Sattumalta huomasin tori.fissä myynnissä olevan vanhan Artekin pöydän. Skrollaa hurautin ilmoituksen ohi, vaikka vanha Aallon 83 -ruokapöytä oli myynnissä vain murto-osalla uuden myyntihinnasta. Muutaman päivän kuluttua asettelin sinisiä vauvakortteja ja onnittelukukkia ruokailuhuoneen pöydälle, joka oikeastaan on kaksi pöytää: naapureilta lainattu (ja unohdettu palauttaa, sorry!) muovijalkainen apupöytä sekä Hipin Pispalan kämpän pikkupöytä, jotka on pöytäliinalla yhdistetty kuuden hengen pöydäksi. Ohittamani vanha Artekki palasi mieleeni kummittelemaan.
Yritin soittaa kirpputori- ja design-pohdintojen luottohenkilölleni, mutta appiukko ei vastannut. Unohdin pöydän muutamaksi päiväksi, kunnes ilmoitus pomppasi naamalleni uudestaan. Katselin yli kolmekymmentä vuotta vanhaa pöytää, joka kuvissa näytti hyväkuntoiselta. Epäilyttävää!
Käydään siis vaan kattoon. En oo siis menossa ostaan sitä, se on varmaa iha huonossa kunnossa, kun se on tolla hinnalla ja niin vanhaki…mutta mää käyn vaan kattomassa. Emmää oo tosiaan menossa ostaan sitä..
ENPÄ!
Hippi katsoi auton ikkunasta kyllästyneenä hyppelyäni palatessani pihassa odottavan perheeni luokse. Joo..Mie voin kyssyy naapurista pakua illaksi lainaan ja tulla hakkee sen…
Yli kolmekymmentä vuotta vanha Aallon 83-pöytä hurmasi ensisilmäyksellä. Hennosti ajan patinoimien koivuisten jalkojen päällä lepää lumivalkoinen laminaatti, joka vaikuttaa koskemattomalta. Ei jälkiäkään kaksivuotiaan illallistajan haarukasta tai iloisten iltojen punkkurinkuloista -vielä!
Haha! Täydellinen Aallon Artekki! Arkkitehtoonisuuden pelkistetty klassikko ja design-kirppislöytö-Asikaisen mieletön saalis! Oman elämäni arkkitehtinä olen askeleen lähempänä uskomatonta design-splätter-retro-kotia!
Pienet kulumat tuovat sopivasti särmää, valkoinen laminaatti on raikas ja ajaton. Koivuiset pinnat sopivat keittiön ovesta aukeavaan ruoka_saliin_ mainiosti, vaikka eriparisen muodonmuutoshuoneemme sisustus on edelleen aika iloinen sillisalaatti. Iso kahdeksan hengen pöytä otti kodistamme heti paikkansa huutaen väkeä ja sukua, naapureita ja ystäviä ympärilleen syömään, piirtämään, maalaamaan, iltaa istumaan.
Ensin huusin ikkunasta tupatarkastukselle naapurin muijan, joka mielikseni pakahtui kateudesta nojaillessani ylpeänä uusimman aarteeni kylkeen. Jonka jälkeen pidimme uuden tulokkaan kunniaksi illalliskekkerit, joissa porukalla totesimme uuden vanhan pöydän käyttökelpoiseksi.
Epäilen, ettei silkkihansikkain pidetyn pöydän seuraavat kolmekymmentä vuotta tule sujumaan naarmuitta ja kolhuitta, mutta hauskaa kasikolmosella tulee olemaan. Eikä varmaan tarvi ruokapöytiä ostella seuraavaan kolmeenkymmeneen vuoteen. Aika hyvä löytö!
Ihanaa sunnuntaita!
Onnea uuden pöydän omistajalle! Pöytä on mitä ihanin. 🙂
No on hyvä löytö! Hieno iso pöytä. Täällä myös pakahdun kateudesta ja yhtäkkiä mieleni alkoi tehdä myös pizzaa…
Onnea, loistava hankinta. Se pinta kestää kyllä kaiken muun paitsi vasaroinnin ja kirurgin veitsellä leikkaamisen (kokemusta on). Ei tule mitään lähtemättömiä rinkuloita lasinpohjista…kestää kunnon puhdistusaineet.
Voi ei! Minä kihisen kateudesta! Tollasen mä oon AINA halunnut, mutta tällä hetkellä keittiössä on 32 vuotta vanha ISKUN ennen koivunvärinen ja nykyisin ferrarinpunaisella kannella ja valkoisilla jaloilla varustettu äitini entinen ruokapöytä. Se on sukukalleus, siitä ei voi luopua ennen kuin äireestä aika jättää..
Se on lottovoitto tuo pöytä! Itse löysin kerran Aallon priiman tuolin roskalavalta. Näistä ei aika jätä.
Huippulöytö! Minun alkuperheessäni on koko ikäni ollut tuollainen samanlainen pöytä. Olisiko jopa samaa vuosimallia, koska tuona vuonna on myös katraamme esikoinen syntynyt. Pöytä on äitini keittiössä yhä, ja hyvin pelaa. Kolmilapsisen perheen kohellus näkyy sen pinnassa kyllä – ei ole Artekkikaan nuhjuuntumaton – muttei niin pahasti, ettei se yhä olisi oikein edustuskelpoinen. Saahan elämä pöydässä näkyäkin.
Hyviä hetkiä teille uuren keittiönpöyrän ääreen!
Myytiin viime syksynä Aallon pyöreä pöytä ja neljä Aallon tuolia pois. Ajattelin että taas tulee joku tinkaajatyyppi (toki tinkaaminen kuuluu asiaan, ei sen puoleen) ja saa käyttää siihen puuhaan useamman tovin ja sanaparren. Mutta ei, ei se täti tingannut yhtään! Maksoi mukisematta vaaditun summan ja vei kuluneen kaluston veks. Ihme juttu, kerrankin myynti meni putkeen. Jaa-aa miksi myytiin? Pöytä oli halkaisijaltaan pieni ja ei pysynyt paikoillaan jos sitä päin nojasi. Tuolit olivat hieman normaalia matalammat (ehei ei sentään lastentuolit) ja eipä tässä kombossa kukaan koskaan viihtynyt. Meillä on toinen isompi pöytä ja pehmustetut tuolit, joten ihmisvartalo kiittää. Mutta hei, toiset tykkää, toiset ei. Hauskoja hetkiä uuden pöydän ääreen!
KIITOS! Niin onkin!!
Jee! Se on kyllä ihana, ja niin oli pitsakin! 🙂
Hei, mahtavaa! Kiva kuulla! Täällä ei kyllä niin varmaa, että vasaralta vältytään, mutta yritetään 🙂
No kyllä kieltämättä toi sunkin sukukalleus kuulostaa ihan tosi hienolta!! :)Punaiset pöydät kunniaan!!
Niin on!! Meikä voitti!!
Ha, kiitos! Kiva kuulla. ja on nuo usein kuluneenakin hienon näköisiä! 🙂 (hoen tätä itselleni sitten, kun kaksi tyyppiä raappaa haarukoilla ja piirtelee tusseilla….
Kiitos, niitä varmasti tulee oleen! 🙂
Ja hienoa, että pöytä sai uuden kodin ja teillä sopivampi tapaus itsellänne, hyvä niin! ..mää oisin ehkä voinut haluta ostaa sulta ne tuolit (ja tingata niistä), vaikka tuoleja on talo täynnä, että sinäänsä mitään en nyt hetkeen tarvi! 😉