Tietoa mainostajalle ›

Toisen lapsen kohtalo

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Esikoisen vauva-asu

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toisen lapsen vauva-asu

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Esikoisen hoitolaukku

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toisen lapsen hoitolaukku

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Anopilta esikoiselle

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Anopilta toiselle lapselle

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Esikoisen vauvakirja

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toisen lapsen vauvakirja

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Esikoisen vauvaleluja

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toisen lapsen vauvaleluja

 

IMG_0636

Esikoisen vaunut

OLYMPUS DIGITAL CAMERAToisen lapsen vaunut

 

…ihan on samat lähtökohdat molemmilla lapsilla, mutta varmuuden vuoksi alan jo säästämään terapiaa varten.

 

Lue myös: Puoliksisyötyjen leipien syvin olemus ja elämän ihme

 

Share

46 kommenttia

  1. SuperSanna kirjoitti: Vastaa

    Voi toista 😀

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      No niinpä, ihana toinen 🙁

  2. Lottovoitto kirjoitti: Vastaa

    Näin toisena lapsena tiedän tunteen. Vauvakirja on mullekin sentään hommattu, mutta ei ole ehditty täyttää. Esikoisella on marginaalitkin täynnä tekstiä. 🙁

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      SAMA MULLA!!!! 🙁

  3. riistahurjastelijamamma kirjoitti: Vastaa

    Ilolla pistän merkille, että te(kin) olette paneutuneet kompensoimaan kaikin voimin esikoisen tragediaa. Pikkuveljethän tunnetusti syntyvät valmiiseen maailmaan, maailmaan, jonka täyttää isonsisaruksen rakkaus, esimerkki ja lasten yhteishenki, maailmaan, jossa vanhemmat osaavat jo hiukan hellittää, kun eivät muuta ehdi.

    Täällä isosisko syksyllä jo viis ja pikkuveli tomerasti yli kaks ja melko samoilla mennään.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Joo, toki pikkusisarena olemisessa on suuria plussia ja etuoikeuksia, tämä tarkasteli tilannetta vaan vauvavarustelun osalta 😀
      Pitääkin ehkä ottaa vielä käsittelyyn muitakin plussia ja miinuksia 😀

  4. Karoliina järvinen kirjoitti: Vastaa

    Kuopuksena Mua on harmittanut tuo mun oman vauvakirjan täyttämättä jättäminen. Ei sen puoleen ei sitä esikoisen (mun isoveljen) kirjaakaan oltu kovin innokkaasti täytetty, mut enemmän ku mun.
    Päätin sit oman esikoisen synnyttyä täyttää ahkerasti hänen kirjaansa… Ei ihan mennyt niinku kuvittelin. Ja tokan tullessa päätin taas et teen hänen kirjaansa ainakin yhtä paljon ku esikoisen… Arvaa vaan teinkö? En varmaan paria täyttö kertaa enempää.
    Joten en enää ole omalle äidille niin katkera siitä omasta kirjastani. Ymmärrän hyvin miks ei oltu täytetty. 🙂
    Ps. Terveisiä serkkupojalle! 🙂

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Itsekin vannoin, että molemmille samat, molemmille samat ja kuinkas vaan on käynyt..voi huoh!

      PS: Takaisin terveisiä 🙂

  5. Sanna kirjoitti: Vastaa

    Ahahhaa! Arvaa vaan miltä meillä näyttää kun vertaa esikoisen ja kuopuksen(seitsemäs lapsi) kamoja :”D

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      En uskalla ees aatella :/

  6. Muinaismutsi kirjoitti: Vastaa

    Meillä on neljä! Vai oliko niitä vaan kolme..?
    ”Muistatteko syntyikö meille silloin yks syksy vauva?”
    ”Joo-o!”
    ”Ootteko millon nähny sitä?”

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Ahahhahahhahhhahhahahhahhhahhaaaa!

  7. Suvi kirjoitti: Vastaa

    Oivoi, meidän esikoisen jutut näyttää aika täsmälleen samoilta kuin nuo kuopus-kuvat. Mitenköhän käy meidän toiselle lapselle?

