• Asikaine
  • Niin joulu joutui jo taas Nekalaan..

    ..ihan liian aikaisin.

    Vaikka kaikki oli hyvin valmisteltu, tuli täysin puskista viimeinen mahdollisuus postittaa joulukortit matkaan (pikana ykkösluokassa) ja niin seisoin vaunujen kanssa jonottamassa postissa vuoronumerolla 72, joka ei tosin tullut niin nopeasti. Sen siitä saa, kun menee paukuttelemaan henkseleitä jouluvalmisteluissa. Pitihän se arvata.

    Pakenin jouluahdistusta poikien kanssa keräämään käpyjä metsään, jossa söin pipossa mielipiteeni mindfullnessista. Keskeneräiset askareet unohtuivat sateisessa metikössä, josta palasimme voimaantuneina mukanamme iso kassillinen käpyjä. Ulkoilusta saadulla energialla askartelimme Pojan kanssa strömsöönä kävyistä kauniita joulukoristeita lahjoiksi.

    Valitettavasti strömsöö-energiaa ei ihan riittänyt piparkakkutalon kasausvaiheeseen, jossa ikävästi romahdin samaa tahtia talon vaaleanpunaisten seinien kanssa. Hippi evakuoi lapset turvaan yläkertaan mutisten mennessään ..onko tää ny siun mielestä kivvaa piparkakkujen rakentelua lasten kansa? 

    wjbh3.jpg

    Mörinäni saattelemana Hippi sanoi tekevänsä lasten kanssa (yhdessä) joululomalla toisen piparkakkutalon ja eilen jo nostikin uunista saakelin suoraviivaiset muumitalon osat pikkuisine ikkunaruutuineen ja porstuoineen. YLLÄTYS! Manaajatyttöä oksettaa raivokkaasti nähdessään täydellisiä kaavojen mukaan paistettuja talonosia pään pyörähtäessä kolmesataakuusikymmentä astetta ainakin sata kertaa.

    Olisi pitänyt uskoa, kun naapurin muija sanoi jo paistovaiheessa piparkakkutalon olevan huono idea.

    Joulusiivouksen lykkääminen ajoi aattoviikolla epätoivoisena soittelemaan siivouspalveluun ja kysymään apua joulusiivoukseen, joka yllättäen oli jo vähän myöhäistä. Onneksi kuitenkin tajusin kertoa siivousfirmalle supersuositusta blogistani mahdollisen yhteistyön toivossa. En siltikään saanut siivouspalvelua. Hippi imuroi aatonaattoyönä minun kieriessä häpeässäni sohvatyynyjen alla. Sen siitä saa, kun kusi nousee päähän kahden lukijan tultua Wanhan Tapin pikkujouluissa kehumaan kirjoitusteni olevan thosi hyvää shettiä

    IMG_0558.JPG

     

    Niin. Kaikesta henkseleiden paukuttelusta sekä sekoilusta huolimatta joulu joutui myös Nekalaan ja viimein lahjat sekä kävyt olivat paketeissa. Pataleivät leivottu, lahjakassit kiikuteltu naapureihin. Osa kämpästä imuroitu, pyykit heitetty koriin. Kassit pakattu valmiiksi joululomailua varten. Tiskikoneen hana kiinni. Nää kortit pitää vielä muistaa tiputtaa laatikoihin mennessämme, sit on kaikki. 

    Aattoaamuna heräsin hyvillä mielin Hipin yöllä kokkaileman perunalaatikon ja riisipuuron tuoksuun.

     

    Toivottavasti kaikkien joulu sujui mukavasti! <3 Meillä ainakin! 

     

    Kuva: Zumawire/Mvphotos

     

     

    Share
  • Koti
  • Serkun herkumpi koti

    PC180403.JPG

    Viikonlopun sukulointireissulla kyläilimme serkkuni luona, joka asuu vanhempiemme kotitalossa. Muutaman vuoden mammamme vanhassa talossa asunut pariskunta on ensin asettunut kodiksi ja asianmukaisesti tehnyt paljon hienoja remppasuunnitelmia, joita pikkuhiljaa alkavat toteuttaa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ah hahaha hahahahaha.

    PC180407.JPG

    Typerän sanonnan keksijä ei ole tainnut paljon remppoja tehdä. Ah hahahahahahaha! Kyllä samassa veneessä olevat saavat nauraa toisilleen!

    No niin. Ryhdistäydytään.  Ikävästi lipsahdin taas heti alussa väärälle raiteelle. Ennen kuin alan avautua muurarien katoamistempuista tai kaivuriägetsyn ’aikatauluista’, palataan eilisen tunnelmaan. Joka oli ihana!

