Kaupallinen yhteistyö: VR
Huh huh! Vaikka ihanasta Pietarin matkastamme on kulunut vain muutama viikko, tuntuu talvikengissä taitettu kevät-getaway jo vähän kaukaiselta ja sydämeni kaipaa lempparikaupunkiini palavasti takaisin.
Reissumme on herättänyt paljon mielenkiintoa ja kysymyksiä. Moni edes paljon reissaavista ystävistämme ei ollut koskaan käynyt Venäjän puolella ja huomasin Pietarin matkailuun liittyvän vielä tiettyjä ennakkoluuloja ja yleisiä olettamuksia, kuten ehkä itsellänikin ennen ensimmäistä matkaamme oli.
Mutta kaikessa loskassakin eläväinen Pietari nauroi monet ennakkokäsityksemme ihan maan alle heti ensimmäisellä korttelikierroksellamme. Jonka päätteeksi istuimme coolissa jazz baarissa tyylikkäät coctailit kädessämme kuuntelemassa mieletöntä live-orkesteria pärstät tonninseteleinä miettien, miksi helvetissä emme koskaan aikaisemmin olleet tulleet tänne.
En tiedä, onko meillä ollut tuuriakin matkassa, mutta monet ennakkoluulot ovat kyllä saaneet Pietarin reissuillamme kyytiä!
”Mutta kun eiks sinne pidä olla se viisumi ja eikse oo vaikee hakee ja miten se sitten..”
Ensinnäkin monet luulevat Pietarin matkan varaamisen olevan viisumin takia monimutkaista. Mutta viisumin hankkiminen käy oikeasti helposti: viisumin voi tilata nykyisin myös verkkopalveluna ja asiakirjat voi toimittaa joko postitse tai viedä matkatoimistoon. Turistiviisumin saamiseen menee 7-8 arkipäivää ja pikakäsittelynä viisumin saa 3-4 arkipäivässä. Viisumia varten tarvitsee passin, uuden passikuvan sekä matkavakuutustodistuksen, jollaisen saa vakuutusyhtiöstä kätevästi sähköpostilla.
Me haimme viisumit matkatoimisto Rustravelilta, jolla on Helsingin lisäksi myös Tampereella toimisto. Matkatoimistojen lisäksi viisumia voi hakea myös Venäjän suurlähetystöstä, jonka sivuilla on selkeät ohjeet.
”Eikös sinne oo tosi pitkä matka, menittekö te yöjunalla?”
Juu ei, Allegrolla pääsee Pietariin tosi nopeasti ja leppoisesti. Helsingistä junalla Pietariin kestää vain kolme ja puoli tuntia. Tampereelta matkustimme Tikkurilan kautta ja olimme Pietarissa viidessä ja puolessa tunnissa.
Juurikin kätevän yhteyden takia Pietari sopii hyvin vaikka ihan parin päivän reissulle, matkustamiseen ja siirtymiin ei suuremmin suhraannu aikaa tai energiaakaan.
”Miten siellä löytää mihinkään tai osaa liikkua, jos ei osaa venäjää ja ne kirjaimet on ihan koukeroisia..?”
Ennen ekaa reissuamme selailin Pietarin karttaa yrittäen vähän kauhuissani ottaa selkoa kyrillisistä kirjaimista ja mietin, kuinka kielimuuri vaikeuttaa liikkumista. Paikan päällä huomasin kaikkien kadunnimien olevan merkitty myös latinalaisilla aakkosilla ja esimerkiksi metrokarttojen sekä lippusysteemien olevan todella selkeitä. Korttelit ja välimatkat ovat isoja, mutta kaupunki on kyllä melko helppo liikkua. Myös paikalliset auttoivat helposti ja mielellään, jos törötimme kartta kädessä ihmettelemässä, millä jokivarrella oikeastaan taas olemmekaan.
”Ravintolassakin sitten saa ihan mitä sattuu, kun kukaan ei ymmärrä ja tulee vaan jotain liharuokia väkisin…”
Oletuksena tuntui olevan myös, että Pietarissa olisi vaikea asioida englanniksi ja tilaus saattaisi olla ihan mitä sattuu alatoopimössöä tai muuta epäilyttävää. Ja ehkä niin on joskus ollutkin, mutta ainakin tänä päivänä Pietarin ravintolaskene on moderni, monipuolinen ja todella tasokas.
Kaupunki on täynnä hienoja ja kivoja rafloja finediningista trendikkäisiin luomupanimoihin ja coctailbaareihin. Kaikissa ravintoloissa ja baareissa ainakin joku henkilökunnasta osasi englantia, useimmissa oli myös englanninkielinen menu ja mutkaton ystävällinen palvelu.
Tänä vuonna kiinnitin huomiota myös monien ravintoloiden mainostavan vege-menuja. Erityisesti hyvän ruoan, oluen ja drinksujen perässä matkustajille suosittelen Pietaria lämpimästi! Ja Pietarin baariskene – silkkaa lovee!!
”Eihän siellä osata englantia!?”
Paikallisista osa puhui hyvää englantia tai yleensä, jos kysyi isommalta porukalta, joku osasi neuvoa tien museoon. Englannilla pärjää Pietarissa hyvin. Paikallisilta saimme myös hyviä suosituksia esimerkiksi puistoista, ravintoloista ja baareista.
Itseasiassa ekalla reissullamme ensimmäisenä iltana random ohikulkija vinkkasi meille hipahtavat korttelit, joissa tulikin sillä reissulla vietettyä paljon aikaa, ja josta buukkasimme seuraavalle reissullemme hotellinkin.
