Tietoa mainostajalle ›

Yrittäjyydestä ja Unelmahommista

Johtuen parin vuoden repaleisista öistä en ole viime aikoina kyennyt mössöaivoillani lukemaan kovin montaa haluamaani kirjaa, mutta mökillä vihdoin ehdin rauhassa lueskella kollegoideni Satu Rämön ja Hanne Valtarin kirjoittaman Unelmahommissa -kirjan. Jee! Palkkatöiden jättämistä ja omien unelmahommien perään lähtemistä käsittelevä teos on omakohtaisesti kiinnostava ja inspiroiva kirja.

Erityisesti tykkäsin kahden luovan alan yrittäjän taidokkaasti kasaaman kirjan käytännönläheisestä ja konkreettisesta lähestymistavasta: kirjassa molemmat yrittäjät jakavat monia käytännön vinkkejä työelämään sekä avaavat tarkasti esimerkiksi hinnoitteluaan ja neuvottelurakenteita, joiden kanssa moni aloitteleva yrittäjä usein kamppailee yksinään.

Niin kamppailin itsekin vajaa kahdeksan vuotta sitten, jolloin melko spontaanisti irtisanouduin levy-yhtiön vakkariduunistani lähteäkseni täyspäiväiseksi yrittäjäksi. Perustin oman musa- ja kulttuurialan markkinointia tekevän yrityksen. Kävin yrityskurssin, hain starttirahan, vuokrasin ystäväni Akun Tehtaan toimistosta puolikkaan, tapasin veroneuvojan, hankin kirjanpitäjän, teetin käyntikortit ja nettisivut. Ja boom, olin vapaa! Boom, olin yrittäjä. Boom, olin yksin irrallani. Edessä oli lomattomia kesiä ja unettomia öitä, onneksi olin nuori!

Kuten montaa muutakin nuoruuden puuskissani tekemääni valintaa, olen kepeähköä yrityspäätöstänikin välillä vähän miettinyt. Että mitähän helvettiä! Eipä yrittäjyyteni silti ole vielä noussut Asikaisen typerimmät valinnat -listan topkymppiin, vaikka se aina äitiyslomieni aikana käykin sijalla seitsemän ohittaen jopa erään Espanjan reissun, jonka olisin voinut jättää väliin (kyseisessä matkassa totisesti kiteytyy kaikki ääliömäisyys aivan yliluonnollisella tavalla, ihan oikeasti matkailu ei aina kannata!).

Äitiyslomien jälkeen kaltaiseni yksinyrittäjän paluu työelämään on välillä ollut niin raskaan rattaan kääntämistä, että touhussa on todella tullut ikävä jopa lehtimyyntitoimiston lankapuhelintani, Yo-talon tiskillä pankkikorttia heiluttelevaa teinihopparia sekä entistä pomoani, joka kehityskeskustelussa sanoi usein suostuneensa moniin äärimmäisen paskoihin ideoihini, ettei ihan aina tarvisi sanoa ei.

Toisen lapsen kohdalla en kovin pitkää lomaa edes uskaltanut pitää, sillä edelliseltä hoitovapaalta paluu oli vielä tarkasti mielessä.

Jep. Mutta jos äitiyslomien jälkeisiä alkuvaikeuksia sekä yrittäjän yksinäisyyttä ja rankkaa tulosvastuuta ei lasketa, olen ollut aika tyytyväinen vapaaseen elämäntapaani. Yritykselleni on aina riittänyt asiakkaita, useimmat projektit ovat sujuneet hyvin ja homma on ollut taloudellisesti kannattavaa. Olen tutustunut hyviin tyyppeihin, joiden kanssa olen saanut tehdä useita projekteja ja tapahtumia. Hannen ja Satun kirjassa on paljon puhetta verkostoitumisesta sekä toisten auttamisen tärkeydestä.

Itse sain ja saan edelleen paljon apua kollegaltani, joka käytännössä on myös pahin kilpailijani. Hän otti minut yrittäjänä heti siipiensä suojaan, neuvoi ja ohjasi omasta ylitsevuotavasta asiakasvirrastaan minulle niin paljon uusia projekteja, että starttirahakauden loputtua kalenterini oli täynnä ja oma yritykseni pyöri jo täyttä höyryä. Parin vuoden päästä tajusin nostaa hintoja ja myydä myös ei-oota, paljon myöhemmin tajusin jopa pitää lomia ja tehdä lyhennettyä viikkoa, jos siltä tuntuu.

