Viikonloppuinen Turun reissumme sai erikoiskäänteen yrittäessäni epätoivoisesti imettää turvakaukalossa itkevää vauvaa liikkuvassa autossa. No täälä ei ny onneks oo ketään tuttuja näkemässä tätä touhua. Eipä! Pysähtyessämme liikennevaloihin huomasin viereisessä autossa istuvan Elviksen.
Tietysti. Aina käy näin!
Tehdessäni autossa ilman paitaa siltakaarta, viereen sattuu joku tuttu. Pitihän se arvata. Seuraavaksi arvasin Elviksen, Popedan legendaarisen paitamyyjän, painelevan Turussa vain yhdestä syystä: Popedankin on oltava kaupungissa. Hetken päästä ohitimme Popedan tutun keikkabussin keskustassa. Hahaa!
Olin jo pari kuukautta mietiskellyt, miten saisimme siirrettyä ostamani parimetrisen maalauksen Turusta Tampereelle. Siihen tarvisi jonkun helvetin ison auton.. hmm…hmm… ..kuten keikkabussin! Näin tilaisuuteni tulleen.
Tuotannostaan on helppo päätellä Popedan sakin olevan suuria taiteen ystäviä, joten ajattelin ihan vain kysyä asiaa, jota puhelimessa ei suorilta tyrmättykään. Mutta tässä on ny vaa kato semmone homma, että se taulu on sen verra iso, että se pitää laittaa tonne käytävälle miehistön osastolle. Että mää en ny sitte mee takaan, mitä sille siä käy.*onnellista naurua* Me ollaan tästä meinaa viä menossa tonne Tuuloksen Kapakanmäkeen keikalle… Ooksää muutes nähny sen mr. Bean -elokuvan? *onnellista naurua*
Kapakanmäestä ja Whistlerin äidistä huolimatta homma kuulosti mielestäni aivan luotettavalta. Olen aina luottanut ihmisiin, jotka eivät jauha paskaa. Hippi lähti siltä seisomalta siskonsa kanssa juosten kirpputorille ostamaan no-äkkiä-jostain-jottain-mihi-mie-voin-sen-taulun-pakata (löysi upean seeprapäiväpeiton)ja siirtämään teosta Turun Taideakatemian tiloista tilataksilla pian starttaavaan keikkabussiin. Minä jäin poikien kanssa puistoon uittamaan laivaa.
Eilen saimme poikkitaiteelliselta kuljetuspalvelu Popedalta puhelun, jossa ilmoitettiin keikkabussin toimittavan taulumme Nekalaan, melkein kotiovelle. Kiitellessäni kuljetuksesta bussista todettiin Eiku oli hei tosi hianoo matkustaa taiteen kanssa! Me tykätään taiteesta tiäksää!
Tiesinhän mää.
Olemme niin iloisia saatuamme Nekalaan teoksen, joka teki jo pari vuotta sitten lähtemättömän vaikutuksen käytyämme Turussa taidenäyttelyssä.
Lupasin pian järjestää naapurin muijille virallisen taulunpaljastustilaisuuden, kun ripustamme upean taulun ruokailuhuoneen seinään. Tilaisuudessa on tietysti juhlava pukukoodi, skumppatarjoilu ja soundtrackina Popeda! Sitä odotellessa.
Taide tekee onnelliseksi.
KIITOS POPEDA CREW! Kyllä taas festarikesää odotellaan!
Aurinkoista kesän alkua kaikille!
Tää oli huikee juttu;) Upeeta siksi, että kuljetuspalveluna toimi Popeda, mutta erityisesti siksi, että tähdetkin on ihmisiä, ihania ihmisiä;) Tämäkin on sitä ihanaa ja arvokasta yhteisöllisyyttä.
Erityisen lämmintä kesää Sinulle!
No niin oli ihania, kun ei oikeestaan tarvinu ees suostutella ja toivat kotiin asti taulun, niin huippujuttu!! 😀
Lämmintä kesää sinne myös ja kiitos kivasta kommentistasi!!!
Tyks, tyks! Lottovoitto tuo kuljetus!
No äläpä! IHan huippuhomma!!
Mullekin tuli tästä postauksesta niin kiva olo 🙂 Virnuilen täällä ja kuuntelen pitkää kuumaa kesää. Sitä myös sulle!
Ihana kuulla, tuli kyllä tästä kommentistakin hyvä fiilis ja niin myös taulukuljetuksesta:) Oon onnenpekka!
Oujee! Kyllä voi Popedaan luottaa!
Tästä tulikin kesämuistona mieleen myös se, kun laulettiin tarhan pihassa Kersantti Karoliinaa, joskus kasarin lopussa..
Ja hei, eka kommenttini, mut tottakai kun Popeda! 😀
Mahtavaa!! Popeda avasi kommenttipankin, jee!!! 😀
Jaa niin, Karoliina vuodelta 1992.. No sit se oli ysärin alkua 😀
Tästä tuli hyvä mieli, kiitos taas!!!!!
Mahtavaa! Niin tuli tästä kommentistakin, kiitos 🙂
Kai me saadaan nähdä se taulukin??
JOo! Laitan kuvia, kun saadaan seinälle! Nyt vielä seepran peitossa 🙂