Perustin blogini puoli vuotta sitten.
Pitkään haaveilin omasta blogista, mutta hyvän nimen keksiminen muodostui ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi. Nekalan muijan kanssa tapasimme usein nyt-laitetaan-mulle-se-blogi -merkeissä. Rankat blogisessiot päätyivät yleensä viinin kittaamiseen, juoruiluun ja mankumiseeni siitä, ettei mulla ole ees mitään mielenkiintoista asiaa, en osaa kirjoittaa enkä valokuvata ja sitten kukaan ei lue sitä, mutta kaikki lukee sitä ja morkkaa, että mitä helvettiä Asikainenkin atk:ssa pätee. Yksi yritys kaatui siihen, että Morjesta pöytään! -bloginimi oli varattu ja toinen siihen, että tonkasta loppui punkku. Hyviä iltoja blogin merkeissä vietettiin aika monta -ilman koko blogia.
Puoli vuotta sitten muutettuamme vaaleanpunaiseen taloon lakkasin jankkaamasta ja aloin kirjoitella mieleen juolahtavia juttujani. Hyvä, että aloitin! Kirjoittaminen on tuonut minulle paljon iloa. Olin ollut liian pitkään kirjoittamatta ja etenkin alkuun oli haastavaa saada tekstiä kulkemaan. Toivon, että ongelma lähtee kirjoittelemalla.
Joka tapauksessa nyt taputan itseäni olalle ja vilkaisen blogitouhujeni huippuhetkiä.
Lämmöllä muistelen…
Kun sekopäisestä invavessastamme tuli hitti ja kaikki kansat vaelsivat katsomaan kulmahyllyämme, joka saa verenpaineeni edelleen kohoamaan.
Kun Puutalobabyn Kristaliina linkkasi blogini tuhansille lukijoilleen Puutalo pakkasella -postauksessaan. Kävijämäärät ja minä pomppasimme tuolilta ja tuuletimme yes yes yes! Iloitsin myös vertaistuesta besserwisserien kestämisessä. Valitettavasti besserwisserit eivät ole postauksen tai ensimmäisen puutalotalven jälkeen tukkineet suutaan. No nyt olikin leuto talvi– ja kesällä tulee sitten hirmu kuuma, ikävää -kommentit plakkarissa, mutta ei syvennytä niihin näin juhlapäivänä. Kynin sen kanan ähäkutti-asenteella erikseen vielä.
Kun Lilyn toimitus nosti motkotuslakkoni esille. Motkotuslakkoon ei koskaan palattu. Lakko epäonnistui surkeasti kasatessamme vaatekaappien sisuskoreja. Keskustelimme myös kuuluvalla äänellä useampaan otteseen, mikä on motkotusta ja mikä on sanomista.
Tätä ja _ihan kaikkia_ kommentteja, joita kommenttiboksiini ja blogini vieraskirjaan on ilmestynyt! Yes yes yes!
Kun appiukkoni soitti minulle (ei Hipille, vaan _minulle_) vain kehuakseen blogitekstiäni.
Kun Ritola tykkäsi Facebookissa blogilinkistäni, jossa kerroin sekoilleeni tapettitehtaalla.
Kun lukijani tuli yllättäen kahvilassa juttelemaan ja fanitin häntä suu auki.
Kaikkia kannustavia tuttuja, ystäviä ja sukulaisia, jotka ovat kertoneet käyneensä lukemassa.
Kiitos kaikille lukijoille, tutuille ja tuntemattomille <3
Seuraavan puolen vuoden tavoitteeksi otan muutaman videopostauksen.
Hyvää viikonloppua!
siis miten ihana postaus 🙂 Olet niin minuakin ilahduttanut, ettei tosikaan. Kiitos, ja jatkoa, lisää, paljon!
