Ensimmäisillä enkuntunneilla opettajamme kertoi tavasta kysyä How are You? Jatkossa luokkaan astuessaan opettaja kysyisi How are You? Vastaisimme I´m fine, thank you. And how are you? Opettaja sanoisi I´m fine, thank you, johon lisäsi vielä tulevansa aina vastaamaan niin, vaikka olisi aamulla nukkunut pommiin, liukastunut banaaniin, jäänyt auton alle tai joutunut muihin vastaaviin ongelmiin, joihin työmatkoilla usein ajautuu. Koska niin _kuuluu_ sanoa. I´m fine. Ja that´s it!
Kotona vielä kyselin isältä, mikä homma. Miksi opetellaan valehtelemaan? Miksi ulkomaalaiset valehtelevat, mikseivät kerro, jos eivät voi hyvin? Tai miksi pitää kysyä kuulumisia tai vointeja, jos ei oikeasti edes kiinnosta? Isäni muistaakseni vastasi kysymykseeni vakiovastauksensa: Koska ne on idiootteja. (Perin häneltä uskomattoman hauskuuteni.)
Okay. I’m fine, thanks. Jakeluun meni!
Nyt ollessani raskaana, tyypit ystävällisesti kyselevät vointiani. Eilen viimeksi, juhliessamme koko perheen voimin Nekalaan paluutamme Wanhassa Tapissa, kysyttiin Mitä kuuluu? Niin hei, miten sää oot ny voinu?
– Hyvää kuuluu ja ihan hyvin oon voinu, kiitti..
..mitä nyt vähän väsyttää. Koko ajan. Ihan helvetisti. Hemoglobiinit oli taas tosi alhaalla, pitää syödä rautaa, muttei sekään tunnu auttavan. Etenki ku unohdan ottaa ne raudat, ku niiden ottamisen jälkeen ei saa juoda maitoa ja mun on koko ajan pakko juoda kahvia, vaikken sais ku se närästää, mutta ku mää oon vaan ihan tosi väsyny koko ajan. Ja jos nostelen jotain, pyöräilen, tyhjennän tiskikonetta tai mitä vaan niin alkaa supistaa. Joudun huilaamaan tosi paljon ja on ihan helvetin turhauttavaa maata koko ajan sohvalla, että supistus menee ohi tai ettei niitä tulis. Eikä niille oikein voi mitään tehä..
*viimeistään tässä välissä kiemurtelevat uhrini yleensä yrittävät paeta pihdeistäni*
..mutta siis sinäänsä oon ny voinu ihan hyvin. Ensinhän mää oksensin kolme kuukautta joka päivä ja oli koko ajan tosi paha olo. Se oli ihan kamalaa. Että, jos siihen vertaa, niin nyt on ihan hyvä. Tosin nyt on sitten ollu hirveitä päänsärkyjä välillä, varmaan nestehukkaa. Pitäis juoda, mutta kun muutenkin juoksen vessassa ihan koko ajan. Ja sitten kaikki itkettää koko ajan..mää voisin nytkin itkee ihan vaikka huvikseni..tai vaikka siks, ku en saa juoda viiniä koko kesänä..mulla on siitäki tosi paha mieli..
…aaaaarghhhh! Piinaavaa. Lopeta! En saa venkoilevaa raskausraporttiani poikki! Jos ei lasketa (tai ääneen luetella) ihan kaikkia poikkeustilastani aiheutuvia pikkuongelmia, jotka sattuvat kuulumaan asiaan, kaikki on _ihan_ ok.
Jos huomaat minun kipittävän vaappuvan ankkana jossain kartsalla, ei kannata kysyä voinnistani, ellei ole idiootti, neuvolassa töissä tai muuten vaan varannut tuntia kuunnellakseen joutavaa jaarittelua ja epämääräistä valitusta raskaudesta, joka on iloinen asia.
Kohtaamistilanteen jostain syystä vaatiessa jutustelua, suosittelen käyttämään kielenä englantia!
– Asikaine, how are You?
Eikä kannata kysellä vointiani myöhemminkään, ainakaan jos satun hillumaan vastasyntyneen henkilön seurassa. Minut nähdessään naapurin äijän kaveri vaihtaa edelleen kadun puolta erehdyttyään kyselemään kuulumisiani viimeksi oltuani ensimmäistä kertaa vauvan kanssa ulkona. Vai kysyttiinköhän minulta silloin edes mitään..
..saatoin myös saartaa puolitutun uhrini lastenvaunuihin nojaten hei sää! Just sää! Pysähdy! Mehän etäisesti tunnetaan! Mää haluun nyt puhuu sulle tunnin vauvoista ja imetyksestä ja synnytyksestä..joo siis ihan hirveetä splätterii..
…hei PYSÄHDY..Oota hei, mää en pysty juokseen vielä..
Ihanaa alkanutta viikkoa! I hope You are fine too!
