Tottakai heti voimassa olevan passin saatuani häippäsin maasta – jätkäporukalla laivalla Tallinnaan!
Tallinn Music Weekille edustamaan ja läpyttämään olalle, esimerkiksi rakasta kollegaani, joka oli valinnut tapahtumahotellia hieman _halvemman_ hotellin, johon kuljimme porttikonkien, sekavien työmaa-alueiden sekä parkkipaikkojen läpi..Mutta muuten ihan kiva mesta ja säästimme rahaa lähes yhtä paljon kuin juomalla hieman halvempaa alkoa viikonloppuna.
Rakastan Tallinnaa! Kauniissa ja sopivan kompaktissa kaupungissa kukoistaa kiva ravintolakulttuuri ja tunnelmallisen vanhan kaupungin lisäksi Tallinnassa on niin paljon mielenkiintoista nähtävää: Telliskiven ja Kalamajan hipstacoolit alueet, vanhat teollisuusrakennukset, persoonallisia ja hyviä ravintoloita, kivijalkakahviloita, käsityöläispuoteja ja designia sekä monia hauskoja klubeja ja eläväisiä baareja.
Kaikki Berliinissä ramppaavat ihanat boheemit sietäisivät mennä hengailemaan myös ihastuttavaan naapurimaahamme, jossa meikä on muun muassa käynyt rippileirin, työskennellyt dokumenttielokuvien äänittäjänä, lomaillut sekä tietysti fiilannut Tallinn Music Weekien tunnelmissa! Aina ollut todella hyvä meininki, hienoja paikkoja ja mukavia paikallisia.
Seuraavana aikomuksenamme on tehdä Tallinnaan pieni reissu perheen kesken, mutta ennen sitä muistellaan vielä muutaman päivän takaista hauskaa viikonloppuani, johon perhe ei paljon liittynyt lukuunottamatta ikävää puhelua juuri huomattuani molempien lasten kela-korttien olevan lompakossani..
Houkuttelevasti Tallinn Music Weekin iltaohjelma pirstaloituu moneen pieneenkin keikkapaikkaan, jotta voi kolmessa päivässä koluta useamman kivan keikkamestan, joista suosikkejani ovat esimerkiksi Von Krahl, Sinilind, Kino Soprus sekä pikkuruinen Kuku, jonne pakotin seurueemme vahingossa katsomaan ”illan pääesiintyjää”.
Hei kukaan ei lähe nyvviä nukkuun! Mää näytän, missä ne pääbileet on, se on tosi iso mesta ja kaikki muutki meni sinne. Mennään sinne viä, mää tiän missä se on… Nymmennään sinne!
Hetken kuluttua olimme koko seurue (pääbileisiin nähden) aivan eripuolella kaupunkia katsomassa italialaisen hippiduon jollotusta(=työkaverini luennehdinta) ja rummutusta aivan minikokoisessa discossa, jossa itse kyllä viihdyin erittäin mainiosti. Tapasin heti vanhoja tuttujakin, jotka kertoivat erään nekalalaisen pitkätukan olleen joskus kyseisellä klubilla keikalla sekä tulleen heitetyksi aamulla takahuoneesta ulos.
– Ööh miks?
– No koska me nukuttiin siellä.
– Ööh miks?
– Noku meijät oltiin heitetty ulos sieltä meijän oikeesta majapaikasta.
– Ööh miks?
– Noku…***blaa-blaa-bla-blaa-samaa-perus-ihmeellistä-sekoseko-bullshittiä-johon-rakas-poikaystäväni-aina-jotenkin-ihmeellisesti-liittyy**
Ehkäpä samainen reissu, jolla kyseinen kaveri oli kuulemma matkustanut ystävänsä passilla tai jotain muuta hertsinvertterinpertterinvertskaa.
Seuraavana päivänä onneksi löysimme tiemme ihastuttavaan Kultur Kateliin, jossa järjestettiin osa Music Week -tapahtuman vastaanotoista ja ohjelmasta. Vanhaan voimalaitokseen rakennetun kulttuurikeskuksen miljöö oli vaikuttava, tehtaan ympäristössä toimii kuulemma useita eri yrityksiä pyöräkorjaamosta luovien alojen yrityksiin.