Oppiemoni muistutti aina kiireenkin keskellä ja hankalissa tilanteissa olemaan kaikille kiva ja ystävällinen. Huomioimaan pienetkin kesätoimittajaharjoittelijat pyyntöineen –seuraavan kerran ne saattaa sitten olla jonkun toimituksen tuottajia ja varmasti muistavat, olitko mukava tai vastasitko heille uransa alkutaipaleella. Samoin ystäväni kehoitti aina jakamaan tietoja, taitoja ja kontakteja.  Yhtään et panttaa vaan kerrot vaan ja esittelet kaikki toisilleen! Ne tulee sulle moninkertaisena takasin ja aina saat sitten apua, kun sulla on tilanne päällä! Ja niin on aina käynyt. Satakertaisena olen saanut kaikki jeesailuni takaisin sekä paljon uusia ystäviä.

Olen kiitollinen ihanalle kollegalleni, joka auttoi alkuun ja jonka kanssa olemme viettäneet töiden parissa ikimuistoisia hetkiä. Yhdessä olemme hetken mielijohteesta lähteneet Himokselle Eppu Normaalin keikkabussin kyydillä, roudanneet yöllä kaksin pakkasessa autollisen hevimetallimerkkaria, karanneet gaalasta kesken illan, yöpyneet yhteisessä huoneessa, lusineet samassa toimistossa tuhansia tunteja, kirjoitelleet tiedotteita Tallinnan lautalla, laminoineet, pönöttäneet passit kaulassa festivaalista toiseen, startanneet Tampereelta kaksi tuntia ennen aamutelkkarin lähetystä, keskustelleet paneeleissa, tulostaneet drinkkilippuja, tilanneet Tuulensuussa satoja juustolautasia.

Taijan kaltaiset tyypit tekevät ympärillä olevien töistä unelmahommia.

Parasta yrittäjänä olemisessa onkin se, että voin itse pitkälti valita, kenen kanssa ja millaisessa ilmapiirissä töitä teen. Tällä hetkellä olen vuokralla Tampereen keskustassa levy-yhtiön toimistossa, johon lähinnä halusin mahtavan toimistoseuran ja mukavan työilmapiirin takia. Yhteiset projektit, saman alan tuomat synergiaedut ja hieno toimisto toki ovat plussaa, mutta parasta silti on aamuisin saapua hyvien ihmisten pariin, joiden kuulumiset ihan oikeasti kiinnostavat.

Työni ovat myös johdattaneet hauskoihin tapahtumiin, reissuille, festareille, kiertueille ja olen tutustunut huippuihin tyyppeihin. Saan päivittäin työskennellä musiikin ja keikkojen parissa, mutta olen myös päässyt tutustumaan esimerkiksi digitaaliseen start up -skeneen tai vaikka tiedottamaan nopeasti kasvanutta chilibrändiä ja pienpanimoa, jotka taas ovat olleet muiden unelmaduunarien omia unelmiaan.

Saan itse päättää työaikani sekä aika usein myös sen, missä töitä teen. Yrittäjän vapaus on helpottanut pikkulapsiaikaa paljon. Jos vauva on valvottanut yöllä, olen aamupäivällä nukkunut pidempään ja aloittanut päivän vasta toisen kahvikupin jälkeen. Pidennetyt viikonloput mummolassa tai vaikka Italian matka ovat onnistuneet, sillä yleensä voin hoitaa työni siellä, missä läppärini on.

Olisin toivonut lukeneeni jonkun Unelmahommissa-kirjan kaltaisen konkreettisia neuvoja antavan oppaan yritykseni alkutaipaleella, se olisi ehkä helpottanut alun vaikeuksiani. Vuosien aikana moni asia on opittu tekemällä (ensin väärin tai halvalla tai helvetin vaikeasti), jolloin vasta jälkikäteen on osannut paremmin suunnitella, hinnoitella ja arvioida tekemisiään. Toki kaikki tekeminen myös helpottuu, kun saa kysynnän riittäessä itse suunnilleen valita projektinsa ja kun vuosien hölöttämisen ja pönöttämisen jälkeen alkaa alalla olla hyvät verkostot ja kontaktit.

