Tietoa mainostajalle ›

Tyhmästä äidistä kärsii koko ovi

 

ovi.jpg

Mitäs tykkäätte tästä tänään stailaamastani ovesta? Aika punk shui.
Ei vaan, ei paljon naurattanut tänään ovien kanssa -itseasiassa itketti.

Aamulla muskariin lähdettäessä avaimia ei vaan löytynyt (kumma juttu, niin järjestyksessä täällä kaikki paikat..). Lopulta lähdin ilman avaimia, ettei myöhästytä onko-se-ja-se-täällä -alkulaulusta, johon emme ole kertaakaan saapuneet ajoissa ja vähän jo hävetti. Tullessani takasin kotiin hain naapurin muijalta vara-avaimen, jolla tultiin sisälle. Laskin pojan sylistäni ja käännyin vielä ulos nappaamaan vaunuista loput kamat, noin puolentoista metrin päähän ovesta, jolloin kuulin pamahduksen takanani. Ovi meni kiinni ja naapurissa säilytettävä vara-avainkin oli sisällä. Ja niin oli 1-vuotias poikakin. Raksahippi duunissa. Ovi lukossa, ikkunat kiinni, minä ulkona hoomoilasena. Sitten hetkessä hysteerisenä.

Puskan läpi huutaen koputtelemaan naapurin ovea, että soittavat raksahipille. Samalla laskin päässäni, että hipin saapumiseen menee ihan liikaa aikaa, poika on yksin sisällä. MITEN PÄÄSEN SISÄLLE JOTAIN VOI SATTUA JOTAIN ON JO SATTUNUT! Juoksentelin taloa ympäri, en yltänyt ikkunoihin, en tikkaisiin, eikä mikään ikkuna ollut auki. Itku pääsi ja sata kirosanaa (jotain hyviä uusiakin tuli keksittyä), kurkkua kuristi, hätä.

Juoksin lopulta kellarin ovelle ja potkin panssarilasin sisään, kiipesin oven ikkuna-aukosta sisään ja vain toivoin, että kaikkea näköjään unohtelevana ja hukkaavana idioottina, olisin jättänyt kellarin ja talon välisen säppioven lukitsematta. Ja ha haa..niin olin, hyvä idiootti! Pääsin sisälle ja poika tuijotti takaisin aivan ihmeissään, vähän säikähtäneeä, mutta aivan kunnossa. Huh. Onneksi selvisin säikähdyksellä. Kamala tilanne.

Remppaprioistalla ovi hyppäsi tänään kärkeen ja raksahippi alkoikin heti kotiin saavuttuaan vasaroida ovea kuntoon. Minun käteni alkoi turvota ja sinertää. Ei mitään muistikuvaa, mihin sen MacGyver-puuhissani tempaisin, mutta poika on kunnossa.

Ensi kerralla muskariin avaimet kaulassa:

– Onko poika täällä, onko poika täällä?
– On poika täällä, on poika täällä
ja idioottikämmäriäiti myös!

PS. Huomatkaa, minkälaisella pahvilla korjasin oven: Waste Basket. Olen 25-litranen Waste Basketti!

 

 

Share

4 kommenttia

  1. Yoko kirjoitti: Vastaa

    En nyt pääse yli siitä, että muskareissa edelleen aloitetaan päivä samalla tavalla kuin omassa lapsuudessani. Kaikki tapaamiset pitäisi aloittaa noin.

  2. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    JOO! Mäkin yllätyin, että hei sama vanha tuttu biisi, tämän jo osaankin omilta muskariajoilta! Suositeltavaahan ois aina laulaa noin kaikissa tapaamisissa ja pitäisi jättää mahdollisuus myös laulaa, että ei, ei ole täällä tänään, jos on vähän huono päivä.

  3. PeikkoÄiti kirjoitti: Vastaa

    Hyiii, kauheet flashback välähdykset tuli! Aikanaa, mäntih kaverin kans tupakille ja läväytettiin ovi kii. Nii olhan sinul ne avaimet? Eeiii… Ja (kaverin) vauva sisäl. Mikä hysteerinen paniikki siinä iski! Värisyttää vieläki. Ikkunoille ei päässy, ainoo lasi mihin ylsi oli semmonen pikku räppänä. Minä jo tosissani meinasin, et kyllä miä siit mahun, jos saa jotenkin olan luiskautettua pois paikaltaa. Mut onneks joku ohikulkija toi puhelimen, sai soitettuu vara-avaimen haltijan avaamaan. 

    Miten sitä ei siinä paniikissa tajunnu, et olis voinu talsii naapuriin soittamaan apua? Päässä pyöri vaan APUA-VAUVA-YKSIN-SISÄLLÄ-APUA. 

  4. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Ihana kuulla, että näitä käy muillekin… : /

     

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.