Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Asikaine
  • Kengät – osa 2

    – Niin, tossa tarvii sellasen kunnon patakintaan kyllä..

    – Nii, kerran mie otin jotain sukalla, niin se sukka palo..

    – Sukalla!?

    – Nii.

    – Otit jotain takasta sukalla!?

    – Nii, mutta se palo.

    – !!?

    – Ja kerran miun kengät palo..

    –  !!!? ..otiksää jotain takasta kengällä!?

    – Ei, ku sillo mie laitoin vaan ne sinne.

    – Laitoit kengät takkaan!?

    – Nii.

    – Ja ne palo!!?

    – Nii.

    – Miksää laitoit kengät takkaan?

    – Kuivumaan.

    – Ai tonne takan sisälle?

    – Nii.

    – Ei helvetti!!!

    – Mie luulin, ettei se ois ennää ollu nii kuuma..

    – !!!?

    – Mutta näköjää se sitte oliki, kunne vähä palo.

    – Vähä palo!!?

    – Nii..Sitte mie otin pois ne sieltä.

    – !!?

    – ..

    – Oliksää kännissä tai jotain?

    – Eeen. Mie olin lähössä töihin, kummie laitoin ne sinne.

    – Mitä helvettiä! Me oltais voitu… no vaikka kuolla johki myrkkykaasuihin täällä!

    – Niin, totta. Sillain siinä kuule käviki.

    – !!!?

    Tällästä tänään. Takassa kokattu brunssia. Onnellista sunnuntaita kaikille!

    Ehkä pakko lukea myös:

    Kengät, osa 1

     

     

    Share
  • Asikaine
  • Pyörä

    – Ööh, tiäksää missä mun pyörä on tosta pihasta…? Mulla on hirvee kiire, se palaveri alkaa vartin päästä.

    – Ai nii…

    – !!!?

    – …mie unohin sen reenikselle.

    – Että mitä!?

    – No nii.. Anteeks.

    – !!!?

    – Mie unohi sannoo siitä.

    – Ooksää ottanu mun pyörän ilman lupaa…?

    – Nii, sori mie unohi kyssyy…

    – Ja sitte jätit sen johki..

    – No nii mie unohi sen reenikselle…

    – …etkä ees kertonu?

    – No emmie muistanu.

    – !!!

    – Ei se tullu miun mielee ennen tätä.

    – Aaaaaaargrgrh. Voi ****n ****n ****u!!

    IMG_0702.jpg

    Keskustelun jälkeen hyvin sujunut riitelemättömyyshaasteemme otti pienen pohjakosketuksen rikottuani mm. seuraavia haasteen sääntöjä: 

    – ei saa tiuskia

    – pitää puhua mahdollisimman ystävälliseen sävyyn toiselle

    – ei saa pyöritellä silmiä

    – ei huudeta skitsona 

    sekä sääntöä 

    – ovia ei paiskota.

    En mahtanut itselleni mitään. Tilanne riistäytyi käsistä. Myöhemmin pyysin skitsoilujani anteeksi tekstiviestillä, jota Hippi ei hyväksynyt anteeksipyynnöksi. Kuulemma elää teknologian ulkopuolella vai oliko jopa YLÄpuolella. Lopulta saimme teknologiakammoisen pyörävaras-puskajussin kanssa eripuramme sovittua pyörän nököttäessä pihassamme palattuani palaverista (johon sotkin kaatosateessa Jopolla) ja pyydettyäni LIVENÄ anteeksi.

    Haaste jatkui välikohtauksen jälkeen suhteellisen rauhallisissa merkeissä viikonloppuun asti (jolloin haaste loppui, sopu jatkui. Juhuu!). Riitelemättömyyshaaste todellakin toimi hyvin tai olemme vihdoin tottuneet arjen uusiin kuvioihin, oppineet olemaan. Tänäänkään emme vääntäneet kertaakaan, vaikka työpäiväni alkoi päiväkodin puhelinsoitolla, jossa tiedusteltiin, onko Poika mahdollisesti saapunut ilman kenkiä päikkyyn.

     

    Onnellista viikkoa kaikille!

     

    Share