Tietoa mainostajalle ›

Vähän ryöstetty, mutta onnellinen -from Saint Petersburg with love

Nyssi! Vihdoin pääsen ihanasti vähän hehkuttamaan mieletöntä Pietarin reissuamme, jonka teema oli lähinnä Siis miks me ei olla käyty täälä aijemmin? Koska tullaan tänne uudestaan?!

Menneiden aikojen lumoa ja edelläkävijoiden ug-meininkiä hehkuva suurkaupunki vei sydämeni heti saapumispäivänä. Pääni palasi elävästi kahdenkymmenen vuoden takaiseen tilaan, johon vahvasti vajosin matkustettuani 18-vuotiaana ensimmäistä kertaa viikoksi Berliiniin. Kaikkialla ympäröivä mahtipontinen ja suuruudenhullu historia huutaa kaanonissa surua ja synkkyyttä henkeäsalpaavan kauneuden ja taiteen kanssa. Patinoituneisiin pintoihin ja kaareviin siltoihin sekoittuu jouluvalojen säihkyssä loistavat modernit luksuskaupat, fiinit ravintolat, kivat kahvilat, yökerhot, 24/7 -marketit ja vilisevät baarit, joista viikollakin kantautuu kadulle live-musiikkia. Loskaisten katujen alla kuplii tulevaisuus, joka kutsuu vasta alussa oleviin seikkailuihin. Tiesin heti, että tulisimme viihtymään Pietarissa.

Raapaisimme vain pintaa, mutta yllättävän hyvin ehdimme neljässa päivässä ottamaan kaupunkia haltuun, tyyliin missä suunnassa on mitäkin ja kuinka pitkä matka minnekin on. Saimme etukäteen hyviä vinkkejä (kiitos tuhannesti myös lukijoilleni!) ja paikalliset neuvoivat myös kivasti. Meillä kävi monen asian kanssa myös hillitön mäihä.

Ihan vaan vahingossa törmäsimme sisälle Pietarin parhaaseen blues-baariin juuri orkesterin viritellessä soittimiaan ja arpoessamme kartalta sijaintiamme ystävällinen nuorukainen pysäytti meidät neuvoen läheltä erinomaisen ravintolan sekä hyvät sivukujat illan rientoihin. You two should definitely go there. Kaikki tapaamamme ihmiset olivat mukavia ja avuliaita, oli yhteistä kieltä tai ei. Pietarilaiset eivät näköjään tuppaannu, mutta kysyttäessä kaikki yrittivät parhaansa mukaan neuvoa, kaivoivat omasta puhelimestaan kartan näyttääkseen katuja. Tyypit olivat myös kivoja ja vitsikkäitä.

Kaikki asiakaspalvelijat olivat ystävällisiä, vaikka välillä vähän nauroivatkin esimerkiksi saavuttuamme hissillä keskelle fiiniä näköalaravintolaa lätsät päässä vähän ehkä resupekkaisina. Tahattomalta vaikuttavan repeilyn lomassa henkilökunta kuitenkin samalla vilpittömästi viittoi meitä toki käymään peremmälle ja empaattinen tarjoilija palveli meitä hassu pilke silmäkulmassaan illallistaessamme kaviaaria ja viiniä Pietarin kattojen yllä samalla kun taivaalla räiskyi uskomaton ilotulitus suoraan pöytämme kohdalla. Whaat! Se(kin) reissu meni niin sanotusti putkeen.

Liikuimme aika paljon kävellen, sillä mielenkiintoisia rakennuksia, jokivarsia ja puistoja seurasi aina seuraava ja suurkaupungin sykkeessä riitti itsessään jo hämmästeltävää. Saimme hyviä ravintolavinkkejä, jotka auttoivat joka ilta löytämään hyvän illallismestan (palaan niihin vielä, söimme todella hyvin!), kävimme tyrmistymässä loputtomassa Eremitaasissa, muutamilla keikoilla, boheemin kulttuurikeskuksen näyttelyssä ja seikkailemassa hauskoissa baareissa, joissa yöt huomaamatta venähtivät hotelliaamupalan ohi. Aamuisin kävelimme kohmeassa tuulessa käsikädessä Nevan rantoja pitkin, Hipin hattu meinasi lentää jatkuvasti huitsinnevadaan ja aina onnistuimme löytämään kivan aamupalapaikan, josta aloitimme seuraavan päivän suunnittelun tai suunnittelemattomuuden.

