Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Yleisön pyynnöstä: se ihan paska teksti!!

Jaettuani Hipiltä saamani palautteen blogitekstistäni, tulin vahingossa virittäneeksi kovan cliffhangerin. Sekä blogin FB-sivuilla että postauksen kommenttilootassa kovasti odotettiin paskaa ja helevetin pitkää tekstiä, jonka laatua valvova editorini käski deletoida kokonaan. Vähän virisi keskustelua myös palautteen rakentavuudesta, johon itse kylläkin olin ihan tyytyväinen. Kun kahden tunnin kirjoittamisen jälkeen pahoin pelkää tekstinsä olevan oikeastaan taas aika huonoa ja sisältävän ihme pätemistä ja jaarittelua, on asian vahvistava mielipide toki ärsyttävä, mutta ihan paikallaan.

Bloginihan on tunnettu äärimmäisen laadukkaista jutuista.

Mutta yleisön pyynnöstä teen tänään poikkeuksen ja julkaisen editorini hyllyttämän tekstin, eli THE ”kyläilypostauksen” ensimmäisen version, jonka riemuksemme välimuistista löysin. (Sittemminhän kyseisestä postauksesta on jo julkaistu ns uudempi ja toivottavasti ehkä vähän parempi versio, joten teema saattaa tuntuu tutulta.)

Jep. Eli tässäpä.


Kyläilyharha – Let it go!

Ensin nauroin kahvit nenästäni Hesarin otsikolle Ihmiset tunkevat Ikea-kassit täynnä tavaraa lauteiden alle piiloon. Että Hei no shit! Newslash! Eikö nyt kaikki tee niin, ihan perushomma. Itsekin löysin juuri tänä kesänä kellaristamme ison sinikeltaisen kassin, johon oli sullottu muun muassa mystisesti kadonneet puukenkäni ja kaunis vintage-takkini ja oikeastaan kaikki kamppeet, jotka olivat olleet eteisessämme ennen Pikkuveljen nimijuhlia…ööh noin kolme vuotta sitten! Hippi taisi raivata eteisen juuri ennen vieraiden saapumista, perus.

Vaikka Hesarin otsikoima itsestäänselvyys sai nauramaan yksin ääneen keittiössämme aamulla seitsemältä, itse artikkeli jätti vähän murheellisen fiiliksen. Ihmiset eivät kehtaa kutsua vieraita ihmisiä kylään siivoamatta kotia. Moni jopa ajattelee, ettei voi edes ottaa kyläkutsua vastaan, kun vastakutsua ei voi sotkun takia tehdä. Se rajoittaa sosiaalista elämää todella paljon.Kyläily on vähentynyt jo 40 vuotta.

Jutussa myös kannustetaan lieventämään kyläilyharhaa päästämällä kylään ihmisiä koteihimme juuri sellaisena kuin se on sekä vapautumaan kunnollisuuspaineista ja kerrotaan kotipositiivisuudesta.

Hyvä!

Nykyään puhutaan ja uutisoidaan jatkuvasti yksinäisyydestä, työelämän ja pikkulapsiarjen aiheuttamasta uupumisesta ja suorituspaineista sekä sosiaalisen median langettamasta alemmuudesta, kun omalla sohvapöydällä kahvikuppi ei yhtään näytä raikkaalta zen-kupposelta, vaan kahvit valuvat lattialle värjäten ruskeaksi sohvan alle unohtuneet sukkakerät, lego-ukkelit, kaukosäätimet, sanomalehdet ja villakoirat. Tällästäkö tää aina on helvetti! Mitä täälläkin taas on! Mikä tää on ees ollu…ennen ku tää on..muuttunu…jokski MIKÄ TÄÄ O?

Tuskastun usein kotimme jatkuvaan kaaokseen ja välillä kauhistelen tiskikasojamme ja vaatekeriämme ystäväperheen tai satunnaisten kahvittelijoiden tupsahtaessa ovellemme, mutta silti iloitsen ihan todella paljon siitä, että meillä kyläillään paljon.

