Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Asikaine
  • Apinakirjeitä ja keskustelevia hunajapurkkeja

     

    – Äiti ooksää jo hereillä? 

    – En…

    – Herää äiti, mää kirjotin sulle kirjeen!

    – ..ok..

    – Siinä kirjeessä lukee, että tee tee Poika, tee tee isi, tee tee Pikkuveli, tee tee äiti, tee tee apina.

    – Aha. No aikamoinen kirje.

    – Niin on.

    – Mitäs se tee tee oikein tarkottaa?

    – No se tarkottaa että te kaikki ootte apinoita!

    P4020009.JPG

    – No mutta tuu ny äitin mukaan, se ois musta tosi kivaa.

    – En tuu, ku mää haluun olla vaan isän kanssa!

    – No mutta ku me ei olla koko päivänä tehty mitään yhessä.

    – Ei, ku mää haluun olla isän kanssa.

    – No mutta etkö yhtään haluis viettää aikaa munkin kanssa? Se ois musta tosi kivaa.

    – Mutta ku mää en tykkää naisista!

    – Mitä? Mikset?

    – No ku mää en oo yhtää tottunu naisiin!

    – !!?

    – Aikuisena sitten mää totun naisiin.

    – !!?

    – Nyt mää tykkään vaan miehistä. Ja tytöistä. Ja miehistä. Mutta en naisista. 

    – !!?

    – Niin siks mää en nyt voi lähtee sun kanssa.

    P3280042.JPG

    – Äiti, voinko mää sitte aikuisena mennä sillain häihin?

    – Ai naimisiin jonkun kanssa? Tarkotatko sillain niin kun yleensä kirkossa mennään? Naimisiin?

    – ..öö..niin..

    – Voit sää aikuisena mennä jonkun kanssa naimisiin, jos sää haluat.

    – Ai vaikka sun kanssa?

    – No ei omien sukulaisten kanssa voi mennä. Jonkun muun kanssa, kenen kanssa sää ite haluat.

    – No mää meen sitten isän kanssa.

    – No sekin on sun sukulainen, että et sää voi senkään kanssa mennä..

    – Mutta ootko sää isän kanssa naimisissa?

    – No en..

    – Ai ku seki on sukulainen?

    – Ei.. ku ei me vaan olla naimisissa. Monien vanhemmat tai äidit ja isät on kyllä yleensä naimisissa, mutta me ei vaan olla. Kyllä me voitais, mutta en tiä, haluaako isä..tai mää..tai..

    – Älä höpötä äiti, sää aina höpötät.

    – !!?

    – Määki haluun mennä sitte isän kanssa naimisiin kanssa tai sen sukulaisen kanssa, enkä sun kanssa.

    – ööh..!!?

    – Mutta sitte vasta ku mulla on karvakainalot ja ajokortti, sitte mää meen sinne naimisiin.

    IMG_1154.JPG

    – Me käytii tänää Viinikan kirkossa.

    – Aijaa! No sehän on kiva. Oliko siellä hienoo?

    – Joo oli. Se meni korkeelle asti…

    – Ai jaa..

    – Meneekö se ihan taivaaseen asti?

    – No kyllä kirkot ja korkeet rakennukset ylettyy vähä niinku taivaaseen asti.

    – Niin mutta ei sinne korkeeseen pimeyteen saa mennä.

    – Ai mihin? Tarkotatko avaruutta? Se, mitä tulee taivaan jälkeen.

    – Ei kun siellä kirkon katossa oli pimeys. Sellanen…sellanen.. jännittävä maalaus. Sellanen pimeys. 

    -!!?

    – Sinne ei saa ihmiset mennä, sinne korkeelle, missä on se pimeys.

    – !!?

    – Vaan se saa mennä, joka soittaa.

    – Tarkotatko sitä, kun ihmiset ei voi mennä toisten luo taivaaseen tai sinne ei voi soittaa.

    – Ei! Kun vaan se saa mennä sinne ylös, joka soittaa.

    – Ai kanttori vai?

    – Nii! Se soitti meille siellä lauluja siellä pimeydessä.

    P4090011.JPG– Määki söin tänään aamulla puuroo.

    – No se on hyvä!

    – Arvaa mitä mää laitoin siihen…tsih hih tshi hih..

    – No??

    – Sokeria ja mansikkahilloa ja hunajaa!

    – No oho, sepä oli varmasti hyvää!