    PC180399.JPG

    Vaikka kaikki oli vähän kesken ja tapetoidakin kuulemma pitäisi, serkkuni koti on jo nyt kaunis, hauska ja kotoisa. Aivan ihana! Jo eteisessä Poika vilisti kotoisasti sisälle, kuin ei kylässä olisi ollenkaan ja me muut seurasimme perässä. Yläkerran vanhaan tuttuun vieraskammariin, keittiön pöydän ääreen, olkkariin nojatuolille jalat ylös.
    Talossa on aina vallinnut kodikas ja rauhallinen tunnelma, joka nyt on saanut hassua lisäpotkua vanhojen esineiden sekoittuessa uusien omistajiensa tavaroihin ja elämään.

    PC180396.JPGVuosia paikallaan roikkunut lamppu ihmettelee vierelleen laskeutunutta Tintin kuurakettia ja vanha joulukaktus hämmästelee uutta taulua ja roller derby -kamppeita. Oli jännittävä huomata, miten tarkkoja muistijälkiä mieleen on painunut. Kuulin olkkarissa mamman vanhan kellon hiljaisen tikityksen, vaikkei kello enää ollut huoneessa. Tiesin mihin kohtaan katsahtaa keittiössä vilkaistakseni punaista kelloa, miltä eteisen ovi kuulostaa ja mikä juliste on vessan ovessa.

    PC180386.JPGTiesin vieraskammarin tärkeät käytössäännöt, jotka olemme serkkuni kanssa laatineet ja kiinnittäneet oveen vuosia sitten. Meinasin hermostua ’Yksityishuoneen’ (!!) komentelun kieltävästä säännöstä, kunnes huomasin säännön numeron viisi. Pojat eivät myöskään totelleet sääntöä numero kolme. Itseasiassa sääntöjä oli lähes mahdotonta noudattaa.

    PC180393.JPG

    Tiesin, miltä askeleet portaissa kuulostavat ja vanhasta muistista käteni nappasi kaiteesta kiinni. Rappusten laivat vangitsivat samalla tavalla kuin lapsuudessa. Aloin jopa harkita, pitäisikö Ritolan vanhaa laivatapettia laittaa meillekin johonkin huoneeseen.

    Pappa oli kuulemma hermostunut pitkien tapettivuotien kanssa ennen ylioppilasjuhlia. Nyt kun vanhoilla paperitapeteilla tapetoineena katson vinoa kattoa, nousevaa portaikkoa ja tapetin kohdistusta, ymmärrän täysin, jos on vähän meinannut palaa käämit hommassa! Voi kunpa pappa tietäisi, miten tarkasti eilenkin aivan uudet silmäparit katselivat laivoja, jotka edelleen visusti seilaavat seinällä.

    PC180397.JPG
    Suunnitelmien lisäksi olivat uudet asukkaat jo saaneet paljon aikaankin. Ihan parhautta oli upouusi pönttöuuni, joka hohkasi lämpöä tupaan. Pönttis odottaa vielä pintaansa väriä, jahka omistajansa päättävät värin, jonka ehkä voi miettiä vasta tapettivalintojen vahvistuttua. Kuulostaa ah niin tutulta.
    Alan häiriköimään serkkuani lähettelemällä erilaisia näytepaloja Pihlgren ja Ritolan valikoimista. Heti aamulla jo ehdotin muutamaa vaihtoehtoa.
    Keittiöremppamoodin jäätyä pahasti päälle lähettelin serkulleni kuvia lavuaareista ja yrittänyt painostaa pesukoneasiassa. Kerran meinasin yöllä soittaa keksineeni ratkaisun siihen lavuaariin! 
    Olen raivostuttava tyyppi, joka puuttuu muiden remppoihin. Ehkä pitäisi ensin tapetoida oma hirsi silmästä ja sen jälkeen ottaa kantaa muiden hommiin vai miten se meni. Joka tapauksessa (jos ei huomioi pakkomielteistä suhtautumistani tapetteihin)serkkuni kanssa yhdessä remppasuunnittelu ja fiilistely oli mukavaa.

    PC180385.JPG

    Olivat suunnitelmat kuinka kesken tahansa, oli kaunis ja viihtyisä koti jo aivan valmis sellaisenaan. Asukkaidensa näköinen, täynnä vanhoja ja tulevia muistoja.

    PC180401.JPG

    PC180382.JPG

    PC180395.JPG

    PC180390.JPG

    PC180400.JPG

    Kiitos viikonlopun isännöinnistä ja vanhasta joulukaktuksesta. Yritän pitää sen hengissä. Varokaa vaan, tulemme pian uudestaan <3

     

    Ihanaa sunnuntaita kaikille!

     

     

    Share