Usein soittelen ystäviä kylään tai vaikka syömään ihan hetken mielijohteesta, aika usein meillä käy myös yövieraita, joita varten kylläkin yleensä raivaamme vierashuoneesta pyykkivuoret pois. Monet kaverit myös kutsuvat itse itsensä kylään ja naapuruston tyyppejä ja Hipin kavereita poikkeaa meillä usein ilmoittamattakin. Ehkä nopsaan kahvilla tai hetken höpisemässä pihassa, selaamassa päivän lehdet ja kommentoimassa elämää. Joskus innostumme kokkaamaan tai ainakin aina katetaan ylimääräisiä lautasia pöytään, jos ruoka on juuri tekeillä tai vielä pöydässä jonkun pöllähtäessä ovelle. Usein joku leikkii lasten kanssa tai pelaa pleikkaa Pojan kanssa. Yleensä Hipin siskojen saapuessa näen mahdollisuuden nukkua tirsat tai laittaa pyykit heidän leikkiessä poikien kanssa.

Naapurin muijan kanssa saamme lapset usein hetkeksi leikkeihinsä ja voimme rauhassa juoruta keittiössä. Olenpa joskus kutsunut itseni naapuriin läppärini kanssa hoitamaan vapaapäivälle valuneita pakollisia töitä, sillä naapurissa punapäällä on seuraa ja mielenkiintoisempia leluja, jolloin itse sain muutaman tekstin oikoluettua paremmalla menestyksellä kuin kotona ja samalla paras ystäväni keitti kahvit ja pilkkoi vuohenjuustosalaattia lounaaksi.

Aina ei meinaa mahtua eteiseen nostettujen rattaiden vierestä sisään ja välillä satun olemaan yöpuvussa tai pahalla tuulella, enkä edes juuri nyt jaksaisi ketään, mutta silti -kaikeista huolimatta- paineeton kyläilykulttuuri on meille ehdottomasti hyvä juttu, se piristää ja helpottaa arjessa, ihan varmasti kaikkia osapuolia. Ihmisten näkeminen auttaa aina, jos on huolia tai ärsyttää muuten vaan. Huoleton kyläily ja uusien ihmisten näkeminen ilahduttaa lapsia ja hekin oppivat olemaan stressaamatta kyläilijöistä ja nauttimaan kivoista kahvipöytäkeskusteluista. On mukava kattaa pöytään kauniit servetit ja kaivaa pakastimesta jäätelöt jälkkäriksi.

En usko kenenkään saapuvan kylään kyttäämään eteisen nurkkaan kertyneitä kurahanskoja tai arvostelemaan tiskipöydälle kertyneitä biojätteitä. En vain suostu uskomaan ihmisten tekevän niin ja omapa on häpeänsä, jos joku oikeasti saapuu ovesta vain negaillakseen toisten kodista.

Hippi on tietty ollut omiaan näyttämään mallia, kuinka olla stressaamatta siivoamisesta tai kyläilijöistä. Kesällä Hippi muisti viiden minuutin varoajalla lapsuuden ystävänsä olevan tulossa meille kylään. Mie en tiiä, tulleeko se yksin vai sen perheen kanssa.. Samalla hetkellä ovellamme seisoi kuusihenkinen perhe ja minä lähdin hakemaan naapurista leipää. Kerran Hipin Italian serkku tuli meille ehkä kahville (!?) ja jäi suunnilleen viikoksi. Sekin meni itseasiassa ihan ok, nuori mies osoittautui aika käteväksi vieraaksi, sillä Pikkuveli oli vauva ja kaveri oli hyvä lasten kanssa. Sain välillä jopa tehtyä ruokaa ja käytyä suihkussa! Pojat ovat tyypistä edelleen todella innoissaan.

Vuosien saatossa  ja lasten väkisin mukanaan tuomasta LET IT GO -asenteesta olen ihan frozenina itsekin pystynyt päästämään irti pakottavasta tarpeesta siivota ennen kuin joku on tulossa kahville tai käymään. Yritän jopa olla jankuttamatta sori näistä banaankuorista tässänoista kumppareista tuossa ja näistä vaipoista ruokailuhuoneen lattialla, muuten vieraat eivät koskaan saisi suunvuoroa ja ehtisi kertoa kuulumisiaan.