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      …ole poikkeus! Panosta enemmän kuin ekan kamoihin 😀 😀

  8. Niina kirjoitti: Vastaa

    HAHAHHAH tuo vauvakirja kruunasi! I feel you! 😀

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Jep! Miten se menikin noin huonosti, vaikka itse olen se katkera toinen lapsi, jolla ei ole vauvakirjaa!
      Onneksi voin lohduttaa sillä, ettei esikoisenkaan kirjaa ole hirveän ahkeraan täytetty..

  9. Maininki kirjoitti: Vastaa

    Noinhan se menee 👍🏻 Siihen päälle vielä se esikoisen saama aika ja läsnäolo. Mutta noh, toisaalta toinen lapsi saa rennomman ilmapiirin, kun vanhemmat eivät ole joka äännähdyksestä hermojaan menettämässä.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Totta se on, puolensa ja puolensa! Vaikka välillä tuntuu, että tuo pieni yrittää roikkua lahkeessa mukana, kun kukaan ei ehdi olemaan läsnä niin kuin esikoisen kanssa. Odotettiin vieressä, jos hän sattuu heräämään. Hymyiltiin siinä jo valmiiksi…

  10. Jiipee kirjoitti: Vastaa

    Esikoisen tragedia myös. Esikoiseen usein ladataan odotuksia ja paineita. Toinen lapsi saa sitten olla jo oma itsensä. Eikä turhaan enää hössötetä.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Joo, totta! Puolensa ja puolensa molemmilla, tässä oli käsitelty vain tätä varustelua 🙂

  11. mamma kirjoitti: Vastaa

    Hyvä vakutus maksaa psykoterapiat XD

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Pitääkin katsoa, millainen vakuutus on tullut otettua…

  12. K kirjoitti: Vastaa

    Nää on taas näitä, jotka jää häiritsemään… Mitä ihmettä noille vaunuille tapahtui?

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      EN YMMÄRRÄ! Rauta poikki! Hippi kärräs…

  13. Sorveira kirjoitti: Vastaa

    Taidan olla poikkeus… Olen esikoinen, mut mun vauvakirjassa ei lue mitään. Pikkusiskolla taas on merkintöjä. Omien kahden lapsen kirjat on suunnilleen yhtä huonosti täytetty.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Poikkeus vahvistaa säännön!

  14. Huippu! 😀

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      😀

  15. Heta kirjoitti: Vastaa

    Toisen lapsen hoitolaukku! 😂

  16. Gramma kirjoitti: Vastaa

    Anopin panostus 😀
    Oikeasti se pikkuveli saa ihan parasta eli isonveljen 🙂 Sillä pärjätään jo pitkälle terapioiden tuolle puolen.

  17. Emilie kirjoitti: Vastaa

    …toinen lapsi saa myös esikoisen jämät. Hienoa siis, että myös toinen saa jotain omaa ha uutta.
    Eikä täällä meillä ole ehditty täyttää vauvakirjaa kummastakaan.

  18. nm kirjoitti: Vastaa

    Hahaa mahtava 😂 Tuli oma lapsuus mieleen, isoveljen vanhat rytkyt ja kamat kun pistettiin häpeilemättä mulle kiertoon. Kato kyllähän nyt pikkusiskolle kelpas ryönäsetkin vaatteet, eikä ollut niin justiinsa vaikkei pikkusisko tykkännyt urheilusta. Ne kaikki reikäiset golf/jalkapallo/ihanmikävaanurheilu-teemaiset sukatkin oli tosi hienoja, vähän vaan varvas pilkotti päästä! Niimpä sitä kuljettiin peräkanaa pitkin maita ja mantuja, veikka edellä präniköissä kuteissaan ja mää perästä hipsien hukkuneena vanhaan ylisuureen kollariin, reikäisiin sukkiin ja auringon kulahduttamaan lippakieroon lätsään… NÄÄ TRAUMAT 😀

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Voi ei! Mullakin oli isoveljeni vanhat vaatteet, mutta ei tainnu menoa hirveesti haitata, tykkään itseasiassa sinisestä edelleen enemmän kuin punasista. Mutta sen isoveljen vauvakirjan otin henkilökohtaisena loukkauksena! Traumansa kullakin!

  19. raitapaita kirjoitti: Vastaa

    Mie sain äitin kaverin tytön vanhat kamppeet, jotka minun jäläkeen kierrätettiin pikkusiskolle. Pyörivät varmaan vieläki kirppareilla.