Äitiysloman harrastuksena startattu blogi nousi vähän vahingossa työpöydälle ja lopulta blogin alkaessa vähän tuottaa, uskalsin lohkaista postauksille työkalententeristani siivun. Toki ennen kuin blogi nousi sivuduuniksi olin perustuksiksi iltaisin ja öisin kirjoittanut etupeltoon aika monta palkatonta postausta.

Sittemmin blogi on johdattanut moniin uusiin seikkailuihin ja olen tutustunut hauskoihin tyyppeihin. Kun blogi on alkanut tuottaa, olen voinut myös ajallisesti satsata siihen enemmän. Olen ollut aika innoissani, että saan palkkaa läpänheitosta tai ulkona syömisestä.

Hanne avaa Unelmahommissa-kirjassa tosi tarkasti supersuositun Lähiömutsi-bloginsa aloittamista, blogin kirjoittamista ammattimaisesti sekä kaupallistamista. Hinnoittelusta lähtien Hanne jakaa hyviä vinkkejä, jotka olisivat itsellenikin olleet tarpeellista tietoa, kun blogialan keltanokkana lähdin tekemään A-lehtien kanssa ensimmäistä sopimustani. Onneksi puhelimessani oli kuitenkin yksi ammattibloggaajan puhelinnumero. Magicpoks-blogin Maj ystävällisesti kertoi, millaisia soppareita blogimaailmassa tehdään ja millaisiin kannattaisi suostua. Majn topakat neuvot tulivat seuraavalla viikolla tarpeen, enkä allekirjoittanut ensimmäistä eteeni laskettua paperia.

Unelmahommissa-kirja avaa mukavasti esimerkiksi kivijalkakauppiaan, bloggaajan, luovan kirjoittajan, kirjailijan sekä matkailuyrittäjän alaa yksityiskohtineen, jonka lisäksi kirjassa on haastateltu myös muun muassa muiden alojen yrittäjiä. Kirja korostaa suunnittelun merkitystä ja myös muistuttaa, ettei kaikki tapahdu hetkessä eikä pidäkään tapahtua.

Erityisesti useampia kirjoja kirjoittaneen Satun taito tehdä ennakkosuunnitelmia ja laskelmia sekä pilkkoa projektinsa etukäteen osiin viehätti ja herätti kunnioitusta! Todella aijon kaivaa käsikirjoitusopinnoistani tutut post-it lappuni esille ja alkaa hahmotella vähän pidemmän kirjoitusprokkiksen rakennetta kokonaisuudeksi pienten palasten avulla. Arvostan myös Satun toteamista, että joskus on ihan hyvä lopettaa hiominen ja todeta työnjäljen jo olevan RIITTÄVÄN hyvä.

Äärimmäisen helpottava tieto, joka lähentelee myös oma tekniikkaani saada yleensä mitään asioita aikaan. En ikinä voisi päästää mitään käsistäni, jos joka kerta jatkaisin pakkomielteistä viilaamista vielä vähän ja vielä vähän. Tuotteliaisuuteni kärsisi rankasti ja aikaansaamiseni sekä myös luovuuden lähteeni on tekeminen. Tekee vaan. Aloittaa vaan. Kirjoittaa vaan. Menee bäkkärille vaan. Kokeilee vaan! Soittaa vaan. Kysyy vaan! Avaa vaan koneen ja kirjoittaa! Laittaa välillä vähän sen huonomman kuvan, joka kuitenkin on hauskempi kuin se tarkempi. Laittaa vaan.

Että tekee vaan.

Unelmahommissa-kirjassa on tekemisen meininki. Hienoa tee-mitä-haluat! –asennetta, joka kuitenkin on sidottu maan kamaralle exel-taulukoilla ja konkreettisilla käytännön vinkeillä -siksi kirjan sanaan on niin helppo uskoa. Määkin voin toteuttaa mun unelmia ja tehä, mitä mää ite haluun, kummää vaan suunnittelen!

Suosittelen kirjaa omista unelmahommista haaveileville sekä unelmaduunejaan jo tekeville. Vaikka itse olen yrittäjätaipaleellani ehtinyt maksella jo monet oppirahat, sain Satun ja Hannen kirjasta silti paljon oivalluksia. Kirjani lähti jo lainaan seuraavalle, ihan eri alan ystävälle.