Jos kaaos on ihan mahdoton, ehkä voi vaikka kylään saapuneen ystävän kanssa vähän siivoilla yhdessä. Ehkäpä apu tulee oikeasti tarpeeseen. Pikkuveljen vauva-aikana muistan naapurin muijan usein pyyhkineen keittiömme pinnat ihan kuin ohi mennen poiketessaan meillä muuten vaan teellä. Appivanhemmat ovat myös saapuneet moneen kertaan pelastamaan meidät milloin mistäkin remontti-kesken-vauva-syntyy-tyyppisistä tilanteista ja aina heidän vierailujensa jälkeen huomaan kahvinkeittimen, vessanpeilin tai välioven lasien kiiltävän vähän kirkkaammin.

Välillä on tietysti kiva leipoa ja valmistautua kunnolla vieraiden saapumiseen, mutta tämän hetkisessä arjessa on aika harvassa kerrat, kun panostaminen onnistuu.

Sen takia mietinkin, että voi kumpa kukaan ei jättäisi arkisen sekamelskan tai siivousstressin takia vieraita kutsumatta tai hallitsemattomien tiskivuorten takia sosiaalista elämäänsä elämättä.

Suosittelen kaikille kyläilijöistä pitäville unohtamaan nojatuolille jääneet pyykit ja spontaanisti kutsumaan ystäviä vaikka ihan tavallisena arki-iltana päivällispöytään. Leppoinen kyläily tekee maailmasta vähän paremman paikan ja arjesta hauskempaa!


 

Että sellaisen tekstin ääressä palautekeskustelu käytiin.  Tästä voi tsekata tekstistä lopulta julkaistun version ja oman elämänsä kustannustoimittajana miettiä vetääkö se(kään) sekä vertailla, kumpi on parempi.

Syksyistä sunnuntai-iltaa kaikille!

Share

32 kommenttia

  1. Täähä on hyvä! Ja just sopiva tähän hetkeen, jossa mietin, että raksalle tulee huomenna 7.15 putkimiehet töihin ja oon tässä vähän sitä mieltä, että pitäis olla siistimpää tällä mökkerössä. Että putkarien ois kivempi syödä lounasta täällä. Ehkä ne pärjää vaikken pingota. Meen siis nukkuun! 🙂

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Hyvä, jos tästä oli innoitusta!! <3

  2. Noora kirjoitti: Vastaa

    Samat sanat! Just hyvä. Ihastuin tuohon ”ihan frozenina” -ilmaisuun. Alan käyttämään sitä 🙂

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Joo, se oli kyllä ihan hyvä!

  3. N.N. kirjoitti: Vastaa

    Tämä oli parempi kuin se ensin julkaistu!! Sitä ekaa lukiessani nimittäin mietin että nyt meni hipin kommentit nappiin…

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Niin, nää on mielenkiintoisia oikeesti, mielipideasioita! 🙂

  4. Tellu kirjoitti: Vastaa

    Joo, siis tämäkin on ihan hyvä. Enkä oikeastaan ammattikirjoittajalta muuta olettaisikaan, kuin ihan hyvää perustekstiä. MUTTA kuten editorikin sano tätä lukiessa tuntui kuin lukisin jotain toista blogia. Luettelomaista asian pohjustusta, vähän itsestäänselvien asioiden latelua niin kuin lukijalla ei olisi mitään omaa ymmärrystä. Se ensin julkaistu taas jo nauratti jo tokassa kappaleessa ja sama pointti vierailijoihin suhtautumisesta välittyy myös siitä.
    Siksi nimittäin tykkään juurikin tästä blogista, että täällä ei lässytetä ja pidetä lukijaa tyhmänä (kuten monilla on tapana taivuttaa joka ikinen ajatus rautalangasta).

    Ja kiitos kun jaoit tämän! Se, että reagoit lukijoiden kommentteihin ja pistät itsesi likoon, on hienoa. Hyvää viikkoa sinne, jatka samaan malliin ja editorille terkkuja!

    1. anna-liisa kirjoitti: Vastaa

      Olen samaa mieltä; Hipillä ON silmää näiden tekstien suhteen (ainakin).

      1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

        Kiitos Anna-Liisa 🙂

    2. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Haha! Kiitos palautteesta ja lukemisesta, jee!!!