Eikös ihmisillä ole siellä sellanen neuvostoliittolainen asenne ja ihan paska asiakaspalvelu on siellä niin ja vaikea asioida ja..?
Vierailemissamme ravintoloissa, baareissa, näyttelyissä ja hotelleissa oli kaikissa (lukuunottamatta ehkä yhtä museon narikkatyöntekijää) ystävällinen ja kepeä asiakaspalvelu. Tarjoilu oli aina ripeää, huomaavaista ja osaavaa. Tapaamamme ihmiset olivat mukavia, ystävällisiä ja hauskoja. Kaikki auttoivat mielellään oli meillä sitten hukassa kamera tai baari.
Lasetteleva huumori tuntui tutulta ja monista kohtaamisista jäi mieleen jotenkin välitön ja hauska meininki. Jopa taksikuskeista, joiden kanssa jankkasin välillä ihan huolella hinnasta -tuntui, että tietynlainen vekslaaminen ja väittely ja neuvottelu tavallaan kuuluu myös maan kulttuuriin, mutta ilman jankutusta selviää hyvin, jos minä en kuulu matkaseurueeseen.
”Eikös siellä ole vähän sellaista likaista ja rupusta ja neuvostoankeeta?”
Pietari on suurkaupungiksi todella siisti ja kaunis, etenkin keskusta-alue on kaikkea muuta kuin neuvostoankea. Myös vierailemamme ravintolat ja baarit ja hotellit olivat suurimalta osin kaikki siistejä ja viihtyisiä. Julkinen liikenne on selkeä ja toimiva, moderni. Itseasiassa nauroin ääneen paluujunan lipuessa jälleen Tampereen keskustaan kaikkien 70-luvun lättätalojen keskelle. Home sweet Tre!!
Ja toki loisteliaassa ja puistomaisessa Pietarissa on paljon rustiikkisia rakennuksia ja hämyisiä kujia, mielenkiintoisilta sisäpihoilta saa pengottua vaikka minkälaista ug-baaria ja punkkiluolaa, mutta kaupungin rosoisuus muistuttaa monilta osin esimerkiksi itä-Berliinin sykkiviä kortteleita, jotka kutsuvat seikkailuun.
Ja tietty jos kävelee tarpeeksi kauas keskustasta saattaa Pietarissakin päätyä paikallisen Prisman parkkipaikalle -prismautumista ei voi näköjään välttää ulkomaillakaan.
”Eikös siellä ole vaarallista? Uskaltaako siellä liikkua?”
Missään vaiheessa en ole kokenut Pietaria vaaralliseksi, vaikka hilluimme usein pikkutunneille asti ja saatoimme ottaa takseja lennosta. Jokaisessa suurkaupungissa on toki omat vaaransa, eikä kannata olla kännissä tai ihan tyhmä (emme olleet, kumpiakaan, ikinä koskaan, tietenkään!), mutta pelottavalta Pietari ei mielestäni tuntunut.
”Nettikään siellä toimi tai puhelimet ja..”
Pietari on moderni ja esimerkiksi useimmissa kahviloissa, baareissa, ravintoloissa ja hotelleissa oli hyvät wifit ja yleensä pöytien vieressä jopa pistorasioita puhelimien ja läppäreiden lataamiseen, jotta voi sometta ihan huolella.
Taksihommat hoituvat kätevästi esimerkiksi Uber- tai Yandex-applikaatioilla, jos ei tykkää jankuttaa auton oven raossa ruplatukko kädessä tienlaidassa. Jotkut tykkäävät, kukin tavallaan.
”Eiks siellä oo vaan sellasta oopperaa ja balettia ja jäykkää korkeakylttyyriä!”
Kyllä, Pietari on klassisen taiteen ja korkeakulttuurin mekka ja ihana juuri siksi ja mekin olemme vähän jo haaveilleet baletista.. Mutta vitsit, kuinka vahva ug-vire sykkivässä kaupungissa on. Live-musaa, kokonaisia taidekortteleita täynnä kokeilevaa ja kantaaottavaa taidetta, nykytaiteen gallerioita, punkkikeikkoja ja pikkuklubeja.. Myös pieniä ilmaisia näyttelyitä löytyy todella paljon.
Viime reissulla ajauduimme ekana iltana open stage -iltaan, jossa lavalle nousi torvien ja haitarien lisäksi runonlausuja, joka teki meihin vaikutuksen, vaikkemme ymmärtäneet sanaakaan.
Jeps, olen aika hurahtanut ja nyt ilmojen heittäydyttyä yhtäkkiä lähes kesäiseksi, olen haaveillen mietiskellyt, onko Neva enää jäässä ja kuinka kaunis kultakattoinen ja rustiikkinen Pietari mahtaa kesällä ollakaan. Ehkä pakko tehdä uusi visiitti lomalla!
Uskallan suositella Pietaria ihanaksi kesäkohteeksi. Kannattaa tsekkailla Allegrojen lippuja ja tarjouksia ja VR:n sivuilta löytyy muitakin hyviä vinkkejä ja infoa Pietariin matkustamiseen liittyen.
Uuh, olen taas ihan innoissani ja vimmoissani!! Yritän tässä vielä jossain vaiheessa ryhdistäytyä kasaamaan joitain tärppejä, niitäkin kyseltiin, voi kun saisin ne vielä aikaan!
Lue myös:
Vähän ryöstetty, mutta onnellinen – From Saint Petersburg with love
