• Perhe
  • Rakas ämpäripää

    – Äiti mikä ohjelma tää on?

    – Tää on joku lumilautailukisa, varmaan jotku lumilautailun MM-kisat.

    – …ai jaa.

    – Tiesiksää, että mullakin on lumilauta?

    – Ai on vai? Osaaksää mennä tollain?

    – No emmää tollasia temppuja osaa, mää osaan vaan laskee mäkee alas.

    – Älä välitä! Kyllä sää opit tekeen noita temppuja.

    – No noi on kyllä aika isoja hyppyreitä, mistä noi menee…

    – Äiti, ekkö sää tiedä, että sun pitää vaan harjotella. Sitte sää opit. Eikä se haittaa, jos sää välillä pyllähdät. Sitten vaan nouset ja kokeilet uudestaan, eikä sun pidä hermostua jos pyllähdät, vaan sitte kokeilet vaan uudestaan. Ja sitte sääkin opit menee noin, kun vaa jaksat vähä harjotella. Äiti kyllä sää opit!

    – Ok, no pitääki ens kerralla kokeilla.

    – Hyvä! Sää opit kyllä!

    IMG_0172.JPG

    **

    – Öö miks sää oot laittanu yöllä mun pään viereen ämpärin?

    – No ku se ämpäri ei mahtunu tohon tyynylle.

    – !!? Nii mutta miks sää ylipäätään tulit yöllä tänne meijän sänkyyn ämpärin kanssa?

    – Se ämpäri on mun unikaveri ja se ei mahtunu tyynylle. Nii sitte mää laitoin sen tohon välikköön.

    – ??

    P8150108.JPG

    **

    – Äiti onpa sulla hienot housut.

    – Joo mää sain nää äitiltä.

    – Niin siltä toiselta Asikaiselta.

    – No just siltä.

    – Se mummu on mun paras tyyppi.

    – No niihä se on.

    – Mummu on semmone, mää oon tämmöne! Sää oot tommone, mää oon tämmöne!

    PA070417.JPG

    **

    – Ei, ei mun tarvi pestä tukkaa!

    – No kyllä muuten tarvii, nyt mennää kaikki kylpyyn.

    – Mutta mun ei tarvi pestä päätä!

    – No ihan varmana tarvii.

    – Mitäs jos mää pidän tätä pipoa aina päässä, niin ne tukkapeikot ei pääse mun päähän.

    – No ei se auta, etkä sää voi aina olla pipo päässä.

    – Kyllä voin! Tää on vähän kylmä vanha talo ja täällä kannattaa pitää pipo päässä, niinku villasukatki.

    – !!?

    – Nii ei ne tukkapeikot pääse sitten..

    – Niitä voi olla siellä sun pipossa jo, nyt mennää.

    – Ei pestä päätä, mää haluun samanlaisen tukan ku isällä!

    IMG_0220.JPG

     

    Ihanaa viikonloppua!

    http://www.youtube.com/watch?v=kcLGqc_0r60

    Share
  • Perhe
  • Keretäänkö me?

    IMG_7776_2.JPG

    Pojan reippaasti pukiessa haalariaan huomaan vielä olevan ihan pakko vaihtaa vauvalta vaippa ennen lähtöä. Saatuani pikkuveljen (takaisin) pakettiin ja vaunuihin, huomaamme eteisessä Pojan kumppareiden olevan liian pienet. Löydettyäni vaihtoehtoiset kengät, hädissäni etsin kuivia kurahanskoja, jonka jälkeen palaan keittiöön hakemaan kotiavaimet.

    Nostaessani vaunuja portaita alas, huomaan Pojan reenaavan rintauintia meritähtenä pihamme isoimmassa loskalätäkössä ja palaan sisälle etsimään kuivaa toppahaalaria sekä vaunuihin sadesuojaa. Samalla huomaan hameeni eteisen penkillä ja olevani lähdössä sukkahoususillani liikenteeseen, mutta pukemiseen ei enää ole aikaa. Äiti keretäänkö me vielä? – Yritetään!

    Juuri hiekoitettu tie pistää vastaan rattikelkan alla ja loska paakkuuntuu vaunujen renkaisiin. Juoksen vetäen kelkkaa perässäni ja työntäen vaunuja edessäni. Pysähdyttyämme Poika ottaa kassin alakorista kaivaessani vauvaa lämpöpussissa syliini vaunuista. Äiti kerittiinkö me, äiti kerittiinkö?

    – En tiiä, toivottavasti! Nyt vaa mennää nopeesti! Tuu, juostaa.

    Kamppailemme ovista kuivan toppahaalarin, kassin ja jättimäisessä paketissa tutti suussa napittavan vauvan kanssa. Pojan kiivetessä tarmokkaasti portaita juoksen jo edeltä laskemaan vauvan naulakoille, jonka jälkeen kiiruhdan auttamaan Pojalta kenkiä pois.

    – Äiti kerettiinkö me, äiti?

    – Kerettiin! Ei ne oo vielä alottanu.

    – Kerkeenkö määki vielä?

    – Kerkeet! Nyt vaa tossut jalkaa. Me ollaan kyllä parhaita.

    – Nii i! Me kerettiin! Sää ja mää. Anna läpy.

     

    Sykkeeni laskee pikkuhiljaa parin tunnin päästä.

    Sillä, jos päiväkodin aamupiirin ensihetkestä myöhästyy, helvetti on irti ja pienen reppulaisen päivä pilalla. First things first!

     

     

    Rentoa keskiviikkoa!

     

    Share