Paljon jäi näkemättä, venäläinen museo ainakin on monen muun kanssa seuraavan reissun to do -listalla ja esimerkiksi houkuttelevissa kaupoissa en ehtinyt pyöriä oikeastaan ollenkaan. Ei vain jäänyt aikaa, tosin rikoin ostolakkoani lankeamalla hattuun sekä vähän myös Hipin ostamaan huiviin, jonka jännästi omin jo allegrossa matkalla Suomeen. Muuten klassikkona saavuimmekin vain maatuska ja puolikas vodkapullo tuliaiskassissamme Vainikkalaan.

En saanut Pietarista tarpeekseni ja jo matkalla sanoin monta kertaa, kuinka en malta odottaa pääseväni kertomaan, suosittelemaan ja antamaan myös lukijoilleni ihania vinkkejä ihan vieressämme olevasta suurkaupungista, jonne pääsee niin helposti junalla. Kuvasin Verikirkon kupolit, Emeritaasin kultaa, punk-luolia, bändejä, ostareiden jouluvaloja, nykytaidetta ja lumisen puiston, jossa kaksin hilluimme. Sekä carpacciot, pelmenit, ilotulitukset ja maiseman illallistaessamme kattojen yllä tarjoilijoiden nauraessa vieressämme. Ihan jo odotin kaiken kuvavirran imeytymistä koneelleni ja myhistelin, kuinka minusta tulisi satumaisen Pietarin paljastanut seuraava iso matkabloggaaja.

kunnes… sunnuntaiaamuna huomasin kamerani mystisesti kadonneen. Whaaat!

Jopa niin mystisesti, etten voinut uskoa sitä. Toiveikkaina ja lannistumattomina päätimme tietysti muina sherlockeina lähteä heti Pietarin kaduille selvittämään kamerani katoamista. Kuinkas muutenkaan.

Lähdimme käymään edellisillan hittimestassa, Bar Terminalissa, jossa edellisyönä poikkesimme ennen hotellille paluuta. Yllätykseksemme joku näkyi vielä sunnuntaiaamuna istuvan Terminaalin baaritiskillä ja kaksikko viittoili meitä heti iloisesti sisälle. The finnish couple, yes? Edellisillan baarimikko tyttöystävineen oli jäänyt vuoron jälkeen niin sanotusti ylitöihin ja pariskunta istui tiskillä juomassa vodkaa ja syömässä milkway-patukoita jättimäisestä laatikosta. You wanna whisky? You wanna chocolate? Maybe some vodka?

Kerrottuamme kamerasta baarimikko pyöritteli päätään kohautellen olkiaan. No, no, I don´t know. Kukaan ei ollut nähnyt, tuonut tai palauttanut kameraani. Tyttöystävä tulkkasi välillä keskustelua, sillä baarimikko ei puhunut niin hyvää englantia. So sorry, we can´t help you. Kesken harmittelujen baarimikon naamalle lävähti kuitenkin NYMMÄÄMUISTAN -tyyppinen iloinen ilme, josta hetken jo tulkitsin kamerani sittenkin löytyneen. Baarimikko juoksi takahuoneeseen ja tiskillä istuva tyttöystävä selitti baarimikon voivan tarkistaa valvontakameranauhoista edellisillan tapahtumat. We can help you! He can find out what happened. Now you wanna whisky?

Nekalan sherlock-pariskunta oli totisesti törmännyt kaltaiseensa Pietarin sherlock-pariskuntaan, joka ei jää aamukännissä tuleen makaamaan, vaan pokkana aikoo selvittää kaikki yölliset mysteerit ihan että no problem!

Ilmassa oli salapoliisijännitystä. Hetken päästä baarimikko palasi takahuoneesta päätään pyöritellen. Mielessäni kävi, ettei kameravalvontaa ehkä ole, EI VOI OLLA tai, ettei se ainakaan löytyisi ihan hetkessä. Baarimikko selitti jotain venäjäksi, katsoi meitä ja otti hörpyn vodkalasistaan. Tyttöystävä katsoi pahoitellen tiskillä It´s very hard to him to look the video tape, because he´s a bit drunk, so could you come there to watch it with us. 

