• Koti
  • Parasta viikonlopuissa

    P3280036.JPG

    Usein viikonloppuisin ovestamme lappaa joku ystävä tai sukulainen poikkeamaan kahvilla pikaisesti tai kyläilemään kunnolla. Piipahtaa aamupalalla, morjestelee muuten vaan tai tulee istumaan iltaa, ehkä jää saunaan.Välillä teen viikonloppuvieraille sänkyjä yläkerran remonttihuoneeseen vieraskammariin.

    DSC_0649.JPG

    Joskus kokkaamme porukalla ja katamme pöydän koreaksi, mutta välillä ei ole mitään tarjottavaa. Ehkä kahvia ja oisko meillä pakastimessa jäätelöä ja mustikoita? Toitteks te hei jotain mukananne? Ai leipää, no hei mahtavaa! Meillä olikin just loppu…öö kaikki.Poika ilahtuu kyläilijöistä ja leikkikavereista poikkeuksetta aina.  Pienet tahmaiset kädet vetävät kyynisimmänkin Eno-Gekon olkkarin lattialle piirileikkiin tai mahduttavat ukin ja mummon pikkuruisen sirkusteltan sisään. Usein pieni haluaisi soitella ystäville ja kutsua lisää ihmisiä, jos joku puuttuu paikalta. Missä mummo on? Tulleeko Malla huomenna? Onko Tepon polvi vielä kippee, koska Teppo tullee? Koska Viivi tullee punssille?

    Pienestä on mukavaa, kun ympärillä on sylejä ja leikkikavereita. Joskus jätän vastuun alakerran milloin-millekin-joukolle paeten yläkerran rauhaan päiväunille, lukemaan tai laittamaan pyykkejä. Katson makkarin ikkunasta, kun muu sakki kävelee hitaasti puistoon. Ihana rauha.

    P4250069.JPG

    Välillä Oikeastaan aina vieraat joutuvat hommiin. Remppaamaan eteistä. Maalaamaan, repimään tapettia. Korjaamaan Hipin rikkinäisiä vaatteita. Kantamaan huonekaluja sinne tänne. Rakentamaan lattiaa, auttamaan siivouksessa. Kantamaan halkoja. Asentamaan verhotankoja tai viemään pahviroskia pihalle, pulloja kauppaan. Auttelemaan Pojan kanssa tai kokkailussa. Jäätkö syömään?

    Eilen kokosimme porukalla hyllyä Pojan huoneeseen Lundia-expertti-ystävän saavuttua apuun. Tai minä lähinnä huusin avuttomana vieressä älä sotke sitä tapettia! älä koske siihen tapettiin! ja kokkasin tapaksia.

    P4170036.JPG

    DSC_0630.JPG

    DSC_0681.JPG

    Välillä kahvitellaan keittiössä. Välillä ruokailuhuoneen pöytään laitetaan kynttilät ja servetit. Välillä teemme jämistä lämppäreitä ja makaamme olkkarissa sillit suolassa katselemassa Beverly Hillisin täydellisiä naisia, Muumeja tai Columboa. Joskus sohvalle kaatuu punkut tai murot. Joskus leivon sämpylöitä ja otan valokuvia. Joskus nukun yöpuvussani viltin alla muiden höpistessä kuulumisia.

    DSC_0618.JPG

    dsc_0380.jpg

    DSC_0549.JPG

    DSC_0384.JPG

    Aikoja sitten lakkasin siivoamasta ennen vieraiden saapumista, mutta jaksan kuitenkin edelleen jankata Sori täällä on nyt vähän sotkusta, kum meil on toi..remontti / lapsi / oksennustauti / töissä kiire. Joskus odotan anopin saapumista pyykkikasassa maaten. Mää ootin, et te tuutte! Nii sit mulla on aikaa viikata nää kaikki ku te ootte pojan kanssa! Usein anopin lähdettyä huomaan keittiön lattian ja vessan peilin kiiltävän. Tiskikaappi on järjestelty.

    IMG_7973_2.JPG

    IMG_7995_2.JPG

    DSC_0645.JPG

    Välillä kiukuttelen, kun aina joku on tulossa tai menossa. Kenen takki tää ny on? Kuka söi nää kaikki lakut? Onko kukaan muute käyny kaupassa?

    P4190048.JPG

    Mutta kun arki alkaa ja talo hiljenee, ikävöin viikonlopun vieraita ja hulinoita. Pullanmuruja ja nauruja.
     
    Pesen kalakeiton tahriman pöytäliinan ja imuroin keittiön lattian.
     
     
     
     
     
    Share
  • Asikaine
  • Iloinen maanantaipuhelu

    Aamulla ennen yhdeksää otin maanantaita rivelistä kiinni hoitaen kaikki roikkuneet rästiasiat. Hammaslääkärit ja vakuutuspuhelut, jotka arjen kiireissä unohtuvat, kunnes joltain on hammas tai naama irti.

    Erilaisten jonotusmusiikkien (WTF? Minkä porukan kuuroimmalle voin lähettää pari levyä?) jälkeen keskustelen hihittävän iloisen vakuutusmyyjän kanssa vauvavakuutuksesta vielä syntymättömälle lapselle.

    – Oletteko hakeneet vauvavakuutusta aikaisemmin?

    – Joo, mutta sitä ei myönnetty viimeksi.

    – Ai jaa, no kuinkas nyt niin?

    – Meillä oli kohonnut down-riski.

    – Ai jaa! *hih hih*

    – ..!?? Niin, no…

    – No. *hih hih hih* oliko ensimmäinen lapsi terve?

    – Oli tai siis on.

    – Onneksi olkoon! Sitten teillä onKIN mahdollisuus saada tämä vauvavakuutus. *hihkuu aivan riemuissaan*

    – No ööh..kiitos!

    – * jatkaa hihkumistaan*Jos vauva vaikka syntyy keskosena tai synnytyksessä tulee jotain niin tämä kattaa sitten kivasti.

    – No, sehän on..ööh kivaa.

    –  Niin on! Ja jos saatte vauvavakuutuksen, niin myös äidille tulee tälläinen ilmainen vakuutus, vuodeksi. Me tarjoamme sen.

    – Ai. Mää luulin, että mulla on jo vakuutus?

    – Joo, sulla on täällä joku, joka kattaa esimerkiksi tapaturmaisen kuoleman…

    – Niin, että jos vaikka sinne synnytykseen satun kuolemaan?

    – Ei, ei…ei synnytys ole tapaturma.

     – Niin, heh heh, ei tietenkään. No mitäs tää ilmainen sitten kattaa?

    – *riemua täynnä* Tämä vuoden ilmainen vakuutus äidille kattaa kuoleman pitkäaikaisen sairauksen seurauksena.

    – No hienoa, kiitos. Sitä mulla ei vielä ollutkaan..

    for-seal-thanks.jpg

    Viikko alkaa pohtiessa, mikä pitkäaikainen sairaus tappaa vuoden sisällä, jotta vakuutusyhtiön avokätinen etu tulisi käytettyä. Pitäisiköhän maanantaisin jättää puhelin kotiin, kun viime viikonkin ensimmäisestä puhelusta jäi vähän oudot fiilikset. 

     

     

    ILoista alkanutta viikkoa!

     

     

    Share