssa muroja ja hedelmiä sohvalla. Leivoin pitkästä aikaa leipää. Hippi tuli ensimäisellä kahvitunnilla hauskan työkaverinsa kanssa aamiaiselle, jonka jälkeen lähdimme naapurin muijan kanssa kymmeneksi puistoon. 

Hiekkalaatikon reunalla mietimme imettämistä, valmistelimme ensi viikon luentoani, puhuimme englantia, juoruilimme ja putsasimme välillä hiekkaisia käsiä. Kokkasimme Pojan kanssa munia ja parsaa lounaaksi, jonka jälkeen pieni meni päikkäreille. Purin työmeilejä, soitin peltisepälle ja tein makaronilaatikon valmiiksi. Narulle mahtuu ehkä vielä yksi koneellinen pyykkiä, jos lakanat laittaa oven karmille.

Aurinko paistaa. Pyykit kuivuvat. Nyt on vasta torstai. Hippi pääsee puolineljältä töistä.

3.0. Tervetuloa! …tule nyt sitten.