Sherlockilla todellakin oli bäkkärillä systeemit hallussa, hän oli jo löytänyt videolta kohtauksen this is where you enter the bar, yes? Nice hat! Redvine, I remember. Niinpä istuimme porukalla katsomassa kaikki edellisillan kikkailumme ja aina jonkun kävellessä kuvanauhalla näkyvän laukkumme ohi huusimme porukalla Wait, look, look, LOOK, LOOK….and nothing.

And, this? Who is he? Wait, he goes, wait wait….LOOK LOOK…and nothing.

Kansainvälisellä sherlock-yhteistyöllä todistimme, ettei kameraani viety illan viimeisessä baarissa, jossa kyllä nauhalla näkyi kamerani sekä se, että lähtiessäni laukku oli minulla olalla -toisin kuin koko reissun muuten, jolloin Hippi kantoi kassiamme. Joku on ollut todella ovela ja pystynyt viemään kameran olallani olleesta kassista pienellä matkalla baarista hotellille. Olin tosi harmissani sekä rakkaasta kamerastani että erityisesti menetetyistä kuvista, joita ihanalta matkaltamme otimme paljon. Aargh! Why me!

Lähtiessämme otin vielä sydämeni kameralla kuvan tutkintaa johtaneesta baarimikosta. Now you have to take the whisky? No need to pay.

Olen varma, että palaamme Pietariin viimeistään ensi vuonna ottamaan uudet kuvat. Ihana kaupunki, jonne on helppo Suomesta mennä! Lupaan tehdä pian myös muutaman postauksen, jossa fiksusti laitan hyviä linkkejä ja vinkkejä ravintoloista ja mestoista sekä ehkä muutaman puhelimestani tai valvontakameroista löytyneen epämääräisen kuvan. Koska me. Koska perus.

Suosittelen Pietaria lämpimästi!

Share

8 kommenttia

  1. Katja kirjoitti: Vastaa

    Voi ei! Kameran hukkaaminen on hirveää! Tosi harmi, peukut kuitenkin onnistuneelle reissulle! <3 Ja mieletöntä palvelua! 😀

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      No äläpä 🙁 Kyllä se vähän lohdutti, että edes yritettiin auttaa!

  2. pedantti kirjoitti: Vastaa

    Mut eiks se oo Eremitaasi eikä Emeritaasi? Pisti jo aiemmin silmään… 😉

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      No ohan se! Syytän lukihäröä, korjataan! Kiitos huomiosta 🙂

  3. Ksy kirjoitti: Vastaa

    Kauhunsekaisena jotenkin odotin tätä postausta, mutta kuinka ihanii ootte <3

    Venäläisenä musta on aina niin ihanaa, kun joku matkustaa sinne – avoimin mielin ja positiivisella asenteella. Välillä tuntuu, että vieläkin on suuret ennakkoluulot Venäjää ja venäläisiä kohtaan ja jotenkin pelkäsin, että tuo kamerakeissi jättää teidät kylmäksi myös koko maan osalta.

    Tyhmää sinänsä, koska pöllitään niitä kamoja Suomessakin. Ja Euroopassa.

    Ihania ootte ja mälsää kun sinne vodkamuseoon ette päässeet. Menkää seuraavan kerran Moskovaan, sielläkin varmasti viihtyisitte!

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Joo, kyllä on multa hävinnyt kamoja muissakin maissa: P Pietarista jäi lähinnä mieleen, kuinka kaikki ihmiset yrittävät auttaa ”hätätilanteessa”. Hotellistakin heti alkoivat soittelemaan ja pahoittelivat kovasti kadonnutta kameraa.
      Pietari oli todella ihana paikka, aijomme sinne pian uudestaan, se on varmaa 🙂

      Ja tosiaan, mielestämme löysimme opaskirjasen mukaisen vodkamuseon osoitteen ja kävelimme siinä ees taas, ja siinä oli vaan joku pihviravintola!?! Se ois kiinnostanut, kiitos vaan vinkistä 🙂

  4. mari kirjoitti: Vastaa

    Pietari on maailman ihanin kaupunki. Paljon matkustaneena, idässä ja kaukana lännessä, on sydän jäänyt lähes ensimmäisillä sekunneilla Pietariin. Kaikki on mahdollista, kaikkea tapahtuu, sanat ei riitä. Kahdesti siellä asunutkin. Ihanaa, että viihdytte.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Viihdyttiin niin hyvin, se on aivan ihana paikka! Pakko mennä pian uudestaan <3

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.