      Jep, kyllä on aika paljon rautalankaa tässä alkuperäisessä versiossa ja luetteloa ja on se vaan pitkä ja itelleni raskas lukea. Kirjoitin itseni jollain ihmeellisellä latteudenlatelulaitteella umpikujaan, enkä päässyt sieltä enää pois.
      Ja kuten sanoinkin, niin kyllä välillä tiedän, ettei joku teksti nyt ole ihan parasta taas, mutta siinä on joku muu pointtinsa tai julkaisen vaan mennäkseni jotenkin eteenpäin, toiseen aiheeseen…ei ole selkeää tämä mun logiikka.
      Mutta nyt tää ei lähtenyt ja onneksi sain siihen myös vahvistuksen. Ja kyllä tälläisiä keskusteluja käydään aika usein ja niitä tekstejä, jotka ei ikinä päädy tänne missään muodossa, niitä on PALJON! 😀

      Hyvää viikkoa sinne myös!!

  5. - kirjoitti: Vastaa

    Eiku eka oli PAAAAAALJOOOOON parempi. En jaksanu lukee tätä läpi, SORRYY.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      🙂 Kiitos palautteesta, oon samaa mieltä!

  6. Sylvia kirjoitti: Vastaa

    On helppoa kommentoida asiaa näin jälkikäteen, on pakko kai kuitenkin myöntää että en tiedä olisinko ”paskuutta” lopulta huomannut, ilman tällaista etukäteisinfoa. 😉

    Eli, sä olet hyvä kirjoittamaan (kiitos myös editorille) ja jonkun muun tekemänä tuo olisi ollut ihan hyvä teksti, mutta sun kohdalla varsin keskinkertainen. Tuo ei oileastaan edes tuntunut sun kirjoittamalta. Sisällössä oli asiaa mutta siitä puuttui kuitenkin sellainen napakkuus. Eli se veto. (Ei vejä!) Ja hyvä teksti on enemmän kuin ne peräjälkeen kirjoitetut sanat, rytmi ja ne hauskat aukiselittämättömät ilmaisut, joista lukija kuitenkin saa kiinni, on parasta sua. Tää oli hyvä esimerkki siitä, että ihmiset voi ajatella bloggareista tms. (toisinaan itseni mukaan lukien) että kyllä minäkin osaisin ja tuokin vaan rallattelee tajunnanvirtaansa muiden luettavaksi. Kyllä se on kuitenkin taitolaji, että saa peräjälkeen aikaiseksi hersyvän hauskaa tai kyyneleitä nostattavan koskettavaa tekstiä. Editori oli tarkkana. Sun teksteissä kun yleensä on se jokin x-factory. 🙂
    Sylvia

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Ihanaa kun kommentoit NÄIN JÄLKIKÄTEEN, sillä tää on ollut mielenkiintoinen keskustelu itsellenikin. (siis sekä Hipin kanssa, että myös teidän lukijoiden!!!)

      Ja kuten tässä muillekin jo kommentoin, niin en olisi oikeastaan halunnut paljastaa sitä työtä, mitä joidenkin tekstien takana on. Mun puolesta ihmiset voisi jatkaa ajattelua, että ”tuokin vaan rallattelee” ja pitää tätä sellaisena spontaanina kirjoitteluna. Jopa hävetti paljastaa se kaikki näkymätön duuni, mitä välillä tekee turhaankin. Koin kuitenkin tärkeenä reagoida lukijoiden toiveeseen nyt raottaa tällä kertaa tätä verhoa 😉

      Mutta siis kiitos lukemisesta ja tästä keskustelusta! <3 <3

  7. Mirde kirjoitti: Vastaa

    Hippi on aina oikeessa!

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      🙂

  8. Maininki kirjoitti: Vastaa

    Hippi oli oikeassa! Mäkään en jaksanut lukea loppuun. Sori siitä! Uusi versio taas oli taattua huikeeta Asikaista 🙂

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Jes, hyvä kuulla, KIITOS! 🙂

  9. Anders kirjoitti: Vastaa

    Kiitos, että julkaisit tämän! Niin kuin yllä todettiin, tässä huomaa sen työn, jota kirjoittaessa (tai editoidessa) täytyy tehdä. Kyse on siis ajattelusta, ja sitten vielä ajatusten jäsentämisestä ja järjestelystä.

    P.S. Olet loistava ja omaperäinen kirjoittaja, ja kerta kaikkiaan rakastan blogiasi!

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Kiitos ihanasta kommentistasi, tästä tuli kyllä niin hyvä mieli!! <3

      Ja joo, juurikin sen työn paljastaminen tässä enemmän ahisti kuin tämän ko. tekstin näyttäminen. Ei tässä sinäänsä ole mitään vikaa, mutta jotenkin hävetti paljastaa, mitä verhon takana tapahtuu. Sitä kun yrittää vaikuttaa sellaiseltä spontaanilta ja huolettomalta kirjoittajalta, jota ei aina ole.

  10. Elina kirjoitti: Vastaa

    Komiikka on vaikea laji ja kirjoittaminen on vaikea laji; huumoripitoinen kirjoittaminen se vasta haastavaa onkin. Onneksi Asikaine:lla on tiukka editori, niin eetteriin päätynyt teksti tuppaa olemaan timanttista! 🙂 Me like.

    Ihan frozeneina oli pakko jättää työhommat hetkeksi sivuun, kun huomasin uuden postauksen tulleen =D

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Haha, kiitos palautteesta ja lukemisesta! Kerron editorille terkut!! <3

  11. Kiitos tästä kirjoitti: Vastaa

    Vitsit miten mielenkiintoista ihan oikeesti. Siis nähdä minkälaista muokkausta ja ajatusten järjestelyä jonkun tekstin takana saattaa olla sekä vertailla näitä. Hyllytetty versio tosiaan vaikuttaa ihan tavalliselta ja HYVÄLTÄ blogitekstiltä sekin ja toisessa tekstissä on sama ydinsanoma, mutta selkeämpi kirjoittajan ääni ja napakampi ote. Mielenkiintoista nähdä, minkälaista muokkausta alkuperäinen teksti on käynyt läpi.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      No tää oli mustakin kyllä mielenkiintoinen keskustelu ja koko tapaus! Mielenkiintoista myös se, että mua lopulta hävetti aika paljon laittaa tämä versio tänne luettavaksi. Ei tämä mustakaan ole ihan paska, eikä se mua hävettänyt, vaan lähinnä paljastaa KAIKKI SE DUUNI, jota usein jonkun tekstin (eikä välttämättä edes lopulta kovin onnistuneen) takana on.
      sen huolettomuuden verhon avaaminen ehkä teki vähän tiukkaa.
      Mutta lopulta koin tärkeemmäksi reagoida lukijoiden toiveeseen saada nähdä tämä puheeksi noussut teksti.
      Ja eikä siinä, tämä ON MIELENKIINTOISTA! Myös nämä kommentit! 🙂

  12. Sannis kirjoitti: Vastaa

    Olihan tämä ihan helkkarin pitkä ja jankkaava, pikkuveljen unet ja sun unet ja pyykit ja kahvit ja… Hippi oli oikeassa 🙂

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Jep, niinhän se on! I KNOW!!!

      <3

  13. Innan kirjoitti: Vastaa

    Joo hyvä palautteenantaja sulla! Ei tää missään nimessä paska oo, mutta se toinen oli paljon mukavampi lukea. Pisteet sekä palautteen antajalle, että kuuntelijalle!

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Joo, ei se munkaan mielestä ollut ihan paska, mutta en edes itse jaksanut muokkausvaiheessa lukea kovin pitkälle, niin heräsi epäilys, että tää ei ehkä toimi…

      🙂

  14. Kata kirjoitti: Vastaa

    Ekaa kertaa ikinä kommentoin! Olen bingelukenu sinun postauksia ja tykänny ihan mahottomasti. Tämä ennen ja jälkeen editoinnin- vertailupari oli tosi mielenkiintoista lukea. Aiemmin julkaistu teksti on paljon enemmän sinun kuuloinen – tätä versiota en olisi välttämättä edes tunnistanut sinun kirjoittamaksi, ellei viittauksia henkilöihin ja kursiivissa huutelua olis ollu! Jännä juttu.

    Hyvä teijän tiimi!

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Jes, kiitos ekasta kommentista, JEE!

      Joo, ei aina tule timangia, mutta tämä oli kyllä yksi murheenkryyni, en vaan saanut otetta! 😀 Mutta joskus pitää kirjoittaa tälläinen parin tunnin setti ja sitten palata melkein tyhjän paperin ääreen seuraavana päivänä..

  15. Darzan kirjoitti: Vastaa

    Rakastan sun blogia! Tää rehellisyys, haavoittuvaisuus ja avoimuus on tosi jees. Oot paras!!

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Tulee kyllä super iloinen mieli näistä kommenteista! KIITOS KUN luette!

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.