Tietoa mainostajalle ›

Throwback Duckface

VAROITUS: Postaus aiheuttaa vahvaa myötähäpeää

Nyssi! Aika pahaa settiä tulossa.

Vaikka suurin osa muistelemani ysärinuoruuteni kodak-kuorista on sullottu porukoiden autotalliin, päätin vähän myös vilkaista muutamaa kuumottavaa laatikkoa kellarissamme. Josko muutama 90-luvun otos olisi kulkeutunut mukanani Nekalaan asti. Olisin voinut jättää laatikot kiinnikin, vaan en voinut.

Voi helvetin helvetin helvetin HELVETTI!

Kellaritripin jälkeisessä shokkitilassa päätin avaamatta polttaa porukoiden autotalliin säilötyt Adidaksen kenkälaatikot ja vähän muutakin.

Paljastui nimittäin, että meikä on kaikkien duckfacien emoankka, joka elää Gansta´s Paradisessa! Jos joku vielä jossain miettii, kuka senkin typerän poseerausvillityksen aloitti, niin tiedoksi vaan,

SE OLIN MINÄ!

Halusin kirjoittaa, että kai kaikki ymmärtävät teinikuvani duckface-poseni olevan läppä. Mutta mitä enemmän kuvaa anopille esitellessäni huusin Siis tää on LÄPPÄ! Kai kaikki tajuaa, että TÄÄ ON SIIS VITSI! Emmää oo tosissani tässä! Kai senny näkee, etten mää oo tosissani!, sitä huteramman epävarma aloin kuvan ”vitsailusta” olla. Viimeistään toimistolla työkavereideni nauraessa (tottakai vein kuvat heti töihin näytille!), aloin naama punaisena miettiä, että itseasiassa:

kaikkien duckfacejen pitäisi maksaa minulle rojalteja! Tosissani tai en, niin MINÄ KEKSIN SEN.

Ainakin olin ihan tosissani Spice Girls meets Peppi Pitkätossu-lookissani. Se, että kuvan sininen verkkatakki on minulla edelleen kertoo ehkä enemmän tämänhetkisestä kriisistäni kuin kuvan henkilön kriiseistä.

En uskonut mielikuvani teiniminästäni hämärtyneen näin paljon vuosien aikana tai ehkä silloinen minä-kyllä-tiedän-olenhan-aikuinen-asenteeni vaikuttaa pääni joillain osa-alueilla edelleen vahvasti. Muistan toki 15-25 -vuotiaana tietäneeni kaikesta kaiken sekä olleeni äärimmäisen skarppi ja luotettava henkilö, kunnes lähempänä kolmeakymppiä kuva itsestäni  ja viisaudestani alkoi vuosi vuodelta murtua surrealistiseksi Picasson omakuvan jäljitelmäksi, jossa silmät ja korvat seilaavat missä sattuu ja värikäs naama muistuttaa palapeliä, jonka jokainen osa tietää olevansa pihalla ja hukassa, kuin tyylitaju milleniumina.

Duckfacien lisäksi kellarista löytyi vahvaa näyttöä muistakin maailmanlaajuisista hittikeksinnöistäni.

Kuten aikasemmin jo uutisoitiin, minä todellakin olen keksinyt bullet journalin. Harmi vain, etten voi tulevassa patenttikiistassa käyttää löytämääni kalenteria todistusaineistona, sillä suurin osa vuoden 99 merkinnöistä on edelleen täysin sensuroitavaa materiaalia. Dääm!

Kalenteria selatessani selvisi myös, miksi ikuisesta wannabe-cooliudestani huolimatta Skamin tytöistä sydämeni sykkii eniten Wildelle. Hämmentävää, miten olen kyennyt säätämään kaiken kahviovuoroista oppilaskunnan hallituksen kokoukseen ja nahkiasvideoista taideinstituutin vierailuun. Puhumattakaan kaikista koulutöistä, kokeista ja esitelmistä.. -etenkin, kun merkintöjen perusteella useammalla viikolla olen keskellä viikkoa ollut bileissä tai ”pikkujouluissa” ja joka viikonlopun kohdalla lukee trance-himinät tai JUHLINTAA tai pahinta kaikesta: on uskomatonta mustaa söhryä, jonka olen jo silloin päättänyt deletoida päästäni.

Ihmekös vedin jo pienet burnoutit ennen kolmeakymppiä.

Ja mitä hemmettiä. Casassa 10-ilta ??? Ja perässä merkintä HYI HYI! Helvetin kuustoista. Helvetin kuustoistavuotias.

Kaikesta on kulunut kaksikymmentä vuotta, silti korvani palavat punaisena ja sydämeni jättää lyöntejä välistä katsoessani kuvia ja viikkomerkintöjäni lukiessani joka toisen aukeaman kohdalla on pakko läimästä itseäni naamaan ja joka toisen aukeaman kohdalla kalenteri kiinni.