Uskokaa unelmiinne!

Unelmahommissa-kirja on myynnissä esimerkiksi täällä. Itsehän sain kirjan SUHTEILLA.

 

Lue myös:

Kotiäitiyden ja töiden yhdistäminen osa 1

Kotiäitiyden ja töiden yhdistäminen osa 2

Kotiäitiyden ja töiden yhdistäminen osa 3

Share

13 kommenttia

  1. Annica kirjoitti: Vastaa

    Kiitos tämän kirjoittamisesta!
    Hyvä soundi kirjoituksessa, – allekirjoitan kaiken sanomasi Taijasta!

    1. Taija kirjoitti: Vastaa

      Tämä on mun unelmapäivä! Niin paljon kehuja ja ihania ihmisiä ympärillä, ettei menneet eivätkä tulevat pienet vastoinkäymiset haittaa 🙂 Maiju ja Annica <3

      1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

        Taijan unelmapäivä 😀 Haha, totta joka sana!

  2. Henni kirjoitti: Vastaa

    Kirja oli kyllä superhyvä! Ihan vielä en ole löytänyt omaa Unelmahommaani, mutta johonkin kokonaisuuteen kaiken tämän osaamisen, ideat ja tahdon vielä paketoin. Saan kiksejä näistä muiden unelmahommien lukemisesta, joten lisää vaan työpostauksia 🙂 Naapurin Rami bongattu 😎

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Joo, se on hyvä kirja, vaikkei tilanne (vielä) ihan omalla kohdalla olisikaan. Hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen.

      Onnea oman unelmahomman löytämiseen!

      Rami= PARAS!

  3. MutiNa kirjoitti: Vastaa

    Musta tuntuu, että mä olen lukenu liikaa sun blogia. Ajeltiin eilen Länsi-Suomessa ja mä hihkun, että hei Asikaisen Ritaripuisto (kaikkea seki muija sitten tekee). Mies lannisti mut ja uskoni omaan lukutaitooni, se oliki Askaisten Ritaripuisto.

    P.s. ja unelmahommia kyllä antaa uskoa omiin unelmiin ja niiden toteuttamiskelpoisuuteen!

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Enkö ole muistanut kertoa pyörittäväni nimikoitua ritaripuistoa. Ritaripuisto on aina ollut UNELMADUUNINI 😀 😀

      PARas kommentti evör, pitäisi melkein palkita!!

  4. Hei ihana! Mahtavaa, että saatiin kunnia olla sun kesälukemistossa ❤️ Vaikka oon sun duunistoorin kuullut aikaisemminkin, olipa mielenkiintoista lukea se kirjoitettuna. Noinhan se menee. Tehdään, pyydetään apua, mennään, annetaan apua ja sama rundi alusta. Ei se unelmahommailu sen monimutkaisempaa sitten lopulta ole, jos tarinan mutkia vähän oikoo ☺️

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Hyvä Hanne! <3

  5. Kiitoksia inspiroivasta tekstistä. Unelmahommissa kirja ollut julkaisemisesta lähtien lukulistalla, mutta tämän postauksen ansiosta se juuri nousi listan kärkeen 🙂

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Hyvä! Joko olet aloittanut?! 🙂

  6. Henna kirjoitti: Vastaa

    Minä kuuntelin kirjan äänikirjana ihan parin kolmen päivän aikana. Ja oli hyvä! En ole bloggari tai yrittäjä, eikä minusta tule bloggaria tai yrittäjää, mutta sain omaan työhöni tosi paljon ideoita, ajatuksia ja ihan konkreettisiakin juttuja. Samalla opin ymmärtämään yrittäjämiestäni hitusen paremmin. Kiitos myös sun yrittäjätarinasta ja urahyppäyksestä! Nää on aina mielenkiintoisia 🙂 vahva lukusuositus myös multa!

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Mahtava kuulla kokemuksiasi. Itse mietin lukiessani, mahtaako se kiinnostaa niin kovin, jos ei ihan mene oman touhun kanssa nappiin (kuten itselläni, hvyinkin paljon samaa omassa urassa ja työssä), mutta kyllä se kiinnostaa ihan muutenkin ja ihan eri alan ja tilanteen ystäville olen kirjaa lainannut / lainaamassa.
      Hyvä!

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.