Onneksi perustit blogin – se on yksi lemppareistani! 🙂
Huippubloggari kyllä ootkin! 🙂
Oi kiva kuulla, jos linkkaus toi lukijoita! Mä mielelläni linkkailen blogeihin, joista tykkään ja joista saan ideoita omiin höpinöihini. 🙂
Hih ja vasta kaksi vuotta sitten minäkin aloitin tuon oman tonttini ”ei sitä varmaan kukaan lue” -jännityksineni ja tuijotin analyticsista, että neljä lukijaa jee 🙂 Siitä se on sitten vähän niin kuin itsestään kasvanut; ja iso osa on ollut tietysti ollut, kun pääsi ensimmäisiä kertoja tuonne etusivun karuselliin pyörimään, Lilyn ”vanhat vakkarit” alkoivat seurata, pääsi tuonne toimituksen palstalle jne jne. Tän pointti siis, että jatka samaan tapaan, sulla on varmasti vielä paaaaaljon uusia bloggauskohokohtia tulossa! Mä ainakin vahvasti luotan siihen, että aitous (ja kirjoittajan oma innostus) näkyy lukijoille, ja niin he vain sitten löytävät tiensä blogiin ilman sen kummempia kikkakolmosia – että jee, hyväsinä!
Joo, niin että sitä piti sanoa, että tykkään!
Oon vasta aika uusi lukija, mutta tykkään tästä sun blogista kyllä kympillä.
Tykkään sen aitoudesta, kun niitä valkoisia avotakkakoteja, joiden hyllynpäälliset on täynnä ”kivoja asetelmia” on jo riittävästi. Oikea elämä on kiinnostavampaa.
Plus että roinakadojen näkeminen on lohdullista, niitä kun löytyy meiltäkin…
Kiitos blogista!
Kiitos, ihana kuulla! 🙂
Hei, unohdin kokonaan laittaa bloggarimuisteloihin saamani joululahjan salaiselta blogiystävälta! Myös yksi tähtibloggaripointti!!
Kohta olen aivan kusipääbloggari, nousee niin hattuun 😀 Kiitos!
Joo, oli todella jännittävää aikaa, kun huomasin, että nyt siellä lukee muutama, joita en tunne. Luettelin aina laskiessani, että on Hipin äiti, Hipin sisko, sitten naapurin muijat yy kaa koo..hetkinen, kukas tämä on? 😀
Kiitos vielä linkkaamisesta!
Kiitos, ihanaa kuulla!! Ja ihana kuulla myös, että muillakin on roinaa! Yes yes!
Mutta varo vaan, kyllä kohta ollaan avotakassa:
http://www.lily.fi/blogit/asikaine/sisustushitti
Löysin blogisi aika alussa ja olen ihan vilpitön fanisi. Tosi kivasti kerrot ihan arkisista asioista ja saat meidät lukijasi hymyilemään ja hyvälle tuulelle. Kiitos siitä.
Kiitos! Kommenttisi sai puolestaan minut hymyilemään ja hyvälle tuulelle! 🙂
Tuttua pohdintaa, minäkin mietin piiiiitkääääään blogin perustamista ennenkuin ”uskaltauduin” 🙂 Laura loves -blogissa pohdittiin jokin aika sitten (muistaakseni Sairastupa tms. otsikon alla) blogien kirjoittamisen ja lukemisen järkevyydestä/kiinnostavuudesta ja täytyy kyllä myöntää, että melkein jo lopetin bloggauksesta haaveilun siihen – onneks kuitenkaan en (mutta täytyy myöntää että siinä Lauran jutussa oli paljon samoja juttuja joita olin itse pohtinut ja joita myös sinä pohdit tässä). Kiva tyyli sulla, olen käynyt lukemassa sukin blogia jo jonkin aikaa (mutta valitettavan huono olen kommentoimaan :/ tsemppauksen paikka selvästi). Pidä vaan blogisi pystyssä & lipp korkealla! 🙂
Kiitos!
Ja täytyykin käydä tsekkaamassa tuo teksti 🙂
Mää hukkasin tän sun blogin hetkeksi! :O En osannut lisätä tätä blogspotin lukulistalle ja unohdin.. unohtaisin varmaan päänikin johonkin, ellei se sattumalta olis kiinni kropassa.. 😀 Mutta sitten joku oli hiippaillut mun blogiin täältä ja kekkasin linkin tänne takaisin <3
Yes yes yes! Tervetuloa takaisin 😀