Häpeästä.

 

Kuitenkin kaiken nöyryytyksen seassa mieltäni lämmittää suuresti joka aukeammalta löytyvät merkinnät nykyisestä naapurin muijasta, jonka kanssa vuoroin olemme menneet toisillemme yöx sekä sivuilleni raapustamani lyriikat. Miten voikaan tietyistä teksteistä kirkkaasti muistaa silloiset ajatukset, angstit, kivut ja haaveet. Pakko ehkä kuunnella tänään Guano Apesin vanhaa levyä.

Hide your face forever
dream and search forever

Have you ever been for sale ?
when your isms get smart
oh so selfish and mindless
with that comment in your eye

Do you think that you are hard ?
really harder than the other
man you’re acting cold
if you are not in charge

Don’t split your mentality
without thinking twice
your voice has got no reason
now is the time to face your lies

Open your eyes, open your mind
proud like a god don’t pretend to be blind
trapped in yourself, break out instead
beat the machine that works in your head

Will you offer me some tricks
if I ever need them
would you go into that room
if I call ’em

Do you think that you are better
really better than the rest
realize there’s a problem
I know that you can give your best

Have you ever had a dream?
or is life just a trip?
a trip without chances
a chance to grow up quick

Open your eyes, open your mind …

Hide your face forever
dream and search forever
night and night you feel nothing
there’s no way outside of my land

Open your eyes, open your mind …

– Guano Apes / Open your eyes

Tunteikasta sunnuntaita!

Lue myös:

Ysärinuoruus

Ikävä nuoruuteen?

Wanhojentanssipuku

Tamperelaisäidin kalenteri valtavaksi hitiksi maailmalla

Share

16 kommenttia

  1. Hahhah! Ihan huippu postaus 😂

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Haha! 😀 EIKÖ!

  2. Punasest talost kirjoitti: Vastaa

    Itse joskus ennen omien lasten murkkuilua tajusin ett hitto ne saattaa löytää ja lukee mun ”aarteet”. Joka täs sukupolves tarkottaa teinaria, päiväkirjaa ja valokuva-albumeja teksteineen. Ei stana, tuleen vaan 🙈🙈🙈

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Ei saakeli, pitääkin muistaa tämä homma ennen kuin se aika tulee.. pitää kaivaa pihaan joku kuoppa 😀

  3. Vieni kirjoitti: Vastaa

    Aaahhaaahaa! Mä sentäs tajusin polttaa kaiken ennen kuin muutin pois kotoa 😂 Valokuva-albumit säästin mutta ne on piilossa enkä näytä kellekään. En edes ite oikein voi niitä kattoa 😅

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Apua! Pitääkin siis keksiä joku hyvä piilo tai rovio 😀

  4. possu kirjoitti: Vastaa

    Mä sain joku aika sitten äidiltä kirjekuoren ja saatteena paheksuva äänensävy: nää taitaa olla sun valokuvia… no niinhän ne helvetti oli. Ne oli ne kuvat, jotka olisi pitänyt löytää ennen äitiä ja tuhota, ihan en ehtiny.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Voi ei. Olisit vaan lähettänyt takas ja lappu mukaan: ”en tunne kuvien henkilöä”

      😉

  5. Sinkkone kirjoitti: Vastaa

    Ooh, vahva nostalgiatrippi! ❤️😘

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Susta oli enemmänkin trippimatskua meijän kellarissa. Myös monia millarikirjeitä….

  6. Metsärusakko kirjoitti: Vastaa

    Sun innoittamana kaivelin omia muistojeni laatikoita… Ei ois paljo kannattanu 😀

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Hahaa! MAHTAVAA!

  7. kati kirjoitti: Vastaa

    Ei ei, älkää polttako! Mulla on noita ihan samoja mutta ne on vaan ajalta paljon ennen. Mulla on ollut noi samat uuninpesäänheti -hetket, mutta nyt kun oon liki 50 niin ne tuntuu ihan erilaiselta! Voi jo suhtautua suurella hellyydellä. (Ja myös todeta ettei ihminen perustavanlaatuisesti näyttäisi muuttuvan….Huokaus sille kylläkin)

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Ok, eli pitää vielä odottaa toiset 20 vuotta, niin sitten tämä häpeä muuttuu hellyydeksi.

      OK.

      Palataan kohta ( 20 vuoden kuluttua ja kuten huomattu, nopsaanhan se menee!)

  8. Westend Mum kirjoitti: Vastaa

    Ja silloin aikoinaan sitä ajattelisi olevansa niin coooooool… 😉
    http://westendmum.fi

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      ÖÖ, anteeksi, en ajatellut vaan

      OLIN COOL.

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.