    – Niin oliki.

    – Isikö sulle anto ne?

    – Nii..

    – Niinpä tietysti…

    – Mutta mää olisin halunnu laittaa vielä ite, koska mää olisin halunnu keskustella niitten hunajapurkkien kanssa.

    – Ai jaa? Mitä sää oisit niille sanonu?

    – No että antaa lisää! Ja lisää!

     

    Kaunista päivää!

    Share
  • Asikaine
  • Helsingissä

    P4130078.JPG

    Tein tällä viikolla muutaman päivän töitä Helsingissä. Minä häippäsin aamujunalla Pasilaan ja muuan nekalalaiskolmikko lähti myöhemmin päivällä ajelemaan perääni. Saatuani työtapaamiseni hoidettua, soittelin Hipille, joka oli juuri saapunut koko revohkan kanssa Helsinkiin.

    Hetken kesti kääntää työasioissa skarpanneita(!!) aivojani iloisten matkalaisten reppuselkäiseen retkeilymoodiin Äiti nyt ollaan Helsingissä! Miten sääki tulit tänne Helsinkiin? Olitko sää täällä jo? Ollaanko me Suomessa?

    Itsekin ihmettelen usein Helsingin erilaisuutta. Kaupungin suuruutta, hektisyyttä, ihmispaljoutta, korkeutta, merta ja tällä kertaa myös pidemmälle edennyttä kevättä. Aurinko paistoi ja ihmisillä oli jo astetta trendikkäämmät arskat ja kevättrenssit päällä. Puhtaampia lenkkareita ja stadilaisempia ässiä, joiden suhinassa yhren kahveen tilaaminen kuulostaa sen verran maalaiselta, että voisi samantien huutaa Matti Näsä -takakenossa saako täältä eres kunnon kahveeta, mua ei kohta enää huvita taas yhtää mikää! Tappara! Tappara!

    Helsingissä tulee joskus myös jossiteltua, miten elämäni olisi mennyt, jos olisin useiden media-alan opiskelutovereideni tavoin muuttanut aikoinaan duunien perässä Helsinkiin. Uisinko nyt ison kaupungin vilskeessä muina kaloina neuvoen lähijunia tamperelaisille hoomoilasille hienommat addut jalassa vai olisinko häipännyt takaisin Berliiniin tai palautunut bumerangina Tampereelle?

    Paria kuukautta ennen valmistumistani olin jo sopinut työhaastattelun Helsinkiin, kun Hippi huomasi Soundissa työpaikkailmoituksen tamperelaiselta levy-yhtiöltä, jossa istuin parin päivän päästä haastattelussa tunnistamassa kädet täristen bändejä levyjen kansista.

    IMG_1259.jpg

    Hyvin tunnistin! 

    Elämä jäi siltä sattumalta Tampereelle, kuljetti kahden kilometrin päähän Nekalaan. Aivan hyvä juuri näin ja hyvää sakkia, jotka seuraavat housunlahkeeseen tarrautuneena aamupuurojensa ja hoitokassiensa kanssa vaikka Helsingin duunipäiviin. Hyppivät riemusta kattoon, koska eivät ole koskaan nähneet niiin pitkää taloa, kun Tillin talo on! Ja talon takana on keinu ja sitten siellä oli kukkia. Ja Tillillä on skeittilauta ja välkkyvä pallo!

    P4130056.JPG

    P4130053.JPG

    P4130085.JPG

    IMG_1269.JPG

    P4130061.JPG

    P4130057.JPG

    Meillä oli hauskat pari päivää Helsingissä, Hipin siskon kauniissa kodissa. Oli mukava nähdä Helsingin työkavereita pitkästä aikaa ja työpäivieni jälkeen vietimme perheen kanssa aikaa, kuin olisimme olleet pienellä viikonloppureissulla. Ehdimme sukuloimaan, kahvittelemaan, syömään, poikkeamaan puistoissa, käymään Hipin kanssa treffeillä sekä matkamme loppuhuipennukseksi tekemään reissun Heurekaan, jossa kävimme Pojan odottamassa Suolistossa suhisee -näyttelyssä (palataan tähän!).

    Aika ihana reissu. Ja nyt vasta alkaa viikonloppu, juhuu!

    Ihanaa viikonloppua kaikille! Tampereen likoille ja äijille sekä Stadin giltseille ja kundeille. Kaikille!

    Share