Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Vuoden Miniä 2018

Olin monta kertaa sanonut minulla olevan maanantaina ihan HELVETISTI töitä. Että vaikka ollaankin mummolassa, niin minä joudun silti tekemään vähintäänkin kahdeksan tunnin työpäivän. Että vaikka muulla perheellä onkin lomaa, niin minä vedän sekä maanantaina että tiistaina että keskiviikkona tiukat päivät koneella. Että vaikka mikä olisi, niin minulla on maanantaina täysi duunipäivä. Että pakko.

Sanoin sen monta kertaa.

Aamulla Hippi lähtee kahdeksan aikaan viemään autoamme korjaukseen ystävänsä luokse, mutta huikkaa palaavansa piakkoin ja isänsäkin olevan ihan kohta tulossa kotiin. Pojat voi sitte olla ukin kanssa, jos siun pittää tehhä töitä ja…

Aamupalan ja Ryhmä Haun jälkeen ketään ei näy, eikä kuulu -lukuun ottamatta sohvalla hyppiviä Spidermania ja Hulkkia. Yritän purkaa meilejä Spidermanin ja Hulkin piirittäessä Jokeria. Yritän purkaa meilejä jonkun halutessa mehua. Yritän oikolukea tiedotetta Leipämiehen ja Salaman ajaessa potkumopoilla kilpaa ympäri keittiötä. Yritän oikolukea tiedotetta Salaman ja Leipämiehen taistellessa paahdin ja kenkälusikka aseinaan. Ensimmäisen työpuhelun joudun keskeyttämään kiirehtiessäni irroittamaan paahtimen töpseliä seinästä, jottei Salamamies saisi sähköiskua.

Päätän ihan varmuuden vuoksi siirtää puolen tunnin päästä alkavaa skype-palaveria. Puoliyhdeltätoista yritän soittaa Hipille ja päätän siirtää ”toimistoni” ulos. Jospa Leivän ja Salaman sekoilu olisi takapihalla vähän hillitympää, kun on enemmän tilaa temmeltää. Kymmenen minuutin kuluttua Leipä on liukastunut ja lyönyt päänsä skeittiramppiin ja minä soitan Hipille että-missäs-vitussa-tyyppisen puhelun saadakseni melko yllärinä tietää hänen olevan nykyisin autonkorjaaja, joka luulee isänsä olevan hoitamassa lapsia. Mutta jos isä ei oo vielä tullu, niin voittehan työ tulla hakkee miut täältä, jos…

– Emmää voi ny lähtee lasten kanssa ajelee mihkää helvetin Nätkille, KUN MULLA ON TÖITÄ!!!!

Leipä ja Salama vaativat lopettamaan puhelun (joka muutenkin oli vain HYVÄSTI-huutoa vaille valmis!!!) ja tulemaan ostoksille terassille perustamaansa bensakauppaan. Bensakanisteri toisessa kädessäni katson puhelimeni näyttöä, jolla hälyttää puhelu toimittajalta, jota olen koko viime viikon yrittänyt tavoittaa. En voi vastata tärkeään puheluun bensakauppiaiden huutaessa vieressäni tarvitsevansa välittömästi maksun kädessäni olevasta kanisterista.

Kello puolikaksitoista päätän lopettaa yrittäjän hommat ja hakea heti seuraavana aamuna töihin Alepaan, Bensakauppaan tai VR:lle tai ihan mihin tahansa hommaan, jossa voisin kuvitella työsuhde-etuihin lukeutuvan esimiehen laatiman työvuorolistan, jonka voi kiinnittää Toscana-magneetilla jääkaappimme oveen. Että katto ny tätä, mustaa valkosella, mulla on maanantaina duunipäivä!  Josko silloin ”autonkorjaajallekin” menisi jakeluun, että JOS MINULLA ON TÖITÄ NIIN MINULLA SAATANA ON TÖITÄ, ENKÄ VOI HOITAA LAPSIA ”SIINÄ SAMALLA”.

Bensakanisteri kädessä seisoskelu alkaa käydä vaaralliseksi päästäni suhistessa savua lähes liekkeihin asti miettiessäni varmaan joutuvani myös Alepan työvuoroon Leipä ja Salama mukanani. Näen itseni kassalla pahoittelemassa jonossa mulkoileville asiakkaille kärryjen kanssa ympäri kauppaa kaahaavien supersankareiden sekoiluja ja törmäilyissä tippuneita tonnikalapurkkeja..