    Olihan se ihana se kukkahaalari!

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Mää sain isoveljeni vanhoja aika paljon 🙂

  20. Ida kirjoitti: Vastaa

    Ihana! Ja niin totta!

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      🙂

  21. Ilana kirjoitti: Vastaa

    Mä kolmantena lapsena olen aina ollut tyytyväinen asemaani. Siskolta/vanhemmilta serkuilta perityt vaatteet oli aina just niitä parhaita ja lisäksi sain tiettyjä ”oikeuksia” vähän helpommin (kuten miten pitkään sai olla ulkona tai bileissä), kun sisarukset olivat tasoittaneet tietä valmiiksi 😉

    Mut toi hoitolaukku 😀 Serkkuni kerran just kuvaili, miten ekan lapsen kanssa oli aina mukana täyteen ahdettu hoitolaukku ja neljännen kanssa heitettiin lähtiessä vaippa takataskuun, jos muisti.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Haha! Joo, meillä on esikoisellakin paljon perittyjä (naapurista) vaatteita ja ne on juurikin parhaita, ei tunnu siis haittavan.

      Yksi päivä oikein mietin, mitä mulla aina oli siellä hoitorepussa, kun se oli NIIN täynnäkin!

  22. Nipa kirjoitti: Vastaa

    Hah, Näyttää niiiin tutulta. Listaan voisi lisätä myös ruuat. Esikoisen kanssa sitä keitteli ties mitä. Ja kuopuksen kanssa se purkkiruoka napsahtaa melko näppärästi.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      NO meillä on molemmat olleet sormiruokailijoita, niin aika helpolla on päästy. Syövät suunnilleen samaa kuin muutkin 😀 Se on ollut helppoa 😀

  23. Elisa kirjoitti: Vastaa

    Esikoisvauvalla oli meilläkin yöpuku ja päivävaatteet erikseen, kuopukselle oli just noita potkareita (ihan parhaat) joita käytettiin niin kauan kunnes liikantui 🙂 ja neuvolaan lähtö: kuopus syötettiin ja nostettiin yöpuvussa ja -vaipassa vaunuun ja menoks koska neuvolassa riisutaan kumminki kaikki niin vaipanvaihto yms.käy siinä samassa. Esikoisen kanssa neuvolaan valmistauduttiin koko aamupäivä ja silti tuli kiire. Tietysti esikoisen saaman huollon taso laskenut samalla kuin lehmän häntä. Ei ihme että häntä harmittaa välillä koska kyse kumminkin saavutetuista eduista, Mutta on varmaan ihan terveellistä kaikille et mutsi ei jaksa ja pysty olla niin tärkeenä ja täpinöissään kaikesta 🙂

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Haha! Sama täällä, taisin olla jokaisella neuvolakäynnillä (joille muistin mennä!) herätellä vauvaa unilta siellä vastaanotolta, kun suoraan sängystä repästiin liikenteeseen. Kätevää!

  24. Voi, näyttää kovin tutulta! Tuo esikoisen – kakkosen – kolmosen erilainen ”asema” näkyy muuten jo raskausaikana. Ekan lapsen kohdalla tiesin tasan tarkkaan raskausviikot ja missä kehitysvaiheessa vauva oli. Tokan kohdalla olin toisinaan kärryillä, availin silloin tällöin esikoisen odotusajoilta jäänyttä raskauskalenterikirjaa. Nyt kolmannen kohdalla ei viikoista ole yleensä mitään hajua, enkä edes tiedä, missä koko raskauskalenterikirja on! 😂

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Haha! Juurikin samalla tavalla meni täälläkin, en tokan kanssa enää oikein pysynyt viikoista kärryillä. Ekaa lastaan odottava kaveri vieressä muisti viikot ja päivät siihen päälle :/
      ONnea sinne odotukseen, odottaa voi onneksi ilman kirjaakin 😀

    2. mamma x 5 kirjoitti: Vastaa

      Mulla on täällä neljäviikkoinen viides. Luulen ainakin että sen ikäinen. Ja luultavasti myös mun. Sain hänen 2v isoveikalleen just ostettua vauvakirjan. Näppärää. Muistan varmaan tosi hyvin koska tää nelonen oppi kääntymään vatsalleen. Hätäseen muistan syntymäajan. Loppuosaa en.. 🙂

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.