Itsehän onnistuin Katelin ihmispaljoudessa verkostoitumaan muun muassa Nekalassa samalla kadulla asuvaan uuteen tyyppiin sekä tapaamaan blogini tallinnalaisen lukijan, joka tuli tervehtimään juuri, kun olimme lähdössä…
..katsomaan TAPPARA-ILVES-LÄTKÄPELIÄ Helsinki Baariin(kuvassa matkaseurueeni aka toimistokollegani aka ZZ Top aka parhaat tyypit aka parrat)!
Ennen matsin loppua levottomana häippäsin Kino Sorbukseen enkä ollut uskoa silmiäni lukiessani kaksi keikkaa myöhemmin työkaverini viestin, jossa kerrottiin partojen sekä muun musaväen yhä edelleen istuvan Helsinki Baarissa katsomassa samaista peliä. Uskomaton lätkä-limbo, josta onneksi kävin pelastamassa kaverini Teksti-TV 666:n keikalle, joka tuli ihan saatanan kovaa.
Mutta voi, miten hauskat kolme päivää tuli hyvän musiikin ja työn merkeissä vietettyä. Oli mukava nähdä tuttuja sekä tavata uusia tyyppejä. Lähes kaikki asiakkaani olen jossain vaiheessa tavannut alan tapahtumien, festareiden tai keikkojen kautta. Ikinä ei tiedä, mitä laivaterminaalissa tai paneeliauloissa höpötellyistä kuulumisista saattaa poikia.
Tallinna, olit meille hyvä ja nähdään pian taas! Seuraavalla kerralla aijon panostaa syömiseen ja kaupunkikierroksiin sekä tilata jokaisessa kippolassa ihania rapeiksi paistettuja valkosipuli-limppupaloja, joista ei saa tarpeekseen.
Kiitos Tallinn Music Week!
Postauksen mahtavat filkkakuvat ovat taitavan Aalto Worksin kamerasta! Filmivalokuvauksen ja digitaalisen median yhdistelystä kiksejä saava AALTO.WORKS tekee valokuvauksen lisäksi graafista suunnittelua ja taittotöitä printtiin ja nettiin.
Katso lisää Aalto Worksin upeita 3D lookseja ja tunnelmia viime viikonlopulta täältä!
Lue myös:
Hienoja kuvia mut hitto ettei pystyny kunnolla keskittyyn tekstiin ku noi vaan vilisi silmissä koko ajan. Ehkä tulevaisuudessa vaan yks vilkkukuva kokonaisen sarjan sijasta (jos vielä joskus heidän taidonnäytteitään esittelet)? 🙂
Kiitos palautteesta!
Kuvat on hienoja, mutta mun tekee nyt mieli punaviiniä …
Niin munkin 😀
Elä laita vilkkuvia kuvia ennää, ei pysty lukemaan ku alakaa oksettaa.
Wou noita kuvia!! Filkka takas kunniaan !! sekä tiätty <3 Tallinnalle ja Asikaisen reissuraportille, aina taattua! ?
Äläpä, ne on niin hienoja!! 🙂
Pakko tunnustaa, että Von Krahlissa ennen sitä kanadalaista punk-poppoota (jotain Motorcycles jotain..) menin tokaisemaan kaverille tuon silmälasipäisen partakaverin käveltyä vastaan, että mun tulevaisuuden mies näyttää sitten siltä hieman vanhempana. Sitten tajusin, että tyyppi näytti etäisesti tutulta ja myöhemmin tajusin että puhuu myös suomea ja sitten bongasinkin sut ja klik klik klik, yhteys löytyi. Ja saatoin toivoa, että pientä kommenttiani ei kuultu 😀
TMW:n ylläri-parhautta oli just Úlfur Úlfur!!
Ahhahhhahhhaaa! Tää pitää heti kertoa toimistolla!! 😀
Ja Ulfur oli tosi hyvä, tykkäsin <3
Tuo viiminen kuva on paras, ko siinä voi nähä, miten onnellisena hörsit viiniä! 😀
Se on munkin lemppari näistä! 🙂
Tervetuloa migreeni – juttu jäi lukematta vilkkuvien kuvien takia.
Tunnelma tosin taisi tulla selväksi. 😀
Hyvä, että tunnelma välittyi 😉
Hianoja kuvia vaikka noi vanhat ja vaivaset mitä sanoo! Ja se valkoinen asu!
Niin mustakin, ihan mahtava tunnelma tulee filkasta! Tekis mieli hommata itelleenkin filmikamera.. 🙂 Ja se, että otetaan vaan yks kuva ja se oli sitten siinä ja tuloksen näkee, kun teetetään, se on parasta!