Ennen kahtatoista pahaa-aavistamaton appiukko ajaa pihaan, kävelee autoltaan _äärimmäisen hitaasti_ luoksemme ja leppoisasti ehdottaa voivansa hoitaa poikia…jos vaikka menisin hakemaan Hipin korjaamolta.

!!!!!!!!!!!

Vaivoin saan yhteen kiristyneiden hampaideni välistä sihistyä minulla olevan töitä.

– Niin niin, mutta mä siis ajattelin, jos sä siinä samalla…

!!!!!!
!!!!!!!

Jonka jälkeen purskahdan räjähtäen itkuun ja täysin hysteerisesti huudan appiukolleni MINULLA OLEVAN TÖITÄ, JOLLOIN EN VOI SAMALLA TEHDÄ MITÄÄN MUUTA ASIAA! Ja jatkan huutamalla, kuinka koko työpäiväni on mennyt ihan helvetin perseelleen ja kertoneeni eilen hänen pojalleen monta kertaa MINULLA OLEVAN HELVETISTI TÖITÄ ja saavan tulla vaikka taksilla pois sieltä korjaamolta tai voivan vaikka painua…

Appiukko sanoo rauhallisesti pahoitellen, ettei tiennyt tilanteesta ja olisi ihan mielellään voinut hoitaa poikia vaikka koko päivän..

..jolloin itken ja huudan suoraa huutoa vielä vähän enemmän ja nenästäni valuu paidalleni rään mukana solkenaan verta ja juoksen vierashuoneeseen ja paiskaan oven perässäni kiinni. Ja paita ja kädet veressä huudan läppäri kainalossani oven läpi itkien MULLA ON TÄNÄÄN TÖITÄÄÄÄÄRGRGRHHHH!!!!!

Jep. Hienosti. Jep. 36-vuotias.

Vuoden Miniä 2018!

Tervettä ja ei yhtään sellasta skitsoa alkavaa viikkoa vaan kaikille!

 

Muita SkITSOILuja:

Mutta muuten mulla menee sillain ihan kivasti

Kotiäitiyden ja töiden yhdistäminen osa 3

Kotiäitiyden ja töiden yhdistäminen osa 2

Kotiäitiyden ja töiden yhdistäminen osa 1

Share

18 kommenttia

  1. GW kirjoitti: Vastaa

    Sul oli karmee päivä ja minuu nauratti niin maan perhanasti🤭 Ihailtavan kypsää toimintaa!!

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      <3 Jep, vähän levisi pakka!

  2. Oija kirjoitti: Vastaa

    <3 Välillä hommat pursuu yli sietokyvyn. Ihan inhimillistä. Onneks Vuoden miniä -palkinnon kriteereissä on pykälä, että arviointia tehdään kokonainen vuosi ja lieventäviä asianhaaroja saa tuoda esiin.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Haha! toivottovasti niitä lieventäviä asianhaaroja löytyy tarpeeksi…

  3. Mq kirjoitti: Vastaa

    Tämä! Tämä on ehkä se ikävin puoli työssä, joka ei ole niin aika- tai paikkasidonnaista. Pahimmat hermojen menetykset ikinä olen kokenut silloin, kun olen yrittänyt ”siinä töiden ohella” olla lasten kanssa. Vihaan sitä, kun kumpikaan ei suju.

    Meillä se perheen toinen aikuinen ei ymmärrä tilannetta, sillä hän itse tekee sujuvasti töitä samalla kun lapset käyttävät häntä kiipeilytelineenä.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Joo, se on uskomattoman raivostuttavaa, kun yrittää multitaskata ja lopulta on vaan kärttynen poissaoleva äiti sekä työssä huolimaton : /
      Meillä kyllä yleensä ymmärretään ja käsketäänkin ”menemään vaikka yläkertaan”, mutta nyt oli vähän kommunikaatiokatkos tässä asiassa..

  4. veeamilia kirjoitti: Vastaa

    Myötätuntoa! Ihan kauhee puoliso/työ/lapset/elämä sulla. Salaa nauratti kyllä. Elämä on kyllä (vaikka pitäis osata olla kiitollinen, koska mulla ei esim. oo kroonista syöpää niin kuin joillain ihmisillä, eikä oikeestaan enää nuhaakaan.) Mullaki TAAS peltorit päässä ja enjaksamittään ku yöllä yksi pissas sänkyyn ja puolison yökooma on semmoista laatua että se ei oo vissiin kertaakaan hievahtanut yöllä viiden vanhemmuusvuoden aikana ja ite jään valvomaan tunneiksi joka kerta kun herään, jajajajaja, päivä on ollut pitkä ja yhä pitää tehä töitä. En kestä enää yhtään sekavaa huutopissayötä. Muutan salaa naapuriin. Voimaa meille. Appiukko vaikuttaa kiltiltä, se tietänee että armo käy oikeudesta.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Kiitos ja voimia myös sinne <3 Ja kyllä appiukko oli viaton sivullinen ja myös pelastus tässä tapauksessa.

  5. Pönkki kirjoitti: Vastaa

    Tämä. Niin tuttua. Olen opettaja ja teen ison osan duunistani kotona, koska perhe. Eikä puoliso tajuu! Eikä kukaan tajuu! Mutta Asikaine! Verta ja itkua, pikkukauppiaita ja vastaamattomia puheluita. Sait kuvattua fiilikset täydellisesti. Hermostuin totaalisesti. Vaikka olen syyslomalla.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Joo, ne tietää, jotka tietää ja niiden syke varmasti nousee tästä!
      Voimia sinne!!

  6. Peace kirjoitti: Vastaa

    HEI MÄ NIIN TIEDÄN TUNTEEN!!! Siis perkule, täällä yksi kotona työskentelevä kääntäjä! Kovin helppoa on kävellä mun työvuoron yli millon minkäkin takia, vaikka ihan samat tunnit joudun tekemään kuin muutkin! Ihan raivostutti lukea, kun oli niin omakohtaista taas.
    Tsemppiä ja kiitos parhaasta blogista, tämä on henkireikä!

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Argh, I feel u!! Ja kiitokset lukemisesta ja tsemppiä sinne paljon!
      (PS. kannattaa harkita työhuonetta, se on mun pelastus!)

  7. K kirjoitti: Vastaa

    Heh, aloitin keikkatyöt Alepan kassalla silloin, kun olin virallisesti vielä kotiäitinä. Mieheni kuvitteli sen olevan jonkinlainen kiva harrastus. Esimerkiksi kun lapset alkoi oksentaa perjantai-iltana, niin mieheni totesi, että sun täytyy varmaankin perua se huominen työvuoro. Ööh, milloinkas olet itse soittanut töihin, että jään yhdessä vaimoni kanssa hoitamaan kipeitä lapsia. Ai niin, et koskaan! Tai perua työvuoro, koska mies haluaa mennä johonkin harrastukseen. Ei meinannu millään mennä jakeluun, että ei sitä vaan voi soittaa töihin ja sanoa, että en mä tuukaan, mulla onkin muuta.

    Että ei oo aina niin helppoa olla Alepan kassakaan 😂

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Hahahahahaa! Kiitos tästä! Ei ole helppoa ja arvasinhan, että edes Alepan työvuorolista ei välttämättä voi pelastaa tälläisessä tilanteessa.

  8. Suvi kirjoitti: Vastaa

    Juu, ja meidän lähikaupan kassalla oli kerran lapset mukana siellä kaupassa… Sujuvasti juoksentelivat siellä hyllyjen välissä törmäillen asiakkaisiin… Että ei oo helppoo kai kellään.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Joo, epäilinkin, että niin voi käydä jopa kassalle, että pakko vaan ottaa ne lapset messiin ;D

  9. Någon Annan kirjoitti: Vastaa

    Argh! Me tehdään molemmat vanhemmat kotoa töitä, joten kummallakaan ei ole harhaluuloja siitä, että vois ”siinä samalla” – mutta silti joudutaan aika säännöllisesti siihen tilanteeseen, että ”siinä samalla” on pakko tehdä (esim. kun lapset on sairaana). Ja se on ihan perseestä.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Joo, se on kyllä kanssa aina ruljanssi, kun tekee etänä kipeen lapsen kanssa…joka sitten ei olekaan yhtään enää kipeä, vaan alkaa vaan sekoilla ja hihkua puhelujen taustalla milloin